Artikkeli

 

En osaa sanoa millaisessa asennossa selaat Internetiä juuri nyt, mutta itsestäni voin kertoa, että tämän jutun kirjoittaminen tapahtuu sielua hyväilevässä ympäristössä, mutta työasento on kaikkea muuta kuin täydellinen – pöytä on hiukan liian korkea ja hartiat tuntuvat kireiltä. Muuten en kiinnittäisi asiaan juurikaan huomiota, mutta tällä kertaa haastateltavan antama informaatio vaikuttaa. Jatkan pienen venyttelyn jälkeen.

 

Myontec Oy:n toimitusjohtaja Pekka Tolvanen kertoo, että olisi täysin mahdollista kehittää älyvaate, joka rekisteröi kirjoittajan lihaskireyden tai hiirikäsivaivan kehittymisen ja lähettäisi siitä varoittavan viestin vaikka käsipuhelimeen: ”Jos haluat välttää päänsärkyä pidä tauko ja jumppaa tovi." Lisäksi puhelin näyttäisi tarvittavat ohjeet havainnollisena animaationa.

 

Oikeastaan sellainen on jo kehitetty ja tuloksiakin on saatu, joten on aika mennä toviksi raitiovaunun kyytiin. Helsingin kaupungin liikennelaitoksen työterveyshuolto on nimittäin ollut valppaana ja mittasi vuoden aikana 20 kuljettajan rasitusta.

 

Vuoron alkaessa kuljettajille puettiin päälle mittausanturein varustetut aluspaidat. Antureita oli käsi- ja olkavarsissa, hauiksissa ja hartioissa ja ne keräsivät kuormitustiedon mittalaitteeseen. Lisäksi kuljettajilta mitattiin syke stressianalyysia varten.

 

Tietojen yhdistämisellä saatiin tietoon, tyypillisesti yhdeksän tuntia kestävän, työvuoron aiheuttama fyysinen rasitus ja henkinen kuormitus kullekin kuljettajalle. He saivat myös henkilökohtaisen palautteen, jota pitivät kiinnostavana.

 

Pekka Tolvanen kertoo, että tiedot vahvistivat työterveyshuollon näkemyksiä ja niiden pohjalta voidaan tulevien vaunujen hankinnassa ottaa paremmin huomioon kuljettajien työpisteen ergonomia.

 

Anturit ja mittarit saivat vaatteet kuulostamaan epämukavilta, mutta modernin teknologian ansiosta kyseessä olivat aivan normaalilta tuntuvat arkipäiväiset vaatekappaleet.

 

Lakaisukoneen kuljettajan homman ohella pikkupojan unelma-ammattina pidetyn raitiovaunun kuljettajan työ ei ole niin kevyttä kuin voisi kuvitella.

 

Vaunua hallitaan vasemmalla kädellä ja oikealla tehdään satunnaistehtäviä kuten rahastusta sekä eri hallintalaitteiden kytkemistä. Vasen käsi ja hartia kuormittuvat erittäin voimakkaasti koska ergonomia ei ole riittävä, ohjaamaan säädöt vajavaisia tai niiden käyttö on hankalaa.

 

Kyseinen tutkimus voidaan tietenkin toteuttaa missä tahansa ammatin työpisteessä.

 

Mutta ei kai työ ole ainoa paikka, jossa moista innovaatiota voisi käyttää. Ehkä tietokoneella jalkapallopeliä pelaavalle pojalle voisi tehdä paidan, joka rekisteröisi hänen fyysisen aktiivisuutensa ja tuon aktiivisuuden hän voisi siirtää mukana pelissä olevaan omaan profiiliinsa – eli mitä enemmän liikut – sen paremmin ”virtuaaliminäsi” pelaa Beckhamia vastaan. Aktiivisuuden määrän lisäksi vaatteilla voidaan mitata esimerkiksi kestävyyttä, voimantuottoa ja teknistä taitoa.

 

Myös huippu-urheilijoille on älyvaatteiden avulla tarjolla oikeastaan mittaamattomasti tietoa rasituksesta ja suorituksen taloudellisuudesta, vammaherkkyydestä, teknisistä asioista, kuntoutuksen onnistumisesta – vaikka mistä.

 

Mutta nyt ilman älyasuakin on syytä ymmärtää antaa hiirikäden levätä ennen lähtöä älyasupuotiin – ja juuri nyt!