Liikuntakyvyt kohenevat pysyvästi tehostetussa koululiikunnassa

Liikuntatieteiden lisensiaatti Heimo Nupposen liikuntapedagogiikan väitöskirja "9-16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen" esitetään huomenna 12.9.1997 tarkastettavaksi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.

Järjestetyn liikunnan merkitys on ratkaisevaa kouluikäisten lasten ja nuorten liikuntakykyjen kehittymiselle. Omaehtoinen liikunta ei yleensä ole riittävän intensiivistä kunnon ja liikkeiden hallinnan kehittymisen kannalta. Oppituntien ulkopuolista koululiikuntaa tehostamalla saatiin kolmessa vuodessa aikaan huomattavia kehitysmuutoksia, jotka ovat osittain pysyviä. Koululiikunnan tulisikin tutkimuksen mukaan olla nykyistä enemmän myös liikehallinnan ja kunnon kehittämistä. Lisäksi tarvitaan täsmäohjelmia ja kampanjoita. Opetuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota ylipainoisten liikuntaan.

Osana HYVÄ SUOMI -kampanjaa ja Tehostetun koululiikunnan tutkimusta seurattiin 2007 peruskoulun oppilaan lihaskunnon ja -hallinnan, notkeuden, tasapainon ja liikesäätelyn kehitystä kolmen lukuvuoden ajan. Osassa kouluja toteutettiin tehostusohjelmaa lähinnä oppituntien ulkopuolella. Tehostustoimia olivat mm. kerhotoiminnan lisääminen ja monipuolistaminen, välituntiliikunnan aktivointi, monitoimipäivät, oppilaskuntatoiminta, valmentaja- ja urheilijavierailut, yhteistyö seurojen kanssa, liikuntaleirikoulut, liikuntaryhmien uudelleenjärjestelyt jne. 343 oppilaan seurantaa jatkettiin toiset kolme vuotta. Liikuntakykyjen kehitystä verrattiin kasvuun sekä liikunta-aktiivisuuteen ja sen muutoksiin. Lisäksi tutkittiin erikseen tehostus- ja vertailuryhmien kehitystä.

Lihaskunto ennustaa muiden liikuntakykyjen kehitystä

Liikuntakykyjen kehityksessä on eroja, ja se on vaiheittaista. Ikä-vuosien 12-14 välillä kehityksessä on tasanne ja 14-15 -vuotiailla nopea vaihe. Poikien ja tyttöjen välillä on eroa useimpien liikuntakykyjen tasossa, kehityssuunnassa, kehityskirien ja -tasanteiden ajoituksessa. Liikuntakykypistemäärien vaihtelu on laajaa ja kasvaa yleisesti iän mukana. Poikien väliset erot ovat yleensä suurempia kuin tyttöjen.

Lihaskunnon kehitys ennustaa parhaiten muiden kykyjen kehittymistä. Yleisesti oppilaan asema verrattuna muihin on varsin pysyvä. Ensimmäisen mittauskerran tulosten perusteella muodostetut liikuntakykyryhmät säilyttävät järjestyksensä ala- ja yläasteen aikana. Kehitys on myös yksilöllistä siten, että kukin oppilas kehittyy keskimääräisestä olennaisesti poikkeavasti korkeintaan kahdessa liikuntakyvyssä.

Liikuntakykyjen kehitys ei riipu kovin paljon kasvusta. Suhteellisen painon (kehon massaindeksi = paino jaettuna pituuden neliöllä) merkitys liikuntakykyjen kehittymisessä on suurempi kuin pituuden. Suuresta massaindeksistä ja sen huomattavasta kasvusta on haittaa lähinnä lihaskunnolle ja -hallinnalle varsinkin ala-asteen koululaisilla.

Omaehtoisen liikunnan yhteydet liikuntakykyihin ovat selvästi vähäisemmät kuin järjestetyn liikunnan, jonka merkitys lihaskunnolle, -hallinnalle ja liikuntakykyisyydelle yleensä on huomattava. Liikuntakyvyt ala- ja yläasteen loppuvaiheessa ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuden tasoon mutta eivät sen muutoksiin. Liikuntakykyjen ja liikunta-aktiivisuuden yhteys on usein käyräviivaista. Liikuntakykyjen mukaan luokiteltu paras neljännes eroaa liikunta-aktiivisuudeltaan muista tasoryhmistä. Käyräviivaisuus näkyy joissakin kyvyissä myös siten, että alin neljännes poikkeaa aktiivisuudeltaan muista.

Koululiikuntaa kehitettävä ja eriytettävä

Oppituntien ulkopuolisen koululiikunnan tehostaminen edistää poikien kaikkien liikuntakykyjen kehitystä. Tyttöjen kehitys näkyy tasapainossa ja lihashallinnassa. Tehostus edistää eniten yläasteen poikien ja vähiten yläasteen tyttöjen liikuntakykyjen kehitystä. Ala-asteen aikana vaikutus näkyy varsinkin tasapainossa ja lihashallinnassa sekä yläasteen aikana notkeudessa. Tehostusryhmä kehittyy vertailuryhmää nopeammin lähinnä ensimmäisen seurantavuoden aikana. Ryhmien erot säilyvät seuraavat kolme vuotta poikien notkeudessa ja lihashallinnassa sekä tyttöjen lihaskunnossa.

Tuloksissa korostuu järjestetyn liikunnan merkitys liikuntakykyjen kehittymisessä. Vähäinen liikunnan muutos ei näy liikuntakyvyissä. Tehostaminen ei vaikuta samalla tavalla kaikkiin liikuntakykyihin eikä kaikkiin oppilaisiin. Täsmäohjelmia tarvitaan esimerkiksi ylipainoisille. Koululiikunnan tulisi lajiopetuksen ohella olla nykyistä enemmän liikehallinnan ja kunnon kehittämistä. Vaikka opetus tapahtuisikin liikuntamuodoittain, opettajan tulisi tiedostaa, mitä ominaisuuksia harjoitukset ja liikuntamuodot kehittävät.

Kampanjatyyppisten ohjelmien kesto tulisi myös harkita. Pitkät kampanjat eivät välttämättä tuota parempaa tulosta kuin esimerkiksi lukukauden tai lukuvuoden kestävät.

(Kaavio 1.)

Vasta-väittäjänä on dosentti Pekka Oja UKK-instituutista ja kustoksena professori Risto Telama.

Teos on julkaistu sarjassa LIKES - Research Reports on Sport and Health 106, 326 s., Jyväskylä 1997, ja sen jakelua hoitaa LIKES -tutkimuskeskus, puh. (014) 601 572. ISBN 951-790-133-x; ISSN 0357-2498. Teos sisältää englanninkielisen tiivistelmän "Development of motor abilities and physical activity in school children aged 9-16 years".