Kunnon seuranta tukee omatoimista liikkujaa

Moni liikunnanharrastaja saa lisäpotkua harjoittelupäiväkirjasta tai liikuntapassista, josta näkee, miten paljon ja kuinka usein on tehnyt jotakin kuntonsa hyväksi. Liikunnan hyötyjen lisäksi tyydytystä tuo tavoitteiden saavuttaminen ja oman elämän hallinta. Kirjanpito ei kuitenkaan yksin takaa hyviä tuloksia.

"Laihduttamista ja painonhallintaa koskevissa tutkimuksissa on yllättäen havaittu, että alle vuoden seurannassa on saatu parempia tuloksia liikunnan vaikutuksista kuin pitempään kestäneissä tutkimuksissa", kertoo UKK-instituutin johtaja, dosentti ja elintarviketieteen tohtori Mikael Fogelholm.

Fogelholm viittaa tutkimuksiin, joissa on tutkittu liikuntaa laihduttamisen tukena. Lyhytaikaisista liikunnan lisäyksistä on saatu hyvin näyttöä, mutta pitkän aikavälin tuloksia on vähemmän. Kun liikunnan lisäämistä on seurattu pitempään, tulokset ovat alkaneet heiketä.

"Osaa ihmisistähän ei saada koskaan liikkeelle, mutta suuri osa voidaan innostaa liikkumaan hyvässä seurassa ja ohjauksessa", Fogelholm huomauttaa.

Pysyvä muutos on aina itsestä kiinni

Ihmistä on kuitenkin vaikeaa ellei mahdotonta motivoida liikkumaan ulkopuolelta, koska ulkoiset vaikutteet eivät kestä pitkään. Jos ohjaus syystä tai toisesta jää pois tai tuttu ryhmä hajoaa, harrastus jää helposti sikseen. Elämäntavan pysyvä muutos on aina itsestä kiinni.

"Sama koskee laihduttamista. Kaikki eivät laihdu, mutta niistäkin, jotka onnistuvat laihtumaan vain osa säilyttää saavutetun painonsa", Fogelholm viittaa omaan tutkimusalaansa.

Hänen mukaansa seuranta voi parhaimmillaan auttaa elintapamuutosten säilyttämisessä. Tutkimukset eivät kuitenkaan anna yksiselitteistä vastausta siihen, onko seurantaa parempi harjoittaa itse vai antaa se jonkun toisen tehtäväksi. Ratkaisevaa on seurannan muodostuminen pysyväksi.

"Jos seuranta tehdään liian monimutkaiseksi, sitä ei välttämättä jaksaa pitää yllä", Fogelholm varoittaa.

Seuranta voi tukea motivaatiota

Tarvitaan siis sisäistä motivaatiota ja seurantasysteemi, jota kukin oppii itse soveltamaan omiin tarpeisiinsa. Päiväkirja tai muu oma kirjanpito toimii yleensä hyvin, ja varsinkin harrastuksen alussa edistyminen on nopeaa. Seuranta saattaakin tukea motivaatiota, jos ihminen sen avulla näkee edistyvänsä ja saavuttavansa tavoitteitaan.

"Tietenkin edellyttäen, että tavoitteet on asetettu oikein ja realistisesti", Fogelholm täsmentää.

Seuranta ei myöskään korvaa ohjausta, jos mielii päästä harrastuksessaan pitemmälle. "Ohjannan ei tarvitse olla kovin intensiivistä, vaan moni kaipaa ihan yksinkertaista tukea liikunnan pysyvyydessä. On esimerkiksi helppoa kaksinkertaistaa päivittäisen kävelyn määrä, mutta siitä kiinni pitäminen on jo vaikeampaa", Fogelholm toteaa.

Takapakkiin voi varautua

Omatoiminen kuntoilija saa varautua myös taka-askeliin. Eteen tulee vaiheita, joissa kehitystä ei näytä tapahtuvan, ja repsahduksiakin sattuu. Fogelholmin mielestä ihmistä voi auttaa kohtaamaan näitäkin tilanteita.

"Aina ei mene yhtä hyvin, mutta siitä ei pidä masentua. On hyvä oppia tunnistamaan tilanteita, joissa takapakkia helposti tulee, ja miettiä, mitä niissä voi tehdä", hän neuvoo.

"Jos sade estää menemästä lenkille, kannattaa katsoa, että vaatekaapista löytyy sopiva sadeasu. Tai jos syö helposti liikaa televisiota katsellessaan, voi ostaa jääkaappiin jotain kevyempää tai syödä kunnon iltapala jo ennen kuin avaa television."

SLU julkistaa uuden urheiluseurojen ja -järjestöjen varainhankintaa tukevan Kondis-palvelun keskiviikkona 30.1. Työkyvyn ylläpidon tueksi suunnitellussa nettipohjaisessa palvelussa voi määrittää tutkimuksiin perustuvan oman liikuntatasoituslukunsa, jonka avulla kunnon kehitystä voi seurata helposti.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 2/02, Tiinu Wuolio, http://www.slu.fi/

Kirjoittaja: Tiinu Wuolio