SilmänLUMetta 25.1.2007

SilmänLUMetta palstalla tarkastellaan kevään aikana, mitä elokuussa 1997 perustettu Liikunnan ja Urheilun Maailma kertoi lukijoilleen ensimmäisen vuoden numeroissaan.

Tämä tarina ei ole silmänLUMetta – ei myöskään se, että Liikunnan ja Urheilun Maailma ilmestyy nyt 192. kerran. Elokuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta ensimmäisen verkkolehden ilmestymisestä. Vuonna 2006 vietettiin 150 vuotta Hyvässä Seurassa -juhlavuotta. Tänä vuonna voidaan juhlistaa 10 vuotta liikunnan ääntä verkossa. Sekään ei ole silmänLUMetta.

Kymmenen vuotta on lyhyt, mutta pitkä aika. Vuonna 1997 lehden painaminen ilman painokonetta ei ollut kovin tavallista. Oikeastaan se oli epätavallista – lähes silmänlumetta. Kymmenen vuotta on lyhyt aika, mutta tietotekniikan kehityksen kannalta iäisyys. Käytitkö sinä - arvon lukija – vuonna 1997 aktiivisesti sähköpostia? Sijaitsiko ensisijainen tietolähteesi verkossa? Oliko edustamallasi järjestöllä tai työnantajallasi omat verkkosivut? Kolme myöntävää vastausta ja eihän sinua yllätä mikään. Olet aina kulkenut etujoukoissa. Omistit varmaan muuten sen viisi kiloa painavan käsipuhelimenkin silloin 80-luvulla. Jo siinä taskut venyivät!

Valtaosalle meistä verkon verrattomuus aukeni samoihin aikoihin, kun Liikunnan ja Urheilun.

Maailman ensimmäiset jutut juuttuivat verkkoon. Myös urheilujärjestöille uudet mahdollisuudet alkoivat valjeta – kymmenen vuotta sitten peräti viidellä liitolla sadasta oli omat verkkosivut! Onko nyt sellaisia liittoja tai järjestöjä.

14. elokuuta 1997 – vaiko jo päivää aiemmin?

”Suomen liikunta ja Urheilu alkaa tänään julkaista internetissä Liikunnan ja Urheilun Maailma –lehteä. Lehti on tarkoitettu tiedotuskanavaksi liikunta- ja urheilujärjestöille ja yhteistyökumppaneille.” Näin kerrottiin 14.8.1997 vai oliko se jo kolmantenatoista päivänä?

Pistämättömästi sanottu, päätoimittaja Eila Ruuskanen, 192 numeroa myöhemmin voisit kai sanoa samaa!

Muutakin sanottiin - arvonlisäveron muutos hyödyttäisi liikuntahalleja, mainostilanmyynti urheilukenttien reunoilta vapautettiin arvonlisäverosta, Lumilautaliitosta tuli SLU:n jäsenjärjestö, SLU omin tunnuksin TUL:n liittojuhliin, liikunta pätee sokeritaudin ehkäisyssä ja Peter Tallbergille suuri ansioristi.

Muullakin tiedolla kuormitettiin verkkoa – hyvä alku – kerrassaan!

SLU:n puheenjohtaja mallia 1997 Kyösti Vesterinen oli riemuissaan tiedonkulun tehostumisesta. Samalla hän tiivisti liikunnan tavoitteet kymmenen vuotta sitten; paikallisen liikuntatoimen tukeminen, yhteistyön lisääminen liikuntatoimen sisällä, liikunnan edunvalvonta yhteiskunnan päätöksenteossa, rakennemuutoksen myönteisten vaikutusten turvaaminen, SLU:n julkisuuskuvan selkeyttäminen. Edunvalvontaa sisaret ja veljet, edunvalvontaa, ja valvottavaa riittää vieläkin, eikö?

”Valtiovarainministeriö on osana budjettiesitystään esittänyt yritysmuotoisen liikunnan arvonlisäveron laskemista 12 prosentista 8 prosenttiin.”

Iloitkaa kaikki tenniksen, golfin, squashin, ratsastuksen, sulkapallon ja kuntosalien ystävät. Asia auttoi erityisesti teitä. Kuntosalien kävijämääriä ei ollut tiedossa, mutta muuten edellä mainittuja lajeja harrasti vuonna 1997 yli 700 000 suomalaista.

