Kylmää kyytiä

 

Paikka: Meriturva, Lohja

Tehtävät: HUET- koulutusta (Helicopter Underwater Escape Training), hypotermiatestaus, meripelastustehtäviä

Raportti: Päivä alkoi Lohjalla Meriturvan upeissa harjoitustiloissa kuivapukuihin sonnustautumisella. Ja hengenpidätyskyvyn testauksella. Sitten treenasimme pari kertaa avoimen metallikehikon kanssa helikopterista pelastautumisen tekniikkaa veden alla. Seuraavaksi siirryimme varsinaiseen helikopterisimulaattoriin. Opettelimme istumaan rauhassa pakkolaskuasennossa turvavöissä, kun kopteri syöksyi veteen ja kääntyi ympäri. Kun veden kuohunta lakkasi, piti toisella kädellä varmistaa pysyvyys penkissä ja toisella poistaa ikkunatiiviste vetonauhasta ja lyödä ikkuna ulos. Kun sai ikkunankarmista otteen, sai avata turvavyön ja sujahtaa ulos ikkunasta. Tämä oli vielä kohtuullisen helppoa, joskin nenään ja poskionteloihin pyrkivä vesi häiritsi koko ajan.

Jatkoharjoituksissa vaihtelimme ulosmenopaikkaa ja lopulta koko porukan olisi pitänyt poistua yhdestä matkustamon ovesta siististi peräkkäin pimeässä. Tähän ei taidettu ihan päästä. Itse koin erittäin hämmentävänä suuntatajun menetyksen kopterin sisällä. Ylösalaisin olo ja huono näkyvyys sekoittivat mielen todella perusteellisesti. Eräässä harjoituksessa suunnittelin meneväni rauhassa ohjaamosta Kimmon jälkeen matkustamotilaan ja sieltä ovesta ulos. Löin kuitenkin turvavyön avaamisen jälkeen pääni omaan istuimeeni, minkä jälkeen sekosin suunnissa täysin, koska pulpahdin olettamastani matkustamoon vievästä ovesta suoraan pinnalle  – todellisuudessa olin tullut itseäni lähimmästä eli ohjaamon ovesta suoraan ulos. Ville oli kokenut vastaavan suuntatajun menetyksen ohjaamossa ja pyrkinyt ensin tuulilasista ulos.

Viimeinen tehtävä oli varsin haastava: meidän olisi pitänyt tuoda tajuton uhri mukanamme ja poistua peräkanaa samasta matkustamon ovesta. Homma meni aivan pipariksi ja lopulta kaikki pelastivat vain oman nahkansa helpoimmasta uloskäynnistä. Tosin tämä vaikutti oikeassa helikopterionnettomuudessa ja huonoissa olosuhteissa kaikkein järkevimmältä toimintatavalta.

Kymmenen HUET- harjoitusta oli saanut meidät sen veran lämpenemään, että seuraavaksi meidän piti sujahtaa hypotermia-altaaseen. Saimme pukeutua urheilualusasuun ja puuvillahaalariin. Hyppäsimme reippaasti 6-asteiseen veteen ja aloimme kiskoa pelastusliivejä päälle kohtalaisen kiivaasti hengittäen. Kerrankin kaikilla oli vakava ilme naamalla, kunnes joku ilmoitti ensimmäisen minuutin kuluneen ja Ville murjaisi: ”On se vaan kumma, miten aika rientää, kun on kivaa!” Pääsimme taas normaaliin vitsailumoodiimme, paitsi ehkä pitkä ja hoikka Jukka, jolla oli varmaan oikeasti kylmä. Saimme siirtyä vedestä pelastuslautalle 5-6 minuutin kuluttua. Kimmo meni ensimmäisenä ja kiskoi lämpimikseen muun porukan ylös. Jukka ja Ville alkoivat riisua märkiä vaatteitaan ja muut kuivasivat lautan pohjaa. Huhkiessa tuli jopa lämmin. Jakauduimme kahteen hypotermiapussiin tiiviiseen lusikka-asentoon. Kimmon oli aluksi henkisesti vaikeata sujahtaa uikkariasuisen Jukan kylkeen, mutta mitäpä ihminen ei tekisi, jos henki on uhattuna...

