Ensimmäiset mietteet

Tehtävät: Ryhmän muodostaminen, valokuvaus, lehdistötilaisuus, haastattelut, työterveyslaitoksen EEG- & EKG-seurantalaitteiden testausta

 

Raportti: Päivä alkoi Pasilaan saapumisella. Meidät yritettiin johdatella salamyhkäisesti toisiamme näkemättä maskeeraajan luo ja sieltä ryhmän kokoontumispaikalle. Tässä lähes onnistuttiin. Euroopan avaruusjärjestön astronauttitesteissä ollut tutkija Sini Merikallio kävi tapaamassa muut ryhmäläiset maskeerauksen aikana. Hän joutui harmikseni lähtemään YleX:n haastatteluun ennen kuin ehdin nähdä häntä.

 

Seuraava vaihe oli ryhmän ensitapaaminen. Kukin saapui vuorollaan istumaan tuolirinkiin kameroiden eteen. Saavuin viimeisenä ja näin edessäni neljä miestä, jotka jostain syystä olivat jättäneet ainoan aniliininpunaisen tuolin tyhjäksi. Yritimme jutella rennosti, mutta 10 cm päässä kasvoista surraava filmikamera jähmetti juttua kummasti. Ryhmä tuntui heti sopivalta ja mukavalta. Kaikki olivat mielestään arvanneet useamman valitun oikein.

 

Jatkoimme haalarien sovitukseen ja valokuvaukseen. Päähämme kiinnitettiin aivosähkökäyrää tallentavia elektrodeja pureskellun purkan näköisillä klönteillä. Rinta teipattiin ja johdotettiin, jotta sydämen sykettä pystyttiin seuraamaan. Tämän ulkonäön parannustoimenpiteen jälkeen marssimme lehdistötilaisuuteen. Häkeltyneinä seisoimme ryhdikkäästi toimittajalauman edessä ja yritimme vastata mukaviin kysymyksiin, kuten ”Miten narsisti pitää olla, että lähtee mukaan tällaiseen pullisteluviihteeseen?” tai ”Näytätte tavallisilta tallaajilta, mitä aiotte tehdä, jotta televisionkatsojat jaksavat katsoa teitä”. Onneksi välissä oli tavallisempiakin kysymyksiä. Luultavasti tekijät halusivat vain testata olemmeko herkästi ärsyyntyviä ja kieltämättä olo olikin aika kiusaantunut tilaisuuden ajan. Onneksi kaikkien Finnauttien vastaukset tuntuivat ihan järkeviltä ja jopa hauskoilta. Tunsin olevani ylpeä ryhmästämme – mikä parantaakaan ryhmähenkeä paremmin kuin yhteinen ulkoinen uhka.

 

Päivän päätteeksi kuvattiin vielä lisää valokuvia ja lopuksi ohjaajamme Jani haastatteli meidät kaikki TV-kameran edessä. Useita päiviä myöhemmin paljastui, että kaikki Finnautit kokivat tämän haastattelun menneen ihan penkin alle – keskittymiskyky oli ilmeisesti jo mennyt.

 

Huonoa: Tuntea ärsyyntyvänsä turhan herkästi, kun selvästi provosoidaan. Tuntea olonsa epämiellyttäväksi julkisessa esiintymisessä. Tuntea epävarmuutta siitä, onko kelvollinen valittuun tehtävään.

 

Hyvää: Kokea ryhmähengen muodostumista aivan vieraiden ihmisten kesken. Tuntea uteliaisuutta ja jännitystä tuntemattomien haasteiden edessä. Nähdä TV-ohjelman tekemisprosessia

Tehtävät: Spirometria, kehon koostumuksen mittaus, sydänfilmi, lääkärintarkastus, polkupyöräergometria kaikilla mahdollisilla oheismittareilla, veritilavuuden ja punasolumassan mittaus, Työterveyslaitoksen nelikenttätestin harjoittelua.

