Suomen Valmentajien kokoon kutsuman ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen selvitystyöryhmän puheenjohtaja näkee tulevaisuuden suuntana yhteistyön lisäämisen ja koordinoinnin keskittämisen. Työryhmä on ehtinyt kokoontua kerran. Mukana on edustajia liikunnan toimijoiden eri tasoilta ja tahoilta. Lähtökohtana on mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä toiminta. Työryhmän puheenjohtaja, Olympiakomitean kehityspäällikkö Asko Härkönen itse näkee tulevaisuuden suuntana ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen yhteistyön lisäämisen ja koordinoinnin keskittämisen.
"Suomen kokoisessa maassa jokaisen ei kannata puuhailla omalla pajallaan, vaan järjestelmää täytyy keskittää. Se on taloudellisestikin järkevää."
Ensi vuoden kuluessa työryhmä uskoo saavansa valmiiksi nykytilan kartoituksen. Sen pohjalta laaditaan esitys, jossa pohditaan Suomeen soveltuvaa mallia ja kuka ottaa vastuun järjestelmän ohjauksesta. "Tämä on hyvin suuri asia, ja sen läpivientiin vaaditaan myös huomattavaa taloudellista panosta", arvioi Härkönen.
Hänen mielestään koulutuksen ongelma on, että vaikka osaajia, materiaalia ja tietoa on olemassa paljonkin, se on hajallaan. Suurissa lajiliitoissa järjestelmä toimii, mutta pienissä ei ole ketään, joka pystyisi vetämään langat yhteen.
Yksi käytännön tapa lisätä etenkin pienten ja keskisuurten liittojen valmennusihmisten yhteistyötä ovat SLU:n ja Suomen Valmentajien järjestämät verkostotapaamiset. Seuraavat tapaamiset ovat 9.9. ja 9.12.
Viisiportainen järjestelmä
Suomalaisen ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen kirjo ulottuu lyhytkurssille tulevasta vapaaehtoisesta ammattiohjaajaan tai ammattivalmentajaan.
Nykyinen suomalainen ohjaajien ja valmentajien koulutusjärjestelmä on suunniteltu eurooppalaisen viisiportaisen järjestelmän mukaan. Liikuntajärjestöt vastaavat vapaaehtoiskoulutuksesta tasoilla I - III. Koulutusta toteutetaan lajikohtaisesti yhteisten raamien pohjalta. Tällä hetkellä liikuntajärjestöillä on jo yli puolensataa koulutusjärjestelmää. Tasot IV - V ovat ammatillista koulutusta ja sitä antavat urheiluopistot, ammattikorkeakoulut ja Jyväskylän yliopisto.
Perinteinen käsitys valmentajasta tiukkana lajiosaajana ja kaiken tietäjänä on kyseenalaistumassa. Nyt valmentajan on osattava muutakin kuin lajitaidot, mutta hänellä on myös oikeus erehtyä. Hajanaisille ja sirpaleisille ohjaajien ja valmentajien koulutusjärjestelmille tämä merkitsee uudelleenarvioinnin paikkaa.
Koulutus on resurssikysymys
Pääosa urheilun valmennus- ja ohjaustehtävissä toimivista on tänä päivänä saanut ainakin perustason koulutuksen tehtäviinsä. Suomen Valmentajat ry:n toiminnanjohtaja Antero Kujala arvioi, että Suomen vajaasta sadastatuhannesta ohjaajasta ja valmentajasta jokainen on käynyt ainakin ykkös- eli alimman tason koulutuksen.
Peruskoulutus on tasoltaan hyvin vaihtelevaa. Syynä tähän ovat lajien erilaiset resurssit järjestää koulutusta. Isoilla liitoilla on perusteelliset ja kehittyneet ohjaaja- ja valmentajakoulutusjärjestelmät, toisin kuin pienemmillä. "Näistä pienistä liitoista meidän pitää olla huolissamme: miten ne pystyvät resurssoimaan valmentajakoulutuksensa", Kujala sanoo.
Hänen mukaansa ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen eriytyminen lajiliittoihin ei ole pelkästään hyvä asia. "Niissä edetään usein lajipää edellä, mutta valmentajan pitää hallita paljon asioita lajin ulkopuolellakin. Näkökulma saattaa jäädä kapeaksi ilman vuorovaikutusta lajirajojen yli."
Lajitaitoja ja täsmäkursseja
"Osaaminen on parantunut omassa lajissa, mutta liikunnan yleistietous, esimerkiksi opetustaidot ja laaja-alainen valmennustietämys, voi olla heikompaa kuin ennen, SLU:n koulutussuunnittelija Kaisa Pyhälä arvioi.
