Liikuntabudjetin 15 mmk:n lisäys tulee tärkeisiin kohteisiin

Opetusministeriön ylitarkastaja Seppo Paavola pitää lähiliikuntapaikkojen saamaa lisäavustusta ilahduttavana viestinä siitä, että eduskuntatasolla lähiliikuntapaikkojen merkitys on huomioitu. Samansuuntaisia mielialoja kokee Nuori Suomi ry:ssä Liikkuva Iltapäivä -toimintaa johtava Jukka Pekkala koululaisten iltapäivätoiminnan saamasta määrärahasta.

Eduskunta vahvisti ennen vuodenvaihdetta alkaneen vuoden budjetin, johon liikunnalle osoitettiin veikkausvoittovaroista 15 miljoonan markan lisäys varsinaiseen budjettiesitykseen verrattuna. Tämä 15 miljoonaa markkaa jakautuu siten, että 7 miljoonaa markkaa osoitetaan lähiliikuntapaikkojen rakentamisavustuksiin ja 8 miljoonaa markkaa on tarkoitettu koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämiseen.

Tämän 15 miljoonan markan lisäyksen jälkeen vuoden 2000 liikuntabudjetin kokonaissumma on 471 miljoonaa markkaa, vuonna 1999 liikunnan saama valtionapu oli 445 miljoonaa markkaa. Vuoden 2000 liikuntabudjetin 471 miljoonasta markasta suurimpia yksittäisiä momentteja ovat kuntien liikuntatoimeen ohjattava 91,6 miljoonaa markkaa, liikuntapaikkarakentamisen saama kokonaissumma on 84,5 miljoonaa markkaa, liikunnan koulutuskeskukset saavat tukea 77,5 miljoonaa markkaa, liikuntajärjestöt 143,5 miljoonaa markkaa sekä lasten ja nuorten liikuntaohjelman momentille on kohdennettu 14,6 miljoonaa markkaa.

Kokonaistarve vaikeaa määritellä

Ylitarkastaja Seppo Paavola muistuttaa, että on ennenaikaista arvioida kuinka merkittävästä summasta nyt budjettiin korvamerkityssä seitsemän miljoonan markan avustuksessa oikein on kysymys lähiliikuntapaikkojen rakentamisavustuksissa.

"Kun lähiliikuntapaikkojen rakentamistarve hankkeistuu, on kokonaisrahantarve mahdollista arvioida. Kun kyseessä ovat kuitenkin pienet yksittäiset hankkeet, voidaan seitsemän miljoonan markan avustusta pitää reaalisestikin merkittävänä rahasummana. Myös toimenpiteiden suuntana budjettipäätös on rohkaiseva, lähiliikuntapaikkojen tärkeys hyväksytään ja ymmärretään", Paavola kiittelee.

Lääni- ja kuntatasolla vuosi 2000 kuluu loppuun ennen kuin rahan riittävyyttä voidaan arvioida. Opetusministeriössä uskotaan vievän ainakin vuoden verran, ennen kuin kaikki lähiliikuntapaikkahankkeet saadaan konkreettiseen avustushakemuksen muotoon.

"Lähiliikuntapaikka käsitteenä on vielä konkretisoimatta. Valtiovalta voi Norjan tapaan antaa tiukkoja määritelmiä lähiliikuntapaikalle ja näin ohjata lähiliikuntapaikkapolitiikkaa tiukastikin haluamaansa suuntaan. Toisaalta ainakaan alkuvaiheessa ei ehkä ole tarkoituksenmukaista antaa tiukkoja rajoja, vaan katsoa kentällä oleva todellinen rakentamistarve ja tehdä johtopäätökset tarpeen pohjalta pitemmällä harkinnalla", toteaa Seppo Paavola.

Iltapäiväkerhoille lupaava signaali

Jukka Pekkala Nuori Suomi ry:stä on myös tyytyväinen tulleeseen kahdeksan miljoonan markan avustukseen. Pekkala toivoo, että tällä päätöksellä pohjustetaan laajempaa kansallista ratkaisua koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisestä.

Pekkala peilaa saadun rahasumman riittävyyttä kahdesta näkökulmasta. "Rahan kohdentumista ei tällä hetkellä tiedä vielä kukaan, mutta jos peilataan sitä viime vuoden paikallishankkeiden määrään, kyse on merkittävästä summasta rahaa. Saimme yli 1000 paikallista hakemusta koululaisten liikuntakerhojen toiminnalle. Hakemusten yhteissumma oli noin 20 miljoonaa markkaa ja käytössä oli noin 3,5 miljoonaa markkaa. Tälle vuodelle oli ennen lisäbudjettipäätöstä noin 4 miljoonan markan verran määrärahoja. Jos siihen lisätään saatu 8 miljoonaa, päästään yhteensä jo 12 miljoonan markan määrärahaan, jolla voidaan tarpeesta kattaa tuntuva osa."

"Toisaalta olen usein käyttänyt rahantarpeelle toista vertausta. Jos arvioidaan noin puolet ala-asteikäisistä lapsista osallistuvan koulujen iltapäivän liikuntakerhoihin, näitä koululaisia on noin 200 000. Jos heille järjestetään kerhoon välipala, jonka hinta on viisi markkaa lasta kohti, on päivän välipalatarpeen hinta jo yksin miljoona markkaa. Koulupäiviä on noin 200 vuodessa, joten pelkästään välipalajärjestely nielaisisi 200 miljoonaa markkaa vuositasolla. Lisäksi tulisivat vielä ohjaajakoulutus, ohjaajien palkat, vakuutukset, tilavuokrat ja välineet."

"Tietenkin osallistumismaksutkin kuuluvat asiaan, joten niillä katetaan kuluista paljon, mutta esimerkillä haluan vain osoittaa, että kyse on kansallisen tason isosta päätöksestä, joka on samaa suuruusluokkaa kuin esiopetuksen järjestäminen. Siksi nyt saatu kahdeksan miljoonaa markkaa on erittäin tervetullut ja oleellinen määräraha hankkia kokemuksia toivottavasti tulossa olevaa suurempaa ratkaisua varten", Pekkala toteaa.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma 01/00, Henry Järvinen, http://www.slu.fi

Kirjoittaja: Henry Järvinen