Lasten tapaturmavakuutuksia syytä markkinoida

Urheilussa joudumme välillä tasapainoilemaan viranomaisten vaatimusten ja oman vastuunottamisen välillä. Tässä siitä esimerkki. Nuori liikunnanharrastaja loukkasi polvensa sairaalakuntoon lajissa, joka ei peri vakuutusmaksuja lisenssimaksujen yhteydessä. Nuoren vanhemmat eivät olleet tätä asiaa tiedostaneet, koska muissa nuoren harrastamissa lajeissa oli pakollinen vakuutusmaksu. Vanhemmat joutuivat siis maksamaan vammasta aiheutuneet kulut ja ovat omasta mielestään nyt oikeutetut valittamaan järjestelmän vastuuttomuudesta.

Puolet lajiliitoista eli noin 35 liittoa on sisällyttänyt pakolliset urheiluvakuutusmaksut urheilulisensseihinsä. Tämän johdosta lajin harrastajat saavat automaattisesti vakuutusturvan, joka kattaa mahdollisen tapaturman aiheuttamat kustannukset harjoituksissa ja kilpailuissa sekä niihin liittyvien matkojen aikana. Toinen puolisko lajiliitoista ei sen sijaan edellytä pakollista vakuutusturvaa.

Kilpailuvirasto lähestyi liikuntajärjestöjä syksyllä 1996 vaatien, että pakollinen vakuutusmaksujärjestelmä pitää lopettaa kokonaan. Jotkut vanhemmat olivat valittaneet siitä, että nuoret joutuivat maksamaan pakollisia vakuutusmaksuja omasta kattavasta tapaturmavakuutuksesta huolimatta. Neuvottelujen jälkeen sovittiin Kilpailuviraston kanssa, että liitot voivat edelleen pitää vakuutusmaksut pakollisina mutta asianomainen voi erillisestä hakemuksesta vapautua vakuutusmaksusta. Vapautus on näin ollen henkilön tietoinen toimenpide.

Jos lajilla ei ole pakollinen tapaturmavakuutusmaksu, ehdotan, että seura alkaa järjestelmällisesti markkinoida vakuutuksia harrastajille. Asia on erityisen tärkeä lasten ja nuorten kohdalla. Seura voi esimerkiksi neuvotella vakuutusyhtiön kanssa sopivasta ryhmävakuutuksesta, johon harrastajat voivat liittyä. Herääminen tapaturman sattuessa on myöhäistä.

Teksti: Kerstin Ekman, kerstin.ekman@slu.fi