 

Raportti: Pelkäsin maanantaina joutuvani omalle työpaikalleni, kunnes viime tingasa kurvasimmekin Urheilulääkäriaseman eteen. Päivä sisälsi ensin perustutkimuksia, joiden perusteella meidät todettiin riittävän terveiksi kuntotestiin. Polkupyöräily hengitysmaskin ja noin sadan erilaisen sähköjohdon kanssa oli kiehtovaa. Henkilökunta kannusti koko ajan huutamalla: ” älä laske kierroksia” tai ”älä taivuta oikeata rannetta”. Reisilihakset alkoivat vinkua hapenpuutteesta jo puolen tunnin jälkeen ja oli pakko lopettaa, vaikka muu kroppa yritti sisulla jatkaa. 

 

Testitulokset olivat armottomia. Kukaan ei päässyt aivan huippuluokan kuntoon, mikä ainakin Villen ja Tomin kohdalla oli varsin hämmästyttävää. Itselleni testitulos oli aika odotettu: tiedän olevani kohtuullisessa kunnossa, mutta ylipaino huonontaa suorituskykyä merkittävästi. Onneksi se on muutettavissa oleva ominaisuus… ainakin teoriassa. Testiaseman henkilökunta oli erittäin ammattitaitoisen ja mukavan oloista. Jokainen heistä vaikutti olevan entinen huippu-urheilija ja olisi päihittänyt minun suoritukseni mennen tullen. 

 

Keskiviikkona tapahtui punasolumassan ja veritilavuuden mittaus häkäkaasun ja puhtaan hapen hengittämisen avulla. Henkäilimme savukkeen verran häkää ja katsoimme miten punasolut sitouttivat sen itsensä. Testi oli helppo ja sain tietää sisältäväni 6 litraa verta. Hemoglobiinitasot tuntuivat kaikilla olevan normaalirajoissa. Jukka joutui sydämen sivuäänen perusteella ultraäänitutkimukseen, mutta oli onneksi kunnossa ja kykeni suorittamaan kuntotestin siinä missä muutkin.

 

Tutkimusten välissä Työterveyslaitoksen fyysikko tuli testaamaan meitä nelikenttätestillä. Harjoittelimme kahdeksan kertaa, jotta olisimme saavuttaneet tietyn vakiotason, johon meitä varmaankin myöhemmin verrataan. Kaverien kuntotestisuoritusten kuuntelu haittasi keskittymistä, mutta olin silti yllättynyt huonoista tuloksistani: sain mm. kuunteluosiosta miinus 20 % pisteistä ja aloin jo epäillä olevani puolikuuro... Yritin anoa kuuntelutestin tekemistä ilman muita testejä, mutta fyysikko oli tiukkana.

 

Huonoa: Todeta, ettei olekaan teräskunnossa, vaikka yrittää itselleen niin uskotella. Nelikenttätestin aiheuttama hämmennys oman kuuloni suhteen. Kuntotestin vaikutus ryhmähenkeen: Tom ja Ville pärjäsivät hyvin ja kilpailivat keskenään. Toiset olivat tuloksistaan hiljaisempia ja ainakin itse mietin riittääköhän kunto jatkossa suoritettaviin tehtäviin. Toisaalta oletin, ettei huippukunto ole niin ratkaisevaa tässä kuin rasituskestävyys. Pitkissä suorituksissa uskon jaksavani hyvin.

 

Hyvää: Kuntotestaus kuntoiluohjeiden ja kehon koostumustietojen kera oli varsin hieno juttu, koska oman treenaamisen voi suunnitella nyt paremmin. Tulokseni motivoi laihduttamiseen, koska se on itselläni selvästi helpoin ja nopein keino parantaa suorituskykyä. Tehtävien suorittaminen jatkossa tuntuu turvallisemmalta, kun elimistön toiminta on tarkastettu maksimirasituksen aikana.