Kansalaistoiminnan johtaminen on oma erikoisalansa

Liikuntaseurojen ja -järjestöjen hallinnointi on tuskin koskaan ollut varsinaisesti lasten leikkiä. Nykyään se on entistäkin vaikeampaa. Lainsäädäntö kurottuu yhä pitemmälle sille alueelle, minkä on perinteisesti nähty kuuluvan vapaan kansalaistoiminnan piiriin. Seura- ja järjestöihmisten on samaan aikaan hallittava kolmen erilaisen yhteiskunnan sektorin toimintalogiikka: julkisen vallan, markkinoiden ja kansalaistoiminnan. Yhdistysten johtamisesta ja hallinnoinnista onkin tullut oma erikoisalansa, joka vaatii erityistaitoja ja -osaamista. Liikunnassa ja urheilussa sportin järjestäminen eriytyy kiihtyvällä vauhdilla sen hallinnoinnista.

Esimerkkejä liikunnan ja urheilun kansalaistoiminnan entistä tarkemmasta sääntelystä ovat urheiluseurojen lisääntyvät verotarkastukset, dopingaineiden maahantuonnin mahdollinen kriminalisoiminen, uusi kokoontumislaki sekä laki järjestyksenvalvojista. Myös EU-lainsäädäntö asettaa omat vaatimuksensa.

Urheilun kansalaisliikkeenkin on myönnettävä, että toimintaa ei voi hallinnoida samalla osaamisella, kuin itse sporttia järjestetään. Kehityssuunta ei ole pelkästään negatiivinen. Hallinnoinnin eriytyessä itse liikuntatoiminnan järjestämisestä on tietysti aina olemassa riski, että johto tai hallinto on liian kaukana sieltä, missä varsinainen toiminta tapahtuu. Yhtä hyvin voi kuitenkin myös niin, että seuroihin löytyy uudenlaisia tekijöitä ja osallistujia uudenlaisiin tehtäviin.

Kun järjestöjohtamisesta on tullut oma erikoisalansa, tarvitaan myös siihen erikoistuneita osaajia. Julkiset koulutusjärjestelmät eivät tällä hetkellä pysty vastaamaan haasteeseen. Erilaisia kolmannen sektorin erityiskysymyksiin paneutuvia opintokokonaisuuksia on polkaistu käyntiin eri puolilla maata, mutta jatkossa on tarkkaan mietittävä, tarvitaanko erikseen esimerkiksi kärjestöjohtamisen ammattikorkeakoulututkinto.

Kansalaistoiminnan puolella taas liittojen ja järjestöjen tehtävä on tuottaa koulutusta, malleja, suosituksia ja ohjeita, joilla julkisen vallan, kansalaistoiminnan ja markkinoiden kolmiossa pärjätään. Seurojen ja muiden paikallistason yksiköiden johtaminen ja hallinnointi on tehtävä mahdollisimman helpoksi. Myös vapaaehtoisuuteen pohjaavalla hallinnoinnilla on jatkossakin pärjättävä.

SLU pyrkii omalta osaltaan tukemaan niin liittojen ja järjestöjen kuin seurojenkin työtä. Yksi työkalu tässä on Avainseuraverkosto, johon kuuluvat seurat ja kunnat saavat neljä viisi kertaa vuodessa yhdistystoiminnan säädöksiin ja niiden sovelluksiin liittyvän palvelupaketin. Laqjiliitot tulevat tulevaisuudessa lähestymään avainseurojaan näissä merkeissä.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 4/02, Mauri Oksanen, http://www.slu.fi

 Kirjoittaja: Mauri Oksanen, edunvalvontajohtaja, SLU