Valtion liikuntapaikkarahaa nyt myös pienhankkeille
|
Vuoden vaihteesta lähtien valtio voi tukea entistä pienempien liikuntapaikkojen rakentamista. Tuen kustannusraja on nyt 100 000 markkaa. ”Entinen 500 000 markan raja nähtiin esteeksi lähiliikuntapaikkojen syntymiselle”, arvioi ylitarkastaja Seppo Paavola opetusministeriöstä. Paavola viittaa uuden liikuntalain painotuksiin lasten ja nuorten liikunnan sekä terveysliikunnan edistämiseksi.”Keinojen tasolla eli liikuntapaikkojen rakentamisessa on korostettava sellaisten edellytysten luomista, että nämä tavoitteet voivat toteutua.” Uuden lain tavoitteita tukevat liikuntapaikat, joissa ihmiset voivat sisällyttää liikunnan osaksi päivittäistä arkea omassa elinpiirissään. ”Näitä ovat juuri pienkentät, luontopolut ja ehkä sellaiset liikuntapaikkatyypit, joita ei toistaiseksi ole liikuntapaikoiksi noteerattukaan”, Paavola sanoo. Markkaraja epätasa-arvoinenVaikka entisen puolen miljoonan rajan piti lähinnä selventää kuntien ja valtion työnjakoa liikuntarakentamisen tukemisessa, käytännössä hankkeita ei juuri aloitettu ilman valtionosuutta. Näin lähiliikuntapaikat tuntuvat jääneen suurisuuntaisten hankkeiden varjoon. Ne taas eivät välttämättä ole omiaan edistämään laajojen väestöryhmien omaa liikuntaharrastusta. ”Muutenkin mekaaniset markkamäärään sidotut rajat kohtelevat keinotekoisesti rakentamisratkaisuja. Kun meillä on 300 asukkaan kuntia ja sadantuhannen asukkaan kuntia, markkaraja kohtelee näitä epätasa-arvoisesti”, Paavola huomauttaa. Uuden kustannusrajan käytännön vaikutukset jäävät nähtäväksi. Linjakeskustelun paikkaPaavola peräänkuuluttaa linjakeskustelua lähiliikuntapaikkojen avustuspolitiikasta. ”Avainasemassa ovat lääninhallitukset, joiden vastuulle tämän kokoisten hankkeiden avustaminen kuuluu.” Seppo Paavolan mukaan vuosituhannen vaihteessa on sopiva hetki arvioida, miten julkinen tuki on ohjannut liikuntarakentamista ja kansalaisten liikuntaharrastuksia ja millaisia muutoksia on kenties odotettavissa uuden liikuntalain tultua voimaan. ”Saamme Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Kimmo Suomen liikuntapaikkojen käyttöä koskevan tasa-arvotutkimuksen aineiston tämän vuoden lopulla. Silloin on aika analysoida tapahtunutta ja arvioida tulevaa”, Paavola katsoo. Perusliikuntapaikat etusijalleMyös eduskuntavaalien jälkeen nimettävä valtion liikuntaneuvosto saa ensi syksynä eteensä seuraavan nelivuotiskauden liikuntapaikkojen rahoitussuunnitelman. Valtio tuki viime vuonna liikuntarakentamista 84 miljoonalla markalla. Tuki hanketta kohden on noin viidenneksen kokonaiskustannuksista, joten hakijoiden on koottava itse neljä viidennestä. Paavola myöntää vaatimuksen melko kovaksi. ”Joudutaan ehkä arvioimaan uudelleen, olisivatko jotkut hankkeet liikuntalain tavoitteiden näkökulmasta sellaisia, että niitä voisi pitää ikäänkuin perusliikuntapaikkoina. Näiden tukeminen voitaisiin nähdä tavallaan ensissijaisena ja myös valtion tuen osuus voisi olla nykyistä suurempi”, hän pohtii. Teksti: Tiinu Wuolio Liikuntapaikkarakentamisen kustannusraja oli myös yksi Operaatio Liikutuksen tavoitteista: http://www.slu.fi/projektit/liikutus/4.html#hyppy1 SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma 1/99, Tiinu Wuolio, www.slu.fi |
