Suomessa kaivataan korkea- asteen koulutusta urheilijoille

Suomi selviää hyvin kahdeksan maan vertailussa, jossa tarkastellaan nuoren urheilijan mahdollisuuksia opiskelun ja urheilun yhdistämiseen. Ainoastaan korkeimman asteen koulutuksessa on toivomisen varaa urheilijoille räätälöityjen koulutusohjelmien osalta.

Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen tutkija Timo Metsä-Tokila tarkastelee väitöskirjassaan kahdeksan toisistaan hyvinkin paljon eroavan maan koulutusjärjestelmiä vertaillen kuinka nuoren urheilijan on mahdollista yhdistää huipulle tähtäävä valmentautumis- ja kilpailutoiminta sekä opiskelu.

Metsä-Tokila tarkasteli ainoastaan koulutusjärjestelmiä, ei sitä kuinka hyvin kunkin tarkastelumaan koulutusjärjestelmä on tuottanut ammattiin sijoittuvia huippu-urheilijoita. Tutkimukseen kuului kahdeksan maata: Yhdysvallat, Neuvostoliitto/Venäjä, Kiina, Suomi, Ruotsi, Englanti, Belgia ja Kenia. "Alun perin mukana oli useampia maita, mutta lopulta päädyin näihin maihin niiden erityispiirteiden vuoksi", selvittää tutkija Metsä-Tokila.

Yhdysvallat on hänen mukaansa oma lukunsa; lähes kaikki kilpaurheilu on kytketty opintoihin. "Vaikka järjestelmää väitetään epäkaupalliseksi, on yliopisto- ja collegeurheilu isoa bisnestä. Mahdollisuus urheilla ja opiskella on houkutellut jo pitkän aikaa myös ulkomaalaisia opiskelijoita Yhdysvaltoihin. Lähes 60 prosenttia urheilustipendin omaavista opiskelijoista valmistuu siellä yliopistosta. Se on noin 1-2 prosenttia isompi osuus kuin koko yliopisto-opiskelijoiden valmistumisprosentti", Metsä-Tokila sanoo.

Yhdysvalloissa lähes kaikki voivat aloittaa yliopisto-opinnot, joten valmistuneita tulee vähemmän kuin suomalaisessa systeemissä, jossa karsinta yliopistoon pääsystä on kova.

"Kenialaisten luonnonlahjakkuus on myytti"

Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä sekä sieltä osittain kopioitu järjestelmä Kiinassa ovat mukana esimerkkeinä valtiojohtoisista järjestelmistä, joiden systeemi on suhteellisen tuttua.

Yksi mielenkiintoisimmista maista tutkimuksessa on Kenia. "Keniassa on yksittäisiä kouluja, joissa on erittäin tasokasta urheiluvalmennusta ja järjestelmä antaa mahdollisuuden koulutuksen ja urheilun yhdistämiselle. Myytti siitä, että kenialaiset ovat luonnonlahjakkuuksia, jotka pääsevät maailman huipulle yleisurheilussa suurin piirtein juoksemalla koulumatkat, on väärä. Siellä on erittäin tehokas valmennusjärjestelmä. Esimerkiksi Paul Tergat on sanonut asuneensa noin 400 metrin päässä koulusta, joten hänen menestyksensä perustuu hyvään valmennukseen, eikä koulumatkojen juoksemiseen."

Englannissa eletään koulutuksen murrosta

Englanti on ollut takavuosina niin urheilussa kuin koulutuksessa Euroopan arvostetuimpia. Nyt tilanne on toinen. "Voisi sanoa, että Englannissa koulutusjärjestelmä kokonaisuudessaan on ollut 20 vuotta kuralla. Eliitille koulutus järjestyy, mutta tavalliselle kansalle asia ei ole yhtä itsestään selvä", Timo Metsä-Tokila laukoo. "1990-luvulla maassa alkoi erikoiskoulujen verkoston muodostuminen. Ensin tulivat tekniikan alan, luonnontieteiden ja vieraiden kielten opettamiseen erikoistuneet koulut. Vuodesta 1996 alkaen syntyi liikuntapainotteisia kouluja. Viime aikoina valtiovalta on voimakkaasti tarttunut ohjaksiin, jotta myös yliopistot alkaisivat osallistua huippu-urheilijoiden elämänuran tukemiseen voimakkaammin."

