Liikunnan merkitys hyvinvointipolitiikassa kasvaa
Yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi rakentuu monista osatekijöistä. Mm. turvallisuus, terveys ja palveluiden saatavuus ovat tärkeitä rakennusaineita. Ajankohtaisia hyvinvoinnin kehittymisen haasteita ovat mm. syrjäytyminen, terveysongelmat ja hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen. Liikunnalla on monitahoinen vaikutus hyvinvointiin sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Terveyden ja yhteisöllisyyden haasteet kasvattavat liikunnan merkitystä hyvinvointipolitiikassa.
Luontaisen liikunnan vähentyminen ja ravinnon liikasaanti aiheuttavat huomattavan uhkan kansakuntamme terveydelle ja toimivuudelle. Yliravitsemuksen riskiyhteiskunta alkoi Suomessa kehittyä 1960-luvulle tultaessa. Tuolloin ruumiillinen työ ja liikkuminen alkoivat vähentyä ja yltäkylläisyys lisääntyä. Trendi näyttää vain jatkuvan ja pahenevan.
Liian vähäinen liikunta aiheuttaa vuosittain yli 200 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset terveydenhuollolle. Liikunnalla on ennaltaehkäisevä, kuntouttava tai hoitava vaikutus yli 20 sairauteen. Puuttumalla kansanterveysongelmiin sairastavuutta voitaisiin Suomessa vähentää jopa 40 prosentilla.
Monissa pitkäaikaissairauksissa liikunta on myös tärkeä hoitomuoto, jonka avulla voidaan tukea toimintakyvyn säilymistä ja ehkäistä lisäsairauksien syntyä.
Yhteisöön kuuluminen on osa yksilön hyvinvointia ja terveyttä. Sosiaalinen eriytyminen, tulo- ja terveyserojen kasvaminen ja yksilöllisyyden korostuminen ovat aikamme ilmiöitä ja merkkejä yhteisöllisyyden murtumisesta. Yhteisöllisyys rakentuu kokemusten kautta. Urheiluseuroissa toimintaa suunnitellaan, johdetaan ja järjestetään yhdessä. Kansalaistoiminta luo osallisuutta ja on merkittävä yhteisöllisyyden kasvualusta.