Tervettä varainhankintaa on tuettava

Vaikka liikuntajärjestöjen valtionapu jopa hieman kasvaa tänä vuonna, on tarve omaan varainhankintaan etenkin paikallistasolla silti huutava. Jos puuttuvia markkoja ei saada hankkia muualta, ne kaivetaan seurojen jäsenten kukkaroista. Aikuiset ihmiset toki voivat maksaakin jotain harrastuksistaan, mutta lasten ja nuorten oikeuksista on kannettava huolta: jos harrastus maksaa kymmeniä tuhansia vuodessa, ei kaikilla vanhemmilla ole siihen varaa. Monissa maissa arpajaistoiminta on tukien ohella tärkein tulonlähde kansalaisjärjestöille. Suomessa on toistaiseksi pyritty ennemminkin hankaloittamaan kuin helpottamaan yhdistysten rahankeruuta arpajaisten avulla.

SLU:n tavoitteena on pitkään ollut tavara-arpajaisten järjestämisen helpottamisen helpottaminen. Niistä on saatava todellinen varainhankintakeino yhdistyksille. SLU:n saama kevätarpajaislupa on merkittävä linjanmuutos ja oikeansuuntainen ratkaisu. Ensimmäisen kerran kansalaisjärjestön sallitaan järjestää kahdet valtakunnalliset arpajaiset vuoden sisällä.

Silti hyöty jää väliaikaiseksi, jos eduskunnan käsittelyssä olevaan uuteen arpajaislakiin kirjataan todellisen varainhankinnan estävä pykäläviidakko. Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitäisi rajoittaa yhdistysten tervettä omaehtoista varainhankintaa?

SLU on yhdistysten varainhankinnan edellytysten parantamisessa edennyt kahta reittiä. Toisaalta on kannettu huolta verotuksesta: kansalaisjärjestön pienimuotoista varainhankintaa ei voi arvioida yrityksiä varten luodulla järjestelmällä. Talkootyön on säilyttävä verottomana. Toisaalta myös sääntöjen ja sovellusten on oltava niin selvät, ettei vahingossa ajauduta harmaan talouden puolelle.

Toinen keino parantaa yhdistysten taloutta on varainhankinnan helpottaminen ja kehittäminen, mikä on valtion liikuntapolitiikassa jäänyt suorastaan lastenkenkiin.

SLU:n joulukalenteriarpajaiset ovat rohkaiseva esimerkki siitä, miten yhdistykset voivat hankkia varoja omatoimisesti: Ne 380 seuraa, jotka viime vuoden joulukalenteriarpajaisissa olivat mukana, hankkivat yhteensä 1,8 miljoonaa markkaa. Samalla SLU:ssa on opittu näkemään arpajaisten järjestämisen turhat esteet.

Monessa maassa arpajaiset ovat avustustoiminnan lisäksi yhdistysten tärkein tulonlähde. Yhteiskunnan onkin mielummin panostettava arpajaisten järjestämisen ja tuoton jaon valvontaan, kuin siihen, ettää yhdistyksiä ehdoin tahdoin estetään parantamasta taloudellista tilannettaan.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma, pääkirjoitus 2/01, Kerstin Ekman, http://www.slu.fi