Suomen arvokisamitalit lisääntyneet

Suomalaisten urheilijoiden voittamien arvokilpailumitalien määrä tuplaantui vuosina 1966-98, käy ilmi Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta. Samalla urheilu on globalisoitunut ja ammattiurheilijoista on tullut palkkasotureita.

Perinteinen käsitys olympiamenestyksestä koko maan urheilumenestyksen mittarina ei toimi enää 2000-luvulla, sanovat liikuntasosiologian ja huippu-urheilun tutkijat Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta (KIHU) ja Jyväskylän yliopistosta.

Jari Lämsä ja Pauli Vuolle ovat arvioineet Suomen huippu-urheilun kansainvälistä menestystä vuosina 1966-1998 suomalaisten urheilijoiden arvokilpailumenestyksen perusteella. Tutkimus on julkaistu vastikään Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisussa.

Enemmän lajeja, enemmän arvokisoja

Suomen voittamien arvokilpailumitalien määrä on eri tilastojen mukaan lisääntynyt rajusti vuosien 1966-1998 aikana. Yhä suurempi osuus Suomen menestyksestä saavutetaan olympialaisten ja olympialajien ulkopuolelta. Olympiamitaleita suomalaiset voittivat näinä vuosina kaikkiaan 122, joista talvikisoista 71.

1960-luvulta lähtien on alettu järjestää yhä useampia muita kansainvälisiä arvokilpailuja. Kun suomalaiset ovat kantaneet kotiin 10-25 olympialaista mitalia olympiadia kohti, on muiden arvokisamitalien määrä kasvanut 60-luvulta 90-luvulle noin 200 mitalista 441 mitaliin.

Olympiamenestys on pitkälti tullut perinteisistä lajeista, kun taas uudempi menestys liittyy nuoriin lajeihin, joiden arvokisatkin ovat alkaneet vasta 1990-luvulla. "En pistäisi näille numeroille kovin suurta painoa, koska tulos vaihtelee sen mukaan, mitkä kaikki lajit otetaan lukuun", Jari Lämsä huomauttaa.

Vanhat arvot eivät päde urheilussakaan

Huippu-urheilun merkityksestä väitöskirjaansa valmistelevan Jari Lämsän mielestä olisi tärkeämpää huomata, että vanhat arvot eivät enää päde urheilussa, kuten eivät muillakaan elämänalueilla. Silti tutkijan silmissä suomalaisen urheilujärjestelmän arvot ovat yhä pitkälti perinteisestä ajattelusta. Pääpaino on ollut ja on vieläkin olympialajeissa.

"Vaikka vapaaehtoisuuteen perustuva seurajärjestelmä ja amatööriurheilu ovat meillä edelleen vahvoja, Suomesta rekisteröitiin 1998 yhteensä 350 suomalaisen joukkueurheilijan pelaajasiirtoa ulkomaille", Lämsä muistuttaa. Hän tarkentaa kuitenkin, että aivan kaikki eivät mene ammattilaisiksi.

Perinteisen ajattelun vankka edustus lajiliitoissa ja suomalaisessa urheilujärjestelmässä ylipäänsä selittää osin esimerkiksi yksilölajien poikkeuksellisen vahvaa asemaa Suomessa, vaikka kansan odotukset ja myös rahoittajien tuki ovat alkaneet siirtyä entistä enemmän joukkuelajien puolelle. "Olisikin kiinnostavaa selvittää, miksi joukkuelajien arvostus on meillä noussut vasta 1990-luvulla", tutkija pohtii.

Sen sijaan Suomi saa vielä odottaa kansainvälisiä huippuja muutamissa ammattilaisuuteen perustuvissa yksilölajeissa, kuten golfissa ja tenniksessä. Tässä suhteessa Suomi poikkeaa esimerkiksi lähinaapurista Ruotsista. Kuvaa hämmentää vielä Suomen menestys moottoriurheilussa.

