Lapsi liikkuu luontojaan - jos ympäristö sen sallii

Pienellä lapsella on myötäsyntyinen tarve liikkua. Miksi joillakin liikuntainnostus säilyy läpi elämän ja joillakin taas lopahtaa ennenkuin on päässyt kunnolla alkuunkaan? Tutkija Arja Sääkslahden mukaan selitystä voi etsiä kolmiosta, jonka muodostavat lapsen sosiaalinen ja fyysinen ympäristö sekä liikuntaan liittyvät tiedot ja taidot.

Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteen tiedekunnan liikuntakasvatuksen laitoksella tutkijana työskentelevä Arja Sääkslahti on mukana Turun seudulla toteutetussa pienten lasten elämäntavan ja liikunnan seurantatutkimuksessa. Hän on seurannut yli kahtasataa lasta 3 - 4 -vuotiaasta kouluikään asti. Noin puolet lapsista on kuulunut interventioryhmään, jossa vanhemmille on aktiivisesti pyritty kertomaan, miksi liikunta on lapselle tärkeää ja miten se liittyy lapsen kehitykseen, oppimiseen ja sosiaaliseen asemaan lapsiryhmässä.

"Olemme yrittäneet motivoida vanhempia tukemaan lapsen myötäsyntyistä halua liikkua. Liikkuva ihminen oppii kaipaamaan liikuntaa päivittäin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tämä otetaan huomioon, sitä todennäköisemmin liikunnan tarve myös säilyy läpi elämän", Sääkslahti sanoo.

Hän näkee kriittisinä vaiheina lapsen kouluun siirtymisen, jolloin liikunta kavereiden ansiosta yleensä lisääntyy, ja toisaalta murrosiän, jossa aika moni luopuu liikuntaharrastuksesta.

Arvot ja asenteet omaksutaan aikuisilta

Turun seudulla toteutetun interventiotutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on käsitteellinen kolmio, joka muodostuu sosiaalisesta ympäristöstä, fyysisestä ympäristöstä sekä tietojen ja taitojen osuudesta. Pienen lapsen sosiaalisen ympäristön muodostavat yleensä omat vanhemmat ja hoitopaikan aikuiset, jotka roolimalleina välittävät myös liikuntaan liittyviä asenteita ja arvomaailmaa. Kouluikäiselle tulevat tärkeiksi myös kaverit. Fyysinen ympäristö vaikuttaa lapsen liikkumiseen rajoittamalla tai houkuttelemalla liikuntaan.

"Mitä sisällä saa tehdä? Onko siellä tilaa vai niin paljon tavaraa, että lasta täytyy kieltää ja varoittaa koko ajan", tutkija kyselee.

Ulkona leikkiminen kehittää perustaitoja

Pikkulapsilla painottuvat liikuntaan liittyvien tietojen sijasta taidot. Tutkimuksen perusteella voi suoraan sanoa, että paljon sisällä aikaansa viettävän lapsen liikuntataidot jäävät heikoiksi. Tutkimus on myös vahvistanut ulkona leikkimisen määrän merkityksen liikunnan perustaitojen oppimiselle.

"Jo 3 - 4-vuotiailla ulkona leikkimisen määrä liittyy lasten motorisiin taitoihin. Jos taas lapsi leikkii paljon ulkona, eri liikuntataidot pääsevät kehittymään", Arja Sääkslahti toteaa. Alle kouluikäinen ei tarvitse suurta kenttää, vaan muutaman metrin rajattu alue riittää. Jos kodin lähellä on turvallisia puistoja, pieni jääkenttä tai sopivaa hiihtomaastoa, lapset lähtevät herkemmin liikkumaan. Muussa tapauksessa lapsen liikunta jää aikuisten varaan: lasta on vietävä sinne, missä liikkuminen on mahdollista ja mukavaa. "Pienen lapsen liikuntataidot kehittyvät sitä mukaa, kun hän saa liikkumisestaan onnistumisen elämyksiä. Elämysten myötä tulee halu saada lisää liikuntaa ja onnistumisen tuomaa mielihyvää", Sääkslahti selittää.

Vanhemman tehtävä luoda puitteet

Neljän vuoden interventio on Sääkslahden mukaan saanut vanhemmat oivaltamaan yhdessä vietetyn ajan ja liikunnan merkityksen. Esimerkiksi ulkonaleikkimisen määrä inteventioryhmän lapsilla kasvoi. Myös leikin intensiteetissä oli eroja: interventioryhmän lapsilla oli enemmän vauhdikkaita leikkejä.

"Kun liikunnalle luodaan tilaa ja olosuhteita, se ruokkii lapsen taitoja", Sääkslahti jatkaa. Vanhemman tehtävänä on viedä lasta monenlaisen liikunnan pariin ja kuulostella, mistä lapsi itse pitää. Kouluiässä liikutaankin jo enemmän kavereiden mukana.

Liikunnallisesti lahjakkaat lapset liikkuvat varmasti mielellään ja vetävät muitakin touhuun mukaan, mutta miten voi tukea lasta, joka ei pysy ryhmänsä vauhdissa? "Kömpelökin lapsi saa onnistumisen ja mielihyvän kokemuksia liikunnasta, jos hän saa ensin rauhassa itsekseen touhuta ja kehittää taitojaan. Sen jälkeen hän sopeutuu ryhmäänkin paremmin", Sääkslahti vastaa.

Kirjoittaja: Tiinu Wuolio

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma 03/00, Tiinu Wuolio, http://www.slu.fi