Belgia on mukana tutkimuksessa siksi, että sieltä lähti paljon urheilijoita 1980-luvun lopulla Yhdysvaltoihin opiskelemaan. "Eräs uimari ei halunnut lähteä ja kysyi Vrien yliopistosta kuinka hän voisi sovittaa urheilu-uransa ja yliopisto-opiskelun yhteen. Siitä alkoi kehitys, joka viimeisen 15 vuoden aikana on johtanut korkea-asteen opiskelun kehittymisen urheilijaystävälliseen suuntaan Belgiassa."

Suomi ja Ruotsi mallimaita

Suomi ja Ruotsi edustavat tutkimuksessa Pohjoismaisia malleja, joilla on paljon yhteistä, mutta myös eroja. Ruotsi esimerkiksi ehti urheilulukiomallillaan hiukan Suomen edelle. "Ruotsissa on erittäin laaja kolmiportainen urheilulukiojärjestelmä, jota ollaan nyt hiukan supistamassa kovempaa urheilukärkeä kohden siten, että järjestelmä huomioi todelliset huiput nykyistä paremmin. Ruotsi on koulutusjärjestelmän osalta Suomea selvästi edellä alueellisessa korkeakoulujärjestelmässä, jossa urheilijoille on omia koulutusjärjestelyitä", Metsä-Tokila kertoo.

"Suomessa järjestelmä toimii mainiosti korkeakoulutasolle saakka. Ammattikorkeakouluissa on vielä tiettyjä mahdollisuuksia huippu-urheilun ehdoilla tapahtuvaan opiskeluun, mutta varsinaisesti yliopisto-opiskelu ei tarjoa vaihtoehtoja huippu-urheilijoille. Täällä tarvittaisiin useille tieteenaloille sellaisia opintomahdollisuuksia, joita voisi sovitella huippu-urheiluun."

Jokainen yliopisto-opintoja harjoittanut tietää, että opiskelut voi ainakin tietyissä koulutusaloissa järjestää oman aikataulunsa mukaiseksi, mutta opintotukijärjestelmä ei jousta. "Opintotukijärjestelmä tarvitsee urheilijoiden osalta remonttia. Moni laji vaatii pitkiä harjoittelujaksoja jopa ulkomailla, jolloin opinnot väistämättä viivästyvät ja jota nykyisen opintotukijärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet eivät ota huomioon", Metsä-Tokila kertoo. Sen sijaan Suomen urheilulukiojärjestelmä saa erinomaiset arviot.

Suomen urheilulukioissa lähes 1500 opiskelijaa

Suomen olympiakomitean julkaisemassa Nuoren urheilijan ura 2001 -oppaassa kerrotaan, että kuluvan vuoden alussa Opetusministeriö myönsi kymmenelle ammattioppilaitokselle virallisen urheilijakoulutuksen erityistehtävän. Nämä täydentävät jo aiemmin erityistehtävän saaneiden 12 urheilulukion tarjoamaa vaihtoehtoa nuoren urheilijan koulutuksessa.

Urheilulukioissa opiskelee tällä hetkellä lähes 1500 opiskelijaa ja ammattioppilaitoksissa noin 300 nuorta 40 urheilulajista. Lisänä ovat urheilupainotteiset lukiot, jotka ovat omalla päätöksellään järjestäneet nuorten urheiluvalmennuksen opintojen kanssa yhteensopiviksi. Näissä lukio- tai ammattioppilaitostasoisissa kouluissa opiskelee tällä hetkellä noin 1500 nuorta 20 lajissa. Suomessa on myös 11 urheiluopistoa, joiden opintotarjonta soveltuu hyvin urheilijoiden koulutusvaihtoehdoksi.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 7/01, Henry Järvinen, http://www.slu.fi