Katseet on suunnattava eteenpäin

Maamme liikuntaväki ja itse asiassa koko kansa tuntee näinä päivinä suurta surua sydämissään. Tällaisina surun ja pettymyksen hetkinä meillä ihmisillä on taipumus yleistää tapahtumia ja menettää suhteellisuudentajumme. Näin näyttää käyneen nytkin. Siksi on syytä korostaa muutamia seikkoja. SLU ja sen jäsenjärjestöt tuomitsevat jyrkästi dopingin ja kaiken muunkin epärehellisyyden kaikissa muodoissa. Siksi SLU on laatinut yhteiset eettiset pelisäännöt koko liikuntaväelle ja lähes kaikki jäsenjärjestömme ovat ne hyväksyneet omien sääntöjensä osaksi. Näiden mukaan rangaistaan kaikissa liitoissa sääntöjen rikkojia - olkoon kysymys urheilijasta, valmentajasta, lääkäristä tai urheilujohtajasta. Näin tapahtuu nytkin. Lisää...

Vaikka ajankohtainen dopingskandaali on Suomen olissa laajempi kuin koskaan aikaisemmin, ei pidä syylistää syyttömiä. SLU:ssa on 128 jäsenjärjestöä, joista skandaali on tapahtunut yhdessä - olkoonkin, että se edustaa perinteistä kansallisurheilua. Hiihtoliiton toimintaankin kuuluvat kuitenkin murtomaahiihdon lisäksi myös mäkihyppy, yhdistetty, freestyle ja alppihiihto, joita skandaali ei lainkaan koske. Ja ennen kaikkea se ei koske hiihtoa myös tulevaisuudessa rakastavia ja harrastavia satoja tuhansia suomalaisia.

Doping ei ole mikään erityinen suomalainen ongelma. Se on kansainvälisen huippu-urheilun pahin lieveilmiö, joka uhkaa koko huippu-urheilun uskottavuutta. Kasainvälisen olympiakomitean hyväksymissä laboratorioissa suoritettiin vuonna 1999 yhteensä yli 118 000 dopingtestiä. Niissä jäi kiinni yli 2300 dopattua urheilijaa, mikä osoittaa dopingin vastaisen työn välttämättömyyden. Samalla on kuitenkin muistettava, että 98 prosenttia testatuistae huippu-urheilijoista oli testitilanteessa puhtaita.

On muistettava, että määrätietoinen dopingin vastainen työ tuo myös konkreettisia tuloksia siitäkin huolimatta, että uusia dopingaineita aina löytyy. Hyvä osoitus tästä on se tosiasia, että kansainvälinen tulostaso monessa yleisurheilulajissa on tänään heikompi kuin 25 vuotta sitten. Tämä ei johdu siitä, että nykyään harjoiteltaisiin vähemmän kuin 1970-luvulla.

Uskon, että vaatimukset valtion tuen lopettamiseksi huippu-urheilun osalta kokonaan ovat vahvasti liioteltuja. Urheiluväen ja valtionvallan yhtesenä tehtävänä on puhdistaa huippu-urheilua eikä lopettaa sitä. Joissakin suurissa urheilulajeissa valtion huippu-urheiluun ohjaamat veikkausvoittovarat ovat vain pieni murto-osa sponsorirahoista ja liiton kokonaisbudjetista. Pienissä lajeissa, joissa kaupallisuutta on hyvin vähän, ne ovat kuitenkin täysin ratkaisevia. Suomen kansa toivoo edelleen, että meiltä löytyisi olympiaurheilijoita painissa, luistelussa, melonnassa, soudussa, voimistelussa ja muissa vanhoissa perinnekkäissä lajeissa, joissa Suomesta ei hevin päästä huipulle pelkästään sponsorirahojen turvin.

Nyt käynnistetty perusteellinen selvitystyö on saanut parhaan mahdollisen asiantuntijan johtoonsa. Lauri Tarasti nauttii suurta kansainvälistä ja kansallita arvostusta. Nyt on aika odottaa puolueettoman selvitystyön suosituksia ja suunnata katseet eteenpäin. Nyt jos koskaan tarvitaan uskoa urheiluun - maamme ylivoimaisesti laajimpaan vapaa-ajan harrastukseen.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten.: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 5/01,pääkirjoitus, Carl-Olaf Homén, http://www.slu.fi