Tapio Korjuksen kannanotto suomalaiseen huippu-urheiluun ja sen tukijärjestelmiin on saanut nimekseen Mitalijahti. Kirjan sisältöön napakka nimi sopii varsin hyvin, mutta markkinoinnillisesti se saattaa pelästyttää muutamat potentiaaliset lukijat. Joku saattaa nimittäin pelästyä, että olympiavoittaja Korjus on tehnyt elämäkerran. Mitalijahdissa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, kuinka nuori Tapio kasvoi Pohjanmaalla ja vaikeuksien kautta nousi keihäänheiton olympiavoittajaksi.
Kyseessä on urheilupoliittinen puheenvuoro, minkä tekee oikeutetuksi ja mielenkiintoiseksi luonnollisesti se, että Korjus on Soulin olympiakisojen kultamitalimies ja nykyisin Kuortaneen urheiluopiston valmennuskeskuksen johtaja.
Huippu-urheilun puolustuspuhe
Heti kirjan alkusivuilla Korjus ottaa reilusti kantaa huippu-urheiluun. Ajoittain ainakin suomalaisessa keskustelussa huippu-urheilu on väritetty kokonaan harmaan ja mustan sävyillä. Korjus nostaa kirjassaan reilusti huippu-urheilun terveen ytimen ja peruspilarit pöytään.
Huippu-urheilu on inhimillisen suorituskyvyn kehittämistä, mutta Korjus peräänkuuluttaa yhteiskunnalta selkeämpää asennetta ja suhdetta tähän toimintaan. Kun asenne on selkeytetty, tulee myös resursointi saattaa oikealle, asennetta vastaavalle tasolle.
Nämä ajatukset eivät välttämättä tule lukijalle suurena yllätyksenä. Tapio Korjus on ollut aktiivinen huippu-urheilun keskustelija likipitäen koko urheilu-uransa jälkeisen ajan.
Valmiita ratkaisuja yhteiskunnan toimenpiteiksi kirja ei anna. Sellaisia yksiselitteisiä, ja yhden miehen kiveen hakkaamia malleja kun ei ole olemassakaan. Kyseessä on siis puheenvuoro. Parhaimmillaan keskustelun avaus, josta voisi nousta laajempi vuoropuhelu, mikäli asia yhteiskunnassa tärkeäksi koetaan.
Vuoropuhelun peräänkuulutus
Huippu-urheilussa Korjus näkee kolme johtamisen tasoa: Urheilupolitiikka, valmennus- ja järjestötoiminta, sekä urheilijan ja valmentajan taso.
Korjus, kuten varmasti moni muukin, on huolissaan siitä, kuinka nämä kolme tasoa keskustelevat keskenään - vai keskustelevatko lainkaan. Siinä onkin yksi koko suomalaisen urheilujohtamisen iäisyyskysymys. Kuinka tieto-taito kulkee portaiden välillä, kuinka asenne- ja arvomaailma välittyy osapuolten kesken.
Kun kirjan tekijänä on arvostettu urheilumies, olisivat kannanotot kirjassa voineet olla vielä astetta räväkämpiä. Esimerkiksi hyvä puheenaihe, jonka Korjus nostaa esiin, on tiettyjen urheilulajien ajautuminen managereiden käsiin. Managerikulttuuriakin Korjus pyörittelee hellävaroen, nähden siinä hyvää ja huonoa. Uhkakuvat ovat vain niin selkeät, että olympiavoittaja olisi voinut arvovallallaan alleviivata ne vieläkin rajummin, vaikka epäselväksi ei jää, mitä Korjus managerivetoisuudesta ajattelee.
Kenelle kirja on kirjoitettu?
On ikävää, että Suomi on pieni maa ja kielialueena kirjankustantajien painajainen. Siksi Tapio Korjuksenkin kirja on suunnattu kaikille mahdollisille tahoille. Isille, äideille, harrastevalmentajille, ammattivalmentajille, seuraihmisille, seurajohtajille, liittojohtajille – yksinkertaisesti urheiluihmisille laidasta laitaan.
Jokainen saa kirjasta varmasti hyviä tiedonmurusia. Teos on kirjoitettu sujuvasti, sen punaista lankaa on helppo seurata. Ajatuksia on heitetty ilmaan paljon ja niihin voi omia pohdintojaan hyvin peilata. Mutta silti pintaa syvemmälle päästään vain harvoissa kohdissa.
Korjuksella olisi resursseja vielä kovempiin kannanottoihin. Miten suomalainen urheilujärjestelmä tulisi rakentaa? Konkretia olisi tullut nyt oivalliseen saumaan, kun keskustelu Olympiakomitean, SLU:n ja Nuoren Suomen roolista on herätetty.
Urheilujournalistina olisin kaivannut syvempää pohdintaa myös median ja urheilun roolista, koska tiedän Korjuksella olevan asiasta paljon sanottavaa oman uran kautta ja urheilujohtajana toimimisen kautta. Suurta lukijamassaa olisivat varmasti kiinnostaneet myös ne julkisuusrealismit, joihin Korjus törmäsi Harri Haataisen valmentajana.
Kirjoja on helppo arvostella, vaikea kirjoittaa. Korjus on onnistunut kaikesta huolimatta hyvin. Nyt vain seuraava kirja on tehtävä nopeasti, jotta asiat, jotka nyt on maalattu isolla pensselillä, saavat herkemmät siveltimenvedot ja keskustelu voi jatkua yksityiskohtaisemmalla tasolla, jotta se saa myös haluttuja muutoksia alulle.
Tapio Korjus (toim. Antti Suvanto): Mitalijahti, Urheilijan tie huipulle. Dialogia Oy, 180 s.
SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 9/03, Henry Järvinen, http://www.slu.fi/ |