Jo alle kouluikäisten liikkumisessa isoja eroja

Jo kuusivuotiaana lasten fyysisessä aktiivisuudessa on merkittäviä eroja. Vähiten aktiiviset lapset liikkuvat vain neljäsosan siitä, mitä aktiivisimmat lapset, osoittaa Jyväskylän ja Turun yliopistojen yhteistutkimus.

Varsin yleisesti kuvitellaan, että kaikki lapset liikkuvat luonnostaan. Tutkimus kuitenkin osoitti, ettei näin ole. Tilanne on huolestuttava, kun tiedetään että fyysinen liikkumattomuus on suhteellisen pysyvää, tutkija Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitokselta huomauttaa.

Tulos antaakin aiheen epäillä, että sydän- ja verisuonitautien kannalta epäsuotuisat riskitekijät saattavat alkaa kasautua samoille, jo varhaislapsuudessa vähemmän aktiivisille ihmisille.

Liikuntakasvatuksen laitoksen ja Turun yliopiston sydäntutkimusaseman tutkimuksessa selvitettiin 183:n normaalisti kehittyneen turkulaislapsen päivittäistä aktiivisuutta. Tutkimus toteutettiin lasten jalkaan kiinnitetyn aktometrin avulla.

Eniten yksilöiden liikunta-aktiivisuuteen vaikutti painoindeksi. Pyylevät lapset liikkuivat muita vähemmän. Tutkijan mukaan tulos onkin merkki siitä, että lasten ylipainoa tulisi ehkäistä pitämällä yllä heidän synnynnäistä aktiivisuuttaan.

"Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja liikkuvaisia, mutta aktiivisuutta pitää myös tukea. Jatkuva sisälläolo on omiaan passivoimaan. Etenkin kun aikuiset joutuvat sisätiloissa yleensä rajoittamaan ja hillitsemään lapsia", Sääkslahti huomauttaa. Mieluiten hän näkisi aikuisten liikkuvan lasten kanssa paljon ulkona: puistoissa, metsissä ja lähikentillä. Vaihteleva ympäristö tuntuu lapsista jännittävältä ja innostaa liikkumaan.

Ympäristö kannustaa poikia enemmän

Tutkimuksen perusteella kuusivuotiaat pojat liikkuvat tyttöjä aktiivisemmin. Aiemmissa varhaislapsuuden tutkimuksissa sukupuolten välisiä eroja ei ole löydetty, tai tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Arja Sääkslahti arvioi erojen selittyvän osittain lasten iällä. "Näyttää siltä, että mitä vanhempia tutkittavat ovat, sitä todennäköisemmin ero löytyy. Kuusivuotiaat pojat ovat jo sosiaalistumassa aktiiviseen liikkumiseen, kun taas tyttöjä ympäristö ei tue aktiivisuuteen samalla tavoin", Sääkslahti selvittää.

Hän kuitenkin painottaa, että tutkituilla lapsilla yksilöiden väliset erot olivat suurempia kuin sukupuolten väliset erot, joten pelkkää sukupuolta ei pidä liiaksi korostaa. "Pikemminkin painopiste tulisi kiinnittää erilaisten yksilöiden huomioonottamiseen", hän muistuttaa.

Kesä houkutteli liikkumaan

Hiukan yllättäen tutkimus osoitti, ettei lasten päivähoitomuodolla ole aktiiviisuuden kannalta merkitystä. Päiväkodeissa ja kotihoidossa liikuttiin lähes yhtä paljon, joskin kotihoidossa hiukan enemmän.

"Kaikkein eniten lasten omaan liikkumiseen vaikutti vuodenaika. Kesällä oltiin selvästi talvikuukausia aktiivisempia", Sääkslahti kertoo. Hän uskoo, että Turku tutkimuspaikkana saattoi osittain vaikuttaa tulokseen. Lounaisrannikon tihkusade ja tuuli ei houkuttele hiihtämään ja luistelemaan ollenkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi Keski-Suomen luminen maisema.

Jatkossa Sääkslahti olisikin kiinnostunut seuraamaan samoja lapsia pitempään eri vuodenaikoina. Näin voitaisiin arvioida, kuinka paljon lapsella on omaa sisäistä liikkumisen tarvetta ja kuinka suuri osuus päivittäisestä liikkumisesta perustuu houkuttelevaan ympäristöön. "Pitkittäistutkimuksella voitaisiin myös selvittää, ovatko passiiviset lapset todella passiivisia ja aktiiviset aktiivisia koko lapsuuden ajan. Näin mahdollisesta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden sekä fyysisen aktiivisuuden muodostumisen suhteista saataisiin tarkempaa tietoa", hän lisää.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 3/01, Henna Virkkunen, http://www.slu.fi