Iltapäivällä leikimme punaisia teletappeja sonnustautumalla rahtilaivojen käyttämiin ”kuuden tunnin” pelastuspukuihin. Saimme opetusta lauttana kellumisesta ja jonossa melomalla etenemisestä. Päivä huipentui meripelastusharjoitukseen, jossa jouduimme jättämään uppoavan laivamme hyppäämällä 4,5 m korkealta tasanteelta veteen haalareissa, kumitossuissa ja pelastusliiveissä. Uimme isossa aallokossa ja vesisateessa altaassa ja vaihdoimme harjoituksen vuoksi pelastusliivejämme kesken matkan. Tom sai kääntää ison pelastuslautan, ja hän kiipesi ensimmäisenä lautalle vetämään muita ylös. Me muut sujahtelimme vauhdilla lauttaan kuin lentävät hylkeet. Meloskelimme lautalla kohti pelastusta, kunnes kuului hätähuutoa. Kimmo ja Jukka ampaisivat veteen ja hakivat hypotermisen uhrin lautalle ennen kuin ehdin saada heittoliinan solmuja auki. Uhrin kunto arvioitiin kohtalaisen hyväksi (tajuissaan, ei muita vammoja) ja hänet riisuttiin ripeästi. Ville riisui sillä välin itsensä ja meni uhrin kanssa hypotermiapussiin. Lautan pohjaa ei saatu kovin  kuivaksi, joten Ville keksi hyvän idean nostaa uhri hänen päälleen. Tom paketoi kaksikon hypotermiapussiin ja heittäytyi vielä kasan päälle. Uhri alkoi huomattavan nopeasti vikistä olevansa varsin kuumissaan. Olimme pelastustoimien tuoksinassa pamauttaneet taivaalle myös pari hätärakettia (tosin suutareita) ja etsintäpartio löysi meidät lopulta. Porukka nostettiin yksi kerrallaan vinssillä helikopteriin ja harjoitus loppui siihen. Helikopterissa oli sattua oikeakin onnettomuus, kun Tom nojasi tyhjän päälle avautuvaan oveen – pudotusta olisi ollut yli 10 m, mutta onneksi Tomin jalat olivat sen verran kiilautuneena, että hän sai kammettua itsensä takaisin penkille.

Huonoa:        

• HUET-harjoitus alkoi olla jo fyysisesti kuormittava (yleensä tekevät kuulemma 8 harjoitusta, me teimme 10). Olisin halunnut uusia tajuttoman uhrin pelastustehtävän vaikka maskilla, että olisimme voineet kokeilla onnistuuko se niin. Nyt HUET-harjoituksista jäi viimeiseksi tunteeksi totaalinen epäonnistuminen.
• Hypotermian olisi pitänyt kestää pidempään, että olisi tullut kunnolla kylmä. Itselläni oli sen verran suojatraania, ettei tuo 5-6min vielä palelluttanut tarpeeksi. Pidempään aikaan olisi kuulemma vaadittu oma lääkäri mukaan.
• Meripelastustehtävässä ryhmällä oli pientä turhaa riskinottoa – oikeasti lauttaa ei jätettäisi ilman köyttä. Nyt olosuhteet olivat lempeät (vesi 21 asteista) ja uhri lähellä, joten pelastajat pärjäsivät hienosti.

Hyvää:       

• Mahtavia ja vaativia harjoituksia!  HUET toi varmuutta sitä, että oikeasta onnettomuudesta voi jopa selvitä, kunhan säilyttää malttinsa ja toimii harkiten tai harjoitellusti.
• Hypotermia on hyvä kokea ensimmäistä kertaa näin harjoituksessa, sillä alkusokki on todella hyytävä. Pahin vaihe on noin 30 sekunnissa kuitenkin ohi ja sen jälkeen voi toimia harkitusti (HELP-asento, ryhmäkellunta, voimien säästäminen). Puolet ihmisistä selviäisi kuulemma jopa kaksi tuntia kuusiasteisessa vedessä!
• HUET ja hypotermia olivat nostaneet ylpeyttä ryhmään kuulumisesta ja ryhmäläisistä, koska kaikki suoriutuivat hienosti näinkin haastavista tehtävistä. Meripelastustehtävä lujitti ryhmähenkeä vielä lisää ja oli jopa haikeata erota viikoksi.