Suomalaisen lapsen elämänhallinta kulkee tilastollisesti huonoon suuntaan

Aikuisten työttömyys, syrjäytyminen, päihdeongelmat ja väkivaltakäyttäytyminen ovat päivittäisiä puheenaiheita tiedotusvälineissä. Usein vähemmälle huomiolle jää lasten ja nuorten syrjäytyminen, johon usein on osasyynä nimenomaan koko perheen pahoinvointi.

"Tilastot ovat aina tilastoja ja niiden tulkinta on moniselitteistä. Yksityiskohtaisten syy-seuraussuhteiden löytäminen ei ole helppoa, mutta kehityksen suunnasta tällainen tilastomateriaali antaa kuvaa", Hermansson muistuttaa tilastotietojen vaikeasta tulkinnasta.

Pysyvyys on kadonnut lasten ja nuorten elämästä

Yksi selkeä trendi, jonka tilastoista voi lukea, on elämän pirstaloituminen. "Elämäntilanteiden pysyvyys on heikentynyt. Jo ennen kouluikää lapsi on usein ollut monessa eri hoitopaikassa, vanhemmat ovat hyvinkin voineet vaihtaa tässä ajassa työpaikkoja ja asuinpaikkakin vaihtuu nykyisin usein", Elina Hermansson luettelee.

"Nykyisin perheillä ei ole enää sellaista lähipiiriä kuin ennen. Kouluissa koulukuraattoreiden, terveydenhoitajien ja opettajien resurssit ovat pienentyneet. Kun perheet muuttavat asuinpaikkaa, ei synny helposti lähipiiriä, johon turvautua. Naapurit eivät enää huomaa lähellä asuvien mahdollista pahoinvointia. Kovin usein juuri ne perheet, joihin ongelmia kasaantuu, vaihtavat tiuhaan asuinpaikkaa. Tällöin lähipiirin kontrolli ei ulotu heihin saakka."

Tilastot kertovat myös paljon yksityiskohtaisempia asioita. "Tutkimusvälillä lasten huostaanotot ovat lisääntyneet. Tulkinnat syistä voivat olla tietysti monenlaiset. Voisihan ajatella, että huostaanottojen kynnys olisi madaltunut, toisaalta kuitenkin kunnat ovat erittäin hintatietoisia ja jokainen huostaanotto on kallis operaatio. Ilmeisesti ainakin jossain määrin tämä tilasto kertoo perheiden pahoinvoinnin lisääntymisestä", Hermansson arvioi varovaisesti.

Kun vuonna 1986 oli lastensuojelun piirissä 20 lasta tuhannesta, vastaava luku 1996 oli jo 30 lasta tuhannesta. Ikävän suuntaisia trendejä on luettavissa myös muista tilastoista. Huumausainerikoksista epäiltyjen määrät ovat nousussa, masentuneiden nuorten sairaalahoidot ovat lisääntyneet, lasten väsyneisyys on selkeästi kasvamassa. Listaa voisi jatkaa.

Toimenpiteillä on tapana viivästyä

"Isoja toimenpiteitä tarvittaisiin, mutta kun tilastojen ulkopuolelle jää paljon pahoinvointia, jota ei voi suoraan muuttaa markoiksi ja numeroiksi, jäävät toimenpiteetkin tekemättä. Nykytilanne johtaa tulevaisuudessa uusiin ongelmiin, mutta niiden konkreettinen osoittaminen on vaikeaa. Kuitenkin esimerkiksi sellaisten lasten osuus ikäluokasta kasvaa koko ajan, jotka eivät liiku käytännössä lainkaan. Tämä aiheuttaa varmasti tulevaisuudessa monenlaisia kansanterveydellisiä ongelmia. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksia, lihavuutta, väsyneisyyttä ja muuta työkykyä heikentävää ja syrjäytymisvaaraa lisäävää", Elina Hermansson luettelee.

Koulujen liikuntatuntien määrät ovat pudonneet, jolloin juuri ne, jotka eivät itse halua hakeutua liikunnan piiriin, putoavat tälläkin sektorilla pois liikuntatottumuksia edistävästä toiminnasta. Yksi huolestuttava mittari lasten jaksamisesta on juuri väsyneisyyden kokeminen. Kun 11-vuotiaista pojista 11.6 prosenttia koki vuonna 1990 olevansa viikossa neljä kertaa tai useammin väsyneitä, oli vastaavan ikäluokan prosenttiluku 1994 jo huolestuttava 24 prosenttia.

"Tässäkin tilastossa näkyy läheisten aikuissuhteiden puuttuminen. Pelkään, että lasten omalle vastuulle jää nykyään liian moni asia, esimerkiksi omasta nukkumisrytmistä huolehtiminen. Yhä harvemmin lapsella on vanhemmat hoitamassa näitä asioita kun perheessä usein on suurempia ongelmia hoidettavana", pahoittelee lastenlääkäriksi erikoistuva Elina Hermansson.

Teksti: Henry Järvinen

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma, http://www.slu.fi , Henry Järvinen.