Kansalaistoiminnan laaja oppimäärä

Filosofian tohtori Aaro Harju on laittanut kansalaistoiminnan kansien väliin.

Kansalaistoiminnasta puhutaan paljon, mutta käsitteenmäärittely ja koko sisältö laajalle toiminnalle ei välttämättä ole kovin jäsentynyttä itse toimijoille. Harjun kirjan, Yhteisellä asialla, kansalaistoiminta ja sen haasteet, lukemalla saa erinomaisen kokonaisnäkemyksen alueeseen.

Kansalaistoiminta on laaja osa yhteiskuntaamme ja se koskettaa likipitäen meitä jokaista. Liikunnan kansalaistoiminta on vain yksi osa koko kentästä, johon kuuluvat puolueet, ammattiliitot, kylätoimikunnat, potilasjärjestöt ja monet muut. Siksi ei ole turhaa pohtia kansalaistoiminnan suhdetta yhteiskuntaan ja varsinkaan kansalaistoiminnan tulevaisuutta.

Jo alkusanoissa Aaro Harju kiteyttää kansalaistoiminnan kehittämisen vastuuhenkilöt. He ovat kansalaistoimijat itse. Yhteiskunta voi tukea kansalaistoimijoita, mutta julkinen valta ei voi kehittää omaehtoista kansalaistoimintaa, sen tekevät kaikeksi onneksi kansalaistoimijat itse.

Kirjan alussa kattava käsitteenmäärittely

Kirja alkaa tällaiselle teokselle sopivasti käsitteenmäärittelyillä. Työ on tehty ammattimaisesti ja huolellisesti. Kuivia määritelmiä ei ole ladottu vain perätysten, vaan jokaista ajatusta ja käsitettä on pohdittu ja vertailtu toisiinsa. Esimerkiksi kelpaa hyvin kansalaistoiminnan ja vapaaehtoistyön välien selvittely. Nämä kun eivät ole synonyymejä toisilleen.

Mielenkiintoista pohdintaa käydään myös kolmannen ja niin sanotun neljännen sektorin välillä ja suhteellisen tuore kansalaissektorin nimitys valotetaan myös havainnollisesti. Neljännellä sektorilla Harju tarkoittaa kotiin, perheeseen, sukuun, tuttavuuteen ja naapuruuteen perustuvan toiminnan, jota ei juurikaan yleisessä keskustelussa ole vielä noteerattu.

Olemuksella on pääpaino

Vaikka käsitteenmäärittely on kirjassa tarpeellinen ja huolellinen, on kirjan pääanti kuitenkin kansalaistoiminnan sisällössä. Aktiivinen kansalaistoimija tuskin löytää kirjasta mitään järisyttäviä yllätyksiä tai hätkähdyttäviä uusia näköaloja, mutta lukukokemus on kuitenkin erinomaisesti ajatuksia kokoava.

Jos lukijakunnaksi ajattelee vaikka liikunnan järjestöjohtajia, on varmaa, että kansalaistoiminnan arvo ja oikeutus konkretisoituvat jälleen kerran lukukokemuksen jälkeen.

Kansalaistoiminnan luonne sosiaalisen pääoman tuottajana, oppimisen mahdollistajana, yhteisöllisyyden luojana, aktiivisen kansalaisuuden mahdollistajana, vapaaehtoistoiminnan paikkana ja vaikkapa työllistämisnäkökulma avaavat vaikka kuinka monta hyvää yhteiskunnallista perustelua omalle toiminnalle ja aineksia kannustaviin ja kiittäviin puheenvuoroihin omissa järjestöissä.

Katse vahvasti tulevaisuuteen

Aaro Harju näkee kirjassaan kansalaistoiminnan tulevaisuuden haasteet ja nostaa ne järjestelmällisesti käsittelyyn. Toimintaympäristö muuttuu, arvot ja kulttuuri eivät ole pysyviä ja kansalaistoiminta itsekin eriytyy ja hakee uusia suuntia. Kaikki nämä seikat vaativat toimivalta yhteisöltä ennakointia ja varautumista tulevaan.

Vaikka tässäkään tapauksessa valmiitten lääkkeiden ja toimintatapojen antaminen ei ole mahdollista, kannattaa varmasti jokaisen kansalaistoiminnassa mukana olevan hakea kirjasta uutta jäsentelyä toiminnalleen.

Vaikka oma toiminta ei olisi maailmoja syleilevää ja laajoja kansalaisryhmiä koskettavaakaan, on lohdullista huomata oma paikkansa yhteiskunnassa ja nähdä arkisen toiminnan takana laajemmat kokonaisuudet, jotka hahmottuvat kirjassa hyvin.

Aaro Harju: Yhteisellä asialla, kansalaistoiminta ja sen haasteet. Kansanvalistusseura, 199 s.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 9/03, Henry Järvinen, http://www.slu.fi/