Useimmissa EU-maissa, kuten Suomessa, ei ole tehty TV-direktiivin sallimaa listausta yhteiskunnallisesti merkittävistä urheilutapahtumista, joiden näkyvyys on turvattava kaikelle kansalle. Televisio ilman rajoja –direktiivi luo oikeudellisen viitekehyksen televisiopalveluiden vapaalle liikkuvuudelle Euroopan unionissa. Tavoitteena on sekä eurooppalaisten markkinoiden kehityksen turvaaminen että yleisen edun huomioonottaminen. Televisiodirektiivin hengen mukaisesti Suomessa uusittiin laki televisio- ja radiotoiminnasta 1998.
Komission kertomus televisiodirektiivin soveltamisesta vuosina 2000 – 2002 toteaa, että jäsenvaltiot ovat osoittaneet riittävästi varoja direktiiviä täytäntöön panevan kansallisen lainsäädännön soveltamiseksi tehokkaasti.
Jalkapalloa koko kansalle
Vuonna 1997 valmisteilla olevaan televisiodirektiiviin lisättiin artikla, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat ryhtyä kansallisiin toimenpiteisiin suojatakseen kansallisesti erittäin merkittävien tapahtumien näkymistä siten, että suuri yleisö voisi seurata niitä vapaasti vastaanotettavassa muodossa.
Merkittävää osaa yleisöstä ei saa estää seuraamasta tapahtumaa maksuttoman television kautta. Käytännössä merkittävä osa yleisöstä on yhtä kuin 90 prosenttia kansasta (Itävallassa 70 %).
Ehdotus uudeksi artiklaksi tuli valmisteluun viime hetkillä EU:n parlamentissa, jossa huolestuttiin suurten jalkapallotapahtumien näkymisestä Kirch-yhtiöiden ostettua näiden tapahtuminen lähetysoikeudet.
Tanska luopui listauksesta
EU-maissa artiklan tarkoittamia toimenpiteitä olivat vuoden 2002 loppuun mennessä toteuttaneet Italia, Saksa, Iso-Britannia ja Itävalta. Viime vuonna (2002) Tanska luopui listauksesta. Komissio toteaa, että artiklaa on sovellettu tyydyttävästi tarkasteltuna ajanjaksona.
Viimeksi pari vuotta sitten keskustelu listauksesta oli maassamme ajankohtainen, kun Yleisradio teki aloitteen liikenne- ja viestintäministeriölle kansallisesti merkittävistä urheilutapahtumista. Ehdotuksen mukaan niitä olisivat olympialaiset (talvi- ja kesäkisat), MM-kisat (yleisurheilu, jääkiekko, pohjoismaiset hiihtolajit, jalkapallo) ja EM-kisat (yleisurheilu, jalkapallo).
Suomessa listausta ei ole tehty. Viestintäneuvos Ismo Kosonen liikenne- ja viestintäministeriöstä toteaa, että lausunnon antajat suhtautuivat varsin epäillen listaukseen. Suomen markkinoilla ei ole välitöntä uhkaa sille, että maksu-tv-kanavat kaappaisivat kansan suosikkitapahtumia pois suuren yleisön silmistä. Suomen markkinoilla ei ole isoja operaattoreita, jotka voisivat ostaa kansallisesti merkittäviä urheilutapahtumia. Lisäksi keskeisten urheilutapahtumien oikeuksista on sovittu pitkälle eteenpäin.
Periaatteessa kyllä – käytännössä ei
SLU antoi vuonna 2001 lausunnon liikenne- ja viestintäministeriölle YLE:n aloitteeseen. Lausunnossaan SLU piti listausta periaatteiltaan hyvänä. Suomalaisille katsojille ja koko urheilun näkökulmasta on tärkeää turvata kiinnostavan urheilutapahtuman näkyvyys tasa- arvoisesti eri puolilla Suomea vapaasti vastaanotettavissa muodossa.
