Terveet mielikuvat terveessä rakenteessa

"2000-luvun liikuntakulttuurin edunvalvonnan voima ja vaikutus lepää viime kädessä positiivisten mielikuvien varassa", tutkija Juha Heikkala sanoi opetusministeriön ja Suomen Liikunnan ja Urheilun yhteisillä Järjestöpäivillä 22. -23. syyskuuta.

Heikkalan näkemykset pohjaavat yhteistyössä Pasi Kosken kanssa tehtyyn Suomalaisten urheiluorganisaatioiden muutos -projektiin sekä 15 lajiliiton toiminnanjohtajan sekä kahden muun liikuntakulttuurin asiantuntijan haastatteluihin vuoden 1996 aikana.

Heikkalan mielestä edunvalvonnan rakenteellisia erityiskysymyksiä ja yhteiselle edunvalvonnalle hedelmällisen järjestömaaperän edellytyksiä ovat:

Toimialoittumisen idean ja SLU:n roolin avaaminen ja selkiyttäminen

SLU - OPM -akselin toimivuuden kehittäminen ja varmistaminen

Lajiliittojen yhteistyön kehittäminen ulkoisessa edunvalvonnassa

Seuraavassa Liikunnan ja Urheilun Maailma -lehdessä julkaisemme Juha Heikkalan tekemän raportin lähes 200 liikuntaihmisen seminaarin esitelmistä ja työryhmien tuloksista

Julkaisemme ohessa Heikkalan esitelmän.

Ajolähtö turvattomiin pesiin

Liikunnan järjestökentän yhdentyminen oli eräänlainen ajolähtö. Kun prosessi saatiin alulle, oli se vietävä loppuun kasvukivuista huolimatta. Muodollinen yhdentyminen saatiin aikaiseksi, mutta toimintakulttuurien muuttuminen on ollut hitaampaa.

Tosin paljon on myös tapahtunut Suomalaisten urheiluorganisaatioiden muutos -projektinkin aikana. Liikunnan järjestökenttä on avautunut, moniarvoistunut ja monimutkaistunut. Samalla liikunnan järjestökentän uusiin rakenteisiin ja toimintakulttuureihin on liittynyt epätietoisuutta, hämmennystä ja jopa turvattomuutta. Liikunnan järjestökentän avautuneessa pelitilassa pelaajat ovat etsineet 1990-luvun alkupuoliskolla pelipaikkojaan ja arvuutelleet yhteistä pelitaktiikkaa.

Jokainen on oma johtajansa

Järjestökentän yhdentymisen ydinprosessi on liikuntakulttuurin ohjausjärjestelmän muuttuminen. Nyt eletään keskuksettoman liikuntakulttuurin aikaa. Kokonaisuuden ohjausta ja tälle ohjaukselle paikallistettavaa ydintä ei tässä järjestelmässä välttämättä enää ole, kuten perinteisten keskusjärjestöjen aikana.

Ohjausjärjestelmä muuttumisella on muutamia merkittäviä seurauksia.

Jokaisen jäsenjärjestön kehitys kumpuaa nyt niiden omasta aktiivisuudesta eikä keskitetystä ohjauksesta.

Perinteisestä patruunajohtamisen ajasta ollaan siirtymässä autonomisten johtajuuksien aikaan. Jokainen jäsenjärjestö ja jokainen näiden yksikkö tai toimija on tulevaisuudessa entistä selkeämmin oma johtajansa. Hallintoa, valtaa ja vastuuta hajautetaan, aktiiviset ja innovatiiviset pärjäävät avautuneessa kilpailussa.

Järjestöjen strategisten impulssien suhteen on jo nähty uusia ratkaisuja. Toisin sanoen ne arvot, käsitykset ja tahtotilat, ylipäätään toiminnan oikeutus, joiden pohjalta järjestössä toimitaan, ovat muuttunut. Jo perinteinen toimintatapa on luottanut "hallinnon viisauteen" eli operatiivisen ja/tai luottamusjohdon tahtotilaan, uudessa toimintatavassa toiminnan impulsseja haetaan sen sijaan jäseniltä ja asiakkailta.

