Artikkeli

”Varsinkin kehittyvässä Aasiassa on kuplimassa oma paikallinen avaruuskilpailu, jonka avulla halutaan näyttää muille maille kuka on maanosan kingi”, kertoo avaruuslentoihin erikoistunut tiedetoimittaja Jari Mäkinen.

 

Miehitettyjen avaruuslentojen fokus on tällä hetkellä erityisesti siviilitutkimuksessa toisin kuin ennen avaruussukkula Challengerin räjähdystä, joka tapahtui tammikuussa 1986. Siihen saakka sukkuloille kaavailtiin vahvaa sotilaallista roolia, mutta tänään valtaosa avaruudessa tapahtuvasta työstä on ”tylsää arkista tutkimusta, samaan tapaan kuin missä tahansa maanpäällisessä laboratoriossa”. Siksi myös julkisuus on aiempaa vähäisempää.

 

”Tärkeä osa tutkimusta on elämän tutkiminen avaruudessa ja ennen kaikkea se, mitä ihmiselle siellä tapahtuu. Tällä on suora yhteys siihen, mitä ihmiselle tapahtuu maan pinnalla painovoimakentässä. On kehitetty paljon instrumentteja, jotka on tehty avaruuslentäjien mittaamiseen, mutta jotka soveltuvat erinomaisesti myös maanpäälliseen kenttätyöhön. ”

 

Jari Mäkinen kertoo, että esimerkiksi diabeteksen ja osteoporoosin hoitoon on saatu paljon lääkkeitä ja hoitomuotoja, jotka alun perin on kehitetty astronauteille avaruudessa tehdyillä tutkimuksilla.

 

Miehitettyjen avaruuslentojen ja -tutkimuksen eurooppalainen historia on yllättävän pitkäikäinen, mutta hiukan erilainen kuin suurvaltojen vastaava. Neljän vuosikymmenen takainen kuukilpailu ja kylmän sodan aika sai Yhdysvallat ja Neuvostoliiton panostamaan avaruuslentoihin valtavasti ja Eurooppa oli ikään kuin välimaastoa.

 

Kun sitten 1970-luvun lopussa tilanne rauhoittui, oli kahtia jakautunut eurooppalainen toiminta varsin aktiivista.

 

”Varsovan liiton puolelta lähetettiin Interkosmos -ohjelman puitteissa kosmonautteja avaruuteen  Saljut sekä Mir -asemille jo 1970-luvun puolivälin jälkeen. Miltei kaikki itäblokin maat saivatkin omat kosmonauttinsa.”

 

Läntisen puolen lennot liittyivät avaruussukkulan kehittelyyn ja rahoitukseen. NASA tiedusteli voisiko Eurooppa varustaa sukkulaan rahtiruumaan tutkimuslaboratorion.

 

”Se olikin mainio tapa tehdä oma avaruusalus toisen aluksen sisään. näitä Spacelab –lentoja tehtiinkin joitain joko eurooppalaisten tai NASA:n tutkijoiden toimesta. Samalla ensimmäiset länsieurooppalaiset astronautit pääsivät sukkulakoulutukseen.”

 

Poikkeuksen tähän tekivät ranskalaiset, jotka solmivat Neuvostoliiton kanssa omia sopimuksiaan. Niinpä itse asiassa ensimmäinen länsieurooppalainen, joka kävi avaruudessa oli ranskalainen Saljut –asemalle lentänyt Jean-Loup Chrétien.

 

”Yksittäisestä Euroopan maasta on eniten avaruudessa käynyt juuri ranskalaisia. Niinpä heidän tuntemuksensa sekä idän että lännen ohjelmista on ollut suureksi avuksi myöhempien avaruusasemaprojektien kehittelyssä, joissa suurimmat ongelmat eivät ole olleet teknisiä vaan kuinka itäset ja läntiset perinteet saadaan toimimaan yhdessä.”

 

Tulevaisuudessa avaruuteen - painottomaan tilaan – perustetaan mahdollisesti tuotantolaitoksia, joissa erilaisten metalliseosten, lääkkeiden tai isojen molekyylien valmistaminen on mahdollista, toisin kuin maan pinnalla.

 

”Koko homman perustarkoitus on oikeastaan se, että avaruudessa on hyvin varusteltuja laboratorioita, jossa voidaan tehdä tutkimusta sekä testata sen vaatimaa tekniikkaa.”

 

Siihen katosi sekin tuntemattomuuden glamour!