Olympiamitalisteja tuotetaan vastakin

Vaikka Suomen olympiamenestys heikentyykin, pystyy suomalainen vapaaehtoisuuteen perustuva urheilujärjestelmä Lämsän ja Vuolteen mukaan kuitenkin edelleen tuottamaan myös olympiamitalisteja. "Merkillepantavaa on, että Sydneyn kuulamenestyksen toi pienellä paikkakunnalla kaikessa rauhassa valmentautumiseen keskittynyt urheilija", Pauli Vuolle huomauttaa.

"Monelta urheilijaltahan odotetaan taloudellisen hyödyn takia jatkuvasti kilpailusuorituksia jopa niin, että valmentautuminen olympialaisiin voi häiriintyä."

Jari Lämsä puolestaan erottelee amatööriurheilijan ja ammattilaisen sillä, että amatöörille on tärkeintä harjoitteleminen, mutta ammattilaiselle kilpaileminen, koska siitä hän saa palkkansa. Suomen kansainvälisen urheilumenestyksen heikkenemistä tutkijat selittävät muun muassa kansainvälisen huippu-urheilun maantieteellisellä laajentumisella, joka on tuonut uusia maita kilpakentille.

Myös ammattilaisurheilun voitto amatööriurheilusta tuntuu asukasluvultaan pienessä maassa. Lisäksi liikuntakulttuurin monipuolistuminen ottaa osansa perinteisten lajien harrastuksesta, ja urheilun rinnalle on tullut muita ansioitumisen alueita.

Urheilun palkkasoturit palvelevat työnantajaansa

Urheilun globalisoituminen syö pohjaa perinteiseltä kansallisuutta korostavalta urheiluaatteelta. Kuilu kansallisella tasolla ja globaalilla tasolla kilpailevien urheilijoiden kesken kasvaa, ja näillä markkinoilla tyypillisesti 'voittaja vie kaiken'.

Tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa maailmanlaajuisesti ammattilaisurheilussa mukana olevien organisaatioiden voimavarat ovatkin merkittävästi suuremmat kuin kansallisella tasolla toimivien organisaatioiden. Tästä syystä kansakuntien välisen kilpailun merkitys vähenee, kun markkinajohtoinen kehitys etenee. Parhaat urheilijat harjoittelevat, kilpailevat ja asuvat jo nyt globaalisti.

"Kansainvälisesti menestyneet urheilijamme ovat kuin urheilun palkkasotureita, jotka tuovat menestystä työnantajalleen. Kyllä taloudelliset arvot ovat näille menestyjille tärkeämpiä kuin suomalaisuus", Pauli Vuolle toteaa.

Silti ei ole aivan merkityksetöntä, miten Suomi heidän kauttaan näkyy maailmalla. Vuolteen mukaan 'hyveillä kuorrutettu urheilun tarina' ei enää vakuuta, ja joidenkin käyttäytymismallien siirtymisestä urheilijoilta nuorille voi jo olla huolissaan.

Sekä Vuolle että Lämsä kyseenalaistavat usein esitetyn uskomuksen huippujen suuresta esikuvamerkityksestä. "Ympäristö vaikuttaa enemmän: vanhemmat, ohjaajat, valmentajat ja toverit", asiaa tutkinut Vuolle oikaisee. "Nykyaikaisen huippu-urheilijan alta murenee jalusta, jolle huiput on ennen ilman muuta nostettu. Nyt tiedetään, että vaikka ihanneurheilijoitakin on, ihmisiä he ovat silti. Ei urheilu tee ihmisestä sen jalompaa", Jari Lämsä sanoo.

Lämsä Jari & Vuolle Pauli: Totalisaatio ja Suomen huippu-urheilumenestys vuosina 1966-1998. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä. Jyväskylän yliopisto, Liikunnan sosiaalitieteiden laitos

Yhteyshenkilö: Jari Lämsä, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, puh. 014 260 3141, 0400 815 943, sähköposti: lamsa@kihu.jyu.fi

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 2/01, Tiinu Wuolio, http://www.slu.fi

Kirjoittaja: Tiinu Wuolio