Uusista toimintatavoista alkuun jännitteitä

Kun rakenteet eli toimijoiden keskinäiset suhteet muuttuvat, muuttuvat myös toimintakulttuurit eli tavat ja käytännöt toimia keskenään sekä näitä keskinäissuhteita koskevat käsitykset. Toimintakulttuurien muutos kestää aikansa. Näin ollen on ymmärrettävää, että liikunnan järjestökentässä on syntynyt jännitteitä perinteisten toimintatapojen ja uusien toimintakulttuurien välillä. Näitä jännitteitä ovat:

(1) Perinteinen keskitetty ja hierarkkinen järjestäytyminen vs. keskuksettoman liikuntakulttuurin avautunut toimintatila. Tämä jännite näkyy erityisesti SLU:n roolia ja johtajuutta koskevissa ristiriitaisissa käsityksissä: pitäisikö SLU:n johtaa, koordinoida ja jopa "käskyttää" tiukemmalla otteella SLU-yhteisöä vai onko sen nykyinen edunvalvonta-, yhteistyö- ja palvelurooli kohdallaan. Liikuntakulttuurin rakenteet ja toimintaympäristö ovat kuitenkin muuttuneet siinä määrin, että perinteiset toiminta- ja johtamistavat eivät ole enää palautettavissa. Uusi hajautettu ja keskukseton tilanne edellyttää sitä, että kukin toimijataho ottaa vastuuta yhteisestä kokonaisuudesta uudella aktiivisuudella.

(2) Edustuksellisuus ja järjestöpoliittinen intressien kilpailu vs. kysyntä-tarjonta -mekanismi ja palvelutehtävä. Edelliseen liittyen, jos perinteistä toimintatapaa väritti erilaisten intressien kilpailu ja tämän kilpailun käyminen järjestöpolitiikan keinoin, on varsinkin tulosohjaus kaventanut järjestöpoliittisen vaikuttamisen tilaa. Suunta on ollut kohti toiminnan todellisia tuloksia ja ennen kaikkea uudenlaista ohjausmekanismia, jossa yksipuolisen tarjonnan sijaan pyritään jäsen- ja asiakaskunnasta kohoavan kysynnän tunnistamiseen ja tyydyttämiseen.

(3) Lajirakenne vs. toimialarakenne. Nämä kaksi järjestäytymisen muotoa tulkitaan ainakin lajiliittoissa eri tavoin. Toisille toimialoittuminen on lajikohtaisen järjestäytymisen rinnalle tullut uusi järjestörakenteen elementti toimialajärjestöineen, toisille yhteistoimintapa yli liittorajojen esimerkiksi lasten- ja nuorten liikuntaa toteuttavien tahojen kesken. Liittojen keskuudessa on erilaisia käsityksiä ja epätietoisuutta myös siitä, mikä on jo olemassaolevien toimialajärjestöjen roolista: ovatko ne palvelutehtävässä vain onko niillä enemmänkin vastuuta toimialansa kokonaisuuden johtamisesta. Toimialoittumisen suhteen jännitteitä lisää se, että liittojen arvopäämäärät eli toimialoittaiset painopisteetkin ovat erilaisia: toiset painottavat selkeästi huippu-urheilua, toiset lähtevät liikkeelle lasten ja nuorten liikunnasta tai eri toimialojen tasapainoista.Toisaalta lajirakenne on perustavanlaatuinen osa kansallista liikunnan järjestökenttää, toisaalta toimialoittuminen on ottanut myös jalansijaa tässä kentässä. Käytännössä nämä järjestäytymisen muodot eivät ole toistensa poissulkevia vaihtoehtoja vaan rinnakkaisia toiminnan muotoja. Hedelmällisintä tämä rinnakkaiselo voisi olla siinä tapauksessa, että toimialajärjestöt muodostuvat po. toimialan yhteistoiminnan foorumeiksi.

SLU:ssa on perustettu 1997 joukko työryhmiä, joiden tehtävänä on käsitellä SLU:n strategisia ja rakenteellisia kysymyksiä. Näiden työryhmien työstä löytyy eväitä näiden jännitteiden purkamiseen.

Järjestökentän rakenne monimutkaistunut

Kaiken kaikkiaan liikunnan järjestökenttä on rakenteellisesti monimutkaistunut. Liikuntakulttuuri on tänä päivänä korostuneesti monikulttuurinen yhteisö. Siihen on tullut mukaan uusia toimijoita ja toimintatasoja. Näiden keskinäiset suhteet (eli rakenteet) ovat muuttunut moninaisimmiksi. Liikunnan järjestökenttä on eriytynyt ja moninaistunut sekä hallintomalleiltaan että liittojen arvopohjien suhteen. Monikulttuurisuus ja eriytyminen ovat sekä rikkaus että haaste. Haaste on siinä, miten tässä moninaisuudessa pystytään löytämään ja ylläpitämään yhteisiä arvoja ja merkityksiä, jotka ovat keskeisiä muun muassa yhteisessä edunvalvonnassa.

