Urheilukirja - Eläimellistä menoa
Kelloaan vilkuileva ja laskelmoiva Paavo Nurmi loi kuvan urheilevasta koneihmisestä. Hänen kovin kilpakumppaninsa Ville Ritola edusti puolestaan animaalisen alkuvoimaista tahtoa, hurja irvistys kasvoillaan, lempinimenään "Peräseinäjoen susi". Edellinen (ja tätä ennen ainoa) Ville Ritola -elämäkerta vuodelta 1974 pohjautui viisinkertaisen olympiavoittajan omiin, 50 vuoden jälkeen muuntuneisiinkin muistikuviin. Ossi Viidan kirjoittama Suden hetkiä. Amerikansuomalainen olympiavoittaja Ville Ritola on puolestaan tutkijan laadukasta esitystä. Yli 500-sivuisen ja todella kattavan teoksen on kustantanut Siirtolaisinstituutin Pohjanmaan aluekeskus, joten sen yksi ulottuvuus on kuvata yhden elämäntarinan kautta Yhdysvaltain suomalaissiirtolaisten - erityisesti pohjalaisten ja urheilijoiden - arkea ja juhlaa.Toisena teemana nousee esiin kahden suurjuoksijan vaiheiden vertailu: kerta toisensa jälkeen tulee myös esille pohjalaiskokemus, kuinka Ville Ritola ei ole saanut likikään samaa huomiota kuin Paavo Nurmi. Paavo on saanut kolme postimerkkiä, Ville ei yhtään [Ville kyllä juoksee Paavon kolmannen merkin reunassa]; Paavon syntymän satavuotisjuhliin (1997) kului 6,5 miljonaa markkaa, vuotta aiemmin Villen muistoa oli juhlittu vain 300 000 markalla (tästä olennainen osa juuri kirja Suden hetkiä). Toisaalta kirjoittaja huomioi, kuinka "Ville Ritola yleensä halusi jäädä sekä urheilu-uran aikana että sen jälkeen Nurmen taustalle". Vertailukohtia löytyy poikien koulutodistuksia myöten: siinä missä Paavolla oli esittää kansakoulun päästötodistuksessaan lukuaineiden keskiarvo 9,3, oli Villen tyytyminen kahteen vuoteen (ensimmäinen luokka kahteen kertaan), ja keskiarvo jäi Viitalan koulun tiukan arvostelulinjan huomioidenkin vaatimattomaan lukuun 4,7! Ossi Viita julkistaa Nurmen ja Ritolan suhteen myöhemmistä vaiheista koskettavan kohtauksen: Turun Sanomissa julkaistiin 1960-luvun alussa Ritolan haastattelu, jossa todettiin, miten Ville elää unohdettuna Bronxissa vaatimattomissa oloissa. Pian toimittaja sai puhelun: "Tääl on Nurmi. Tarteisko mun laittaa Villelle rahaa?". Niin Villen koulunkäyntiin kuin myöhemmin kirvesmiehen työhön New Yorkin alueella ja jopa urheilu-uraan vaikutti kuumaverisen ja sisukkaan eteläpohjalaisen tappeluinto. Koulutoverit muistelivat, kuinka "Ritolalla oli sisu kaikkein kovin. Se ei alistunu." Muutettuaan Yhdysvaltoihin 1913 Ville menetti veljensä järjestämän ensimmäisen työpaikan nahisteltuaan italialaisten kanssa, ja myöhemmin Ville joutui harmittelemaan olympiauransakin päätöstä: paluumatkalla Amsterdamin olympiakisoista 1928 Ville otti Oihonna-laivalla yhteen painija Vilho Pekkalan kanssa. Kansakouluaikoja lukuun ottamatta alkoholilla oli osuutta asioihin. Ossi Viita ei menneiden vuosikymmenien urheilun hovikirjoittajien tapaan kaunistele - Ville oli melkoinen viinamäen mies aina vuoteen 1947 saakka, jolloin hän oli hukkua ryypiskelyn päätteeksi, ja antoi ehdottoman raittiuslupauksen silloiselle vaimolleen Selmalle (toisen vaimonsa Lisan kohdalla Ville ei enää katsonut lupauksen olevan voimassa). Suden hetkiä on tyylikkäästi onnistunut yhdistelmä historioitsijan lähteisiin nojautuvaa analyysia ja välillä esiin pulpahtelevaa innostusta. Ehdoton ansio on tunnollinen nootitus: turhan usein saa ainakin urheilukirjallisuuden osalta käsiinsä teoksen, jonka voi epäillä perustuvan huolelliseen taustatutkimukseen, mutta josta on "liian raskaan" ulkoasun pelossa jätetty lähdeviitteet kokonaan pois. Toinen tyypillinen puute, kattava henkilöhakemisto kirjan lopusta, himmentää hiukan myös Suden hetkiä -kirjaa. Muutamalle sivulle mahtuva henkilöhakemisto on nykytekniikalla helppo toteuttaa, ja sillä olisi ainakin Peräseinäjoen suunnalla käyttöä: Ossi Viita mainitsee nimeltä mm. kunnan taksoituslautakunnan jäsenet vuodelta 1910! Vaikka Viita luettelee perinteisen urheilukirjurin tyyliin tuloksia toisensa perään mm. Nurmen ja Ritolan sisäratajuoksuista talvella 1925, tilasto-osuuteen on kelpuutettu vain Villen viralliset maailmanennätykset ja Yhdysvaltain mestaruudet. Tämäkin ratkaisu korostaa, että kyseessä on kokonainen elämäntarina: suomalaisen siirtolaisen, eteläpohjalaisen miehen huolella koottu tarina. Ville vain voitti viisi olympiakultaa ja rakasti lahjaansa, juoksun lahjaa. Siksi Suden hetkiä on myös merkittävä urheilukirja. Teksti: Matti Hintikka |