Sokeritauti

”1940-luvuin alussa Suomessa oli 6 000 aikuisiän diabeetikkoa – nyt (1997) heitä on 140 000 ja ensi vuosituhannella todennäköisesti 200 000, jos ei mitään uutta tapahdu. Sokeritaudin ehkäisyyn tarvitaan liikuntaa”, sanoo ravitsemustieteen professori Matti Uusitupa.

Tämäkään juttu ei ole silmänLUMetta – ei 1997, eikä varsinkaan tänään. Keskustelu oli alkanut, keskustelu on jatkunut, teot ovat edessä. Ja niiden tekemiseen eivät ainakaan liikuntajärjestöjen varat riitä. Niitä varoja oli muuten yhteenlaskettuna vuonna 1997 50 miljoonaa euroa. Paljonko kannattaisi investoida diabeteksen torjuntaan? Olisiko tuotto pikavippien tasoa? Jokainen arvuutelkoon itse, mutta ei liene silmänLUMetta että pikavipit ovat huonoa businesta sokeritorjuntatyöinvestointiin verrattuna.

”Haluan vielä lopuksi sanoa, että lihava liikkuva pärjää paremmin kuin liikkumaton lihava.”

Liikuntalaki

Niin ja vuonna 1997 – tarkemmin 18.6.1997 – luovutettiin liikuntalakiesitys kulttuuriministeri Claes Anderssonille. Silloin arvioitiin liikuntamyönteisen arpajaislainmuutoksen olevan oiva keino rahoittaa urheilua. Haa!

”Toivoisin, että Eduskunta käsitelleessään liikuntalakia löytää keinot ohjata suoraa tukea paikallista työtä tekeville seuroille ja yhdistyksille”, arvioi Kyösti Vesterinen kesäkuussa 1997. Toivomme edelleen!

Niin oli Liikunnan ja Urheilun Maailma siirtynyt verkkoon ja on siellä edelleen. Jutut on arkistoitu ja tiedot todennettavissa. Lehti 1/97 löytyi helposti kuten kaksi viikkoa myöhemmin ilmestynyt toinen aviisi, jossa kysyttiin paljon.

Voiko urheiluseura olla yhtiö? Onko terveystiedon opetus millään esityslistalla kouluissa? Ovatko SM-seurat liiketoimintaa vai ei?

Urheilun autonomia

Kilpailuvirasto oli vuonna 1995 päättänyt, että Suomen mestaruustason urheilukilpailut ovat elinkeinotoimintaa. Kilpailuneuvosto antoi SLU:lle mahdollisuuden valittaa viraston päätöksestä. Kysymys oli ja on edelleen koko urheilun päätöksenteon autonomiasta. Nyt aiheesta puhuu Eurooppa. Valkoinen kirja ja Independent Sports Review ovat liikuntaväen huulilla. Joensuun Kataja Basket Oy:n tutkimuspyyntö kai herätti ainakin Suomessa.

Tukholma, Ateena, Rooma, Buenos Aires vai Kapkaupunki?

Olympiakaupunki 2004 valittiin syyskuussa 1997. Valitsemassa olivat myös Pirjo Häggman ja Peter Tallberg. Sillä kertaa ei auttanut Nelson Mandelan charmi eikä prinsessa Victorian viehkeys. Nyt tiedämme, että Ateena sai kisat. Mahtaako heitä kaduttaa?

Naiset

”Suomalaisista naisista 60 prosenttia harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja naiset ovat aktiivisempia liikunnan harrastajia kuin miehet.”

Silti otsikko ”Mitä arvostetumpi tehtävä, sitä vähemmän naisia” oli paikallaan. Vain 6 prosentilla SLU:n jäsenjärjestöistä oli nainen puheenjohtajanaan – tuolloin – tänään? Liekö tasa-arvokin silmänlumetta?

Sitä ei sen sijaan ollut artikkeli, jossa kerrottiin suomalaisten lasten olevan yhä lihavampia. Artikkelin voisi varmaankin uusia ilman muutoksia. Lisää liikuntaa ja pienempiä karkkipusseja, kiitos!

Liikunnan suurjuhlat olivat myös agendalla. SLU:n hallitus oli 25.8. päättänyt, että juhlat järjestetään vuonna 2003, kun järjestö juhlii kymmenettä syntymäpäiväänsä. 2011. No nyt löytyi silmänlumetta! Juhlat jäivät kehittelyn asteelle, mutta eivät ilmeisesti turhaan, sillä vuonna 2011 pitäisi liikuntaväen kokoontua yhteen. Tämä yritys tuntuu vakavammalta – ehkä siitä ei tule

SilmänLUMetta

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 1/07, www.slu.fi.