Pyhälän mukaan lajikeskeisyys saattaa olla seurausta siitä, että koulutuksen lähtökohtia ja tavoitteita ei ole analysoitu ja puhuttu auki. Silloin laaja-alaisuus ja yleiset asiat jäävät helposti sivuun, koska jo yhdessä lajissa on paljon osattavaa.
"Kouluttautujilla voi olla hyvin erilaisia tavoitteita: joku haluaa apua käytännön ongelmaan, toinen haluaa perustietoa lajitietojen pohjaksi ja kolmas kenties ajattelee ammattivalmentajan uraa. Liikunnan saralla harrastus ja vapaaehtoiskoulutus voi olla portti ammatilliseen tutkintoon. Onneksi yhteistyöhalua on sekä liikuntajärjestöissä että ammatillisen koulutuksen puolella", Pyhälä toteaa.
Asko Härkönen kuvaa perinteistä suomalaista valmennuskäsitystä fyysisen koneen virittämiseksi. "Kasvatuksellisista asioista on toki paljon puhuttu, mutta niiden suhteen hajonta eri lajiliitoissa on suuri."
Rekrytointi yhtä tärkeää kuin koulutus
Kehityspäällikkö Pasi Mäenpää Nuoresta Suomesta sanoo, että Suomi on pullollaan erilaisia ja erilaatuisia koulutuksia. Erityisesti erilaiset lyhyt- ja täsmäkurssit ovat lisääntyneet. Hän arvelee, että fyysis-motoriset ja teknis-taktiset asiat korostuvat usein kenttäväen pyynnöstä. Lasten ja nuorten kanssa toimimisessa keskeiset psyykkiset ja sosiaaliset kysymykset on usein vaikea saada ympättyä koulutussisältöihin.
"Niistä on kyllä olemassa hyvät koulutusmateriaalit ja asiantuntijoita. Pitää olla rohkeutta ottaa ne sisältöihin mukaan", Mäenpää sanoo.
Pasi Mäenpää muistuttaa, että koulutus ei yksinomaan takaa ohjauksen ja valmennuksen laatua. Yhtä tärkeää on ohjaajien ja valmentajien rekrytointi. "Olennainen kysymys on, millaisia ihmisiä saadaan lapsiryhmän eteen. Jos ohjaajiksi saadaan opettajia ja liikunta-alan ammatti-ihmisiä, tulos voi olla hyvä, vaikkei heillä olisi järjestöpuolen koulutusta lainkaan."
"Odotukset valmentajaa kohtaan kohtuuttomat"
Antero Kujala arvelee, että vaikeus löytää uusia valmentajia johtuu osittain siitä, että odotukset valmentajaa kohtaan ovat perinteisesti kohtuuttomat. Valmentaja ei ole Suomessa saanut sanoa, ettei tiedä tai ettei osaa. "Meillä Suomessa on vallinnut väärä kuva valmentajasta. Ei valmentajakaan ole yli-ihminen, joka hallitsee kaiken", sanoo Kujala, jolla on pitkä kokemus jääkiekkojuniorien ja vammaisurheilijoiden valmentajana.
"Teoria osataan, mutta valmentajan taitoihin ei ehkä vielä kiinnitetä riittävästi huomiota. Myös ihmissuhdetaidoissa ja itsensä kehittämiseen liittyvissä taidoissa on yhä kehittämistä. Se, että pohtii omia tekemisiään, ei ole ristiriidassa tulosten kanssa", Kujala miettii.
Asko Härkösen mielestä ohjaajan ja valmentajan roolit eroavat korkeintaan harjoittelun tavoitteen suhteen. Sisällöllisesti ohjaamisessa ja valmentamisessa on pitkälti kyse yhteisistä asioista, jotka liittyvät ihmisen kehittymiseen.
"Kilpaurheilunkin näkökulmasta on tärkeää, että alemmilla portailla annetaan tasokasta ohjausta. Hyvän ohjaajan antama hyvä ohjaus vie lasta eteenpäin, ja tämä palvelee kaikkien päämääriä", Härkönen sanoo.
Tutoroinnilla tieto siirtymään
Ohjaus- ja valmennustehtäviin tulevilla on yleensä takana joko oma aktiiviura lajin parissa tai he ovat lajia harrastavan lapsen vanhempia. Jälkimmäisessä tapauksessa tavallista on jatkuvuusongelma: kun oma lapsi lopettaa harrastuksen, lopahtaa myös vanhemman kiinnostus valmentamiseen.
"Valmentamisen olisi oltava sisällöllisesti niin kiinnostavaa, että sitä jatketaan, vaikka oma lapsi