Yksi SLU-yhteisön tulevaisuuden keskeisistä kysymyksistä koskee yhteisön jäsenjärjestöjen arvoja ja tavoitteita. Jäsenjärjestöjen ja erityisesti lajiliittojen sisällä ja välillä näkyy merkkejä arvojännitteistä, erityisesti menestykseen tähtäävän kilpa- ja huippu-urheilun sekä kokonaisvaltaisemman lasten ja nuorten liikunnan välillä. Perinteinen huippu-urheilupainotteinen pyramidimalli, jota valtaosa lajiliitoista edustaa, katsoo nuorisoliikunnan toimialan kilpa- ja huippu-urheilulle alisteiseksi. Huippu-urheilumenestys on johtotähtenä, nuorisoliikunta myöskin tärkeänä osana, mutta vain siinä merkityksessä, että täältä seuloutuvat tulevat huippu-urheilijat. Käänteinen pyramidimalli taas lähtee siitä, että lasten ja nuorten liikunnalla on oma, huippu-urheilumenestyksestä riippumaton arvonsa ja tavoitteistonsa, jossa lapsille ja nuorille tarjotaan monipuolisia kasvamisen ja sosiaalistumisen mahdollisuuksia.

Kilpa- ja huippu-urheilun toimiala toimii pyramidimalleineen perinteisessä järjestökentässä, sen perusyksikkönä on urheiluseura. Lasten ja nuorten liikunnan toimialalla toiminta ei ankkuroidu pelkästään kilpailujärjestelmiin eikä perusyksikkönä ole yksinomaan liikuntaseura, vaan vaikkapa päiväkodit ja koulut. Vastaavalla tavalla harrasteliikunnan toimiala levittäytyy perinteisen järjestäytyneen liikuntakulttuurin rakenteiden ja ajatusmallien ulkopuolelle. Hyvinvointia tarjotaan laajasti kansalaisille, ei vain liikuntaseurojen jäsenille. Terveyttä viedään kansan pariin esimerkiksi työpaikoilla, kampanjoissa tai likuntatapahtumissa, ei vain liikuntaseuroissa.

Jos ovat liikuntakulttuurin rakenteet avautuneet, niin avautuneet ovat myös suomalaisen yhteiskunnan rakenteet. Yhtenä seurauksena on ollut kiristynyt kilpailu resursseista. Edunvalvonnan merkitys on korostunut. Liikuntakulttuurin edunvalvonnan ensimmäisen ulottuvuuden osatekijät ovat - karkeasti ottaen - hyvät yhteistyösuhteet liikuntakulttuurin sisällä ja sieltä ulospäin sekä liikuntakulttuurin yhteinen voima ja yhteiset arvot. Edunvalvonnan toisen ulottuvuuden osatekijät ovat rakenteet ja käsitykset. Nämä kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Kuten edellä on esitetty, liikuntakulttuuri on muuttunut rakenteellisesti keskuksettomaksi ja arvopohjaltaan heterogeenisemmaksi. Samalla myöskin liikuntakulttuurin "henki", sitä koskevat käsitykset ovat moniarvoistuneet.

Yhteiset myönteiset mielikuvat

Kun liikuntajärjestöjen toimintatila on avautunut ja liikuntakulttuuri muuttunut keskuksettomaksi, joutuu ja saa jokainen yhteisön jäsen(järjestö) kantamaan itse vastuuta kokonaisuudesta. Kun kokonaisuutta ei enää hallita yhdellä kaavalla eikä yhdestä keskuksesta, voidaan yhteisöllisyyttä synnyttää vain kommunikoimalla ja jakamalla käsityksiä eri toimijoiden arvoista ja tavoitteista. Rakenteet ovat liikunnan järjestökentässä ehkä keventyneet ja avautuneet, mutta vapauden hintana ovat palaverit, keskustelut ja tapaamiset.

Edunvalvonnassa, jos ei rajoituta pelkkään resurssiedunvalvontaan, ydinkysymykseksi nousee tällöin SLU- yhteisön jäsenjärjestöjen positiivinen imago ja näkyminen sekä yhteisten asioiden puolesta puhuminen. 2000-luvun liikuntakulttuurin edunvalvontaa hallitaan kyllä terveillä sisäisillä rakenteilla, mutta viime kädessä se voima ja vaikutus lepää positiivisten mielikuvien varassa.

« Takaisin