Listauksen tarkoitus on estää kansallisesti merkittävien urheilutapahtumien rajaaminen vain maksutelevisiolle ja siten turvata kansallisesti kiinnostaville urheilutapahtumille mahdollisimman laaja näkyvyys.
SLU ei kuitenkaan ollut vakuuttunut listauksen vaikuttavuudesta käytännössä. Monien listassa mainittujen tapahtumien televisiointisopimukset oli tehty vuosiksi eteenpäin, esimerkiksi jääkiekon MM-kisat vuoteen 2007 asti, yleisurheilun EM-kisat vuoteen 2007 ja MM-kisat 2009 asti, FIFA:n oikeudet vuoteen 2006 ja UEFA:n oikeudet vuoteen 2004 asti, hiihdon MM-kisojen oikeudet vuoteen 2005 sekä olympialaiset vuoteen 2008 asti.
YLE-SLU – yhteistyösopimuksella SLU on nähnyt tärkeäksi edistää urheilun viiden minuutin uutisvälähdysoikeuden toteutumista koko mediakentässä sekä liikunta- ja urheilutarjonnan moniarvoistumista julkisen palvelun kanavalla.
Lausunnossaan SLU myös tarttui siihen, mikä liikunnassa ja urheilussa ymmärretään yhteiskunnallisesti merkittäväksi tapahtumaksi. Esityksessä määriteltiin vain huippu-urheilu yhteiskunnallisesti merkittäväksi. Liikunnan kansalaistoiminnan, lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun, erityisliikunnan sekä liikunnan kansanterveydellisten merkitysten näkyvyyden turvaaminen kuuluu julkisen palvelun yhtiölle tietyllä osuudella lähetystuntimäärästä. SLU edellytti myös, että sukupuolten tasa-arvo näkyy nykyistä paremmin Yleisradion lähetyksissä.
SLU piti listauksen merkitys pitkälti teoreettisena. Sähköinen mediakenttä elää erittäin voimakasta ja ennakoimatonta muutoksen aikaa. Myös urheilun suosion ja tavat viettää vapaa-aikaa voivat vaihdella ja saada uusia merkityksiä eri kohderyhmien keskuudessa.
SLU esitti, että jos lista laaditaan, päätöksenteossa on varauduttava nopeisiin muutoksiin ja tarkistuksiin vuoden kahden välein. Jos lista laaditaan, keskeisintä on turvata yhteiskunnallisen perustelun nimissä etenkin sellaisten lähetysten näkyvyys, jossa kilpailee suomalainen urheilija tai joukkue.
Artiklan soveltamisessa liikaa avoimia kysymyksiä
Kaksi vuotta sitten SLU:n lisäksi myös monet muut lausunnon antajat – kuten Kilpailuvirasto, Alma Media, Ruutunelonen, Urheilukanava ja Olympiakomitea – suhtautuivat varauksellisesti listaukseen. Saa nähdä, koska keskusteluun palataan Suomessa.
Ismo Kosonen sanoo, että asetettaessa rajoitteita markkinoille tarvitaan vahvat yhteiskunnalliset perusteet. Kulttuuri- ja av-ministereiden kokouksessa viime toukokuussa Brysselissä pykälän henkeä pidettiin hyvänä mutta samalla tiedostettiin, että sen soveltaminen on ongelmallista.
Monia teknisiä kysymyksiä on jäänyt avoimeksi artiklan soveltamisessa. Kosonen kysyy, että jos joku yhtiö joutuu luopumaan lähetysoikeuksista toisen lähettäjän hyväksi, kuka määrittelee käyvän markkina-arvon. Tähän törmäsi Tanskan listaus: kun listausta olisi pitänyt soveltaa kahden maan välillä, edessä olivat mittavat oikeustoimien tulkintaongelmat.
”EU:n laajentuessa oikeustoimien tulkinta on entistä kirjavampaa”, Kosonen ennakoi. Komissio onkin pohtimassa omaa rooliaan artiklan soveltamisessa mm. oikeuspaikkakiistoissa.
SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 9/03, Eila Ruuskanen-Himma, http://www.slu.fi |