Artikkeli

On haastava tilanne joutua veden varaan. Vieläkin haastavampaa se on, jos on kylmää tai pimeää tai olet loukkaantunut. Haasteellisuutta on helppo lisätä keinotekoisesti, mutta monet meistä ovat myös vammaisia – olleet sitä syntymästään saakka - ehkä menettäneet näkönsä vaikkapa liikenneonnettomuudessa. Siinäpä on haastetta myös pelastusalan ammattilaisille.

 

Meriturvan kouluttaja Marko Aalto on vetänyt pelastautumiskurssin myös vammaisille ja kertoo, että päivän sisältö Meriturvassa oli hyvin samanlainen kuin vammattomille pidetyillä kursseilla ja oikeastaan kaikki kurssilaiset harrastivat vesillä liikkumista. Tarkoitus oli, että he ja heidän ohjaajansa saisivat rauhassa tutustua pelastusvälineisiin sekä totuttautua niihin.

 

Päivä oli fyysisesti sangen rankka ja sen aikana ehdittiin kokeilla 4-5 erilaista kellunta- tai pelastusliivimallia, jotka yleensä on suunniteltu vammattomia varten. Päivä tuottikin paljon hyvää informaatiota esimerkiksi välinekehitykseen; raajahalvaantuneen kellunta-asento ei varmasti ole samanlainen kuin jalkojaan hyväksi käyttävän. Myös vammautuneen auttaminen veneeseen, pelastuslauttaan tai jopa laiturille vaatii omat ja hiukan erilaiset rutiininsa.

 

Vesi vaatii liikaa uhreja. Suuri osa niistä on turhia – pelastusliivit ovat unohtuneet pois päältä ja alkoholi on ottanut vallan. Apuvälineet sellaisenaan eivät ole radikaalisti kehittyneet viime vuosina ja alan ammattilaiset jopa odottavat uutuuksia.

 

”Erityisesti odotan innovaatiota tai laitetta, jonka avulla saataisiin veden varaan joutunut autettua helposti takaisin esimerkiksi veneen kyytiin. Joitain sellaisia jo on, mutta ne vaativat käyttäjiltään aika lailla harjoitusta”, sanoo Marko Aalto.

 

”Liivien ja kellukkeiden materiaalit ja muodot ovat kehittyneet ja uusia ilmatäytteisiä niin sanottuja paukkuliivejä on tullut markkinoille, mutta sellaisenaan kelluntaominaisuuksiin tai vaatimukseen, että ihmisen on käännyttävä 5 sekunnin aikana selälleen ja pään on pysyttävä veden pinnan yläpuolella, ei ole tullut muutoksia.”

 

Valtaosa Meriturvan tiloissa ja laitteistolla tapahtuvassa koulutuksesta kohdistuu tietenkin merenkulun ja osin ilmailun ammattilaisiin. He oppivat simulaatiokoulutuksen vaativissa harjoituksissa sangen paljon myös itsestään ja näkevät harjoitustilanteen jälkeen asiat uusin silmin: motivaatio ja itsetunto ovat kasvaneet lisääntyneen tiedon myötä.

 

”Ihmisten luonteenpiirteet ja ominaisuudet – vahvuudet ja heikkoudet - tulevat koulutuksen aikana hyvin esiin. Voi hyvin sanoa, että simulaatioharjoituksen aikana kaikki oppivat jotain uutta itsestään ja yhdessä tekemisestä.”

 

Pimeä, kylmä ja myrsky ovat jokainen yksinään haasteita, mutta kun ne yhdistetään, on ammattilainenkin kovilla. Helpotkin asiat tulevat vaikeiksi ja harjoitustilanne muuttuu mielessä todeksi.

 

Tilanteen hallinta on vaikeaa todella myös vesiurheilun ammattilaisille. F1 veneilyn maailmanmestari Sami Seliö kertoi, että joka vuosi joku veneilysarjan huipuista reputtaa inversiotestissä, jossa veteen pudotetusta ohjaamosta pitää selviytyä ulos tietyssä ajassa ja oikealla tavalla. Samalla osallistumisoikeus poistuu, kunnes testi on asianmukaisesti suoritettu.

 

Pienet virheet saattavat johtaa isoihin ongelmiin, mutta virheistä myös oppii. Ne tosin kannattaa tehdä etukäteen harjoituksissa, eikä huomata vasta tositilanteessa.

 

Marko Aalto kertoo, että kiitos lisääntyneen koulutuksen varsinkin ammattilaisten keskuudessa halu huolehtia turvallisuudesta on korkealla tasolla. Enää ei tarvita välttämättä Estonian tai Copterlinen kaltaista onnettomuutta, jotta koulutus kiinnostaisi.

 

”Se on tosin selvää, että aina onnettomuuden jälkeen esimerkiksi laivojen matkustajien kiinnostus pelastautumiseen kasvaa.”

 

Ja tähän jos mihinkä sopivat amerikkalaisen Hill Street Blues - sarjan tehtävänjaon päätössanat: ” Hey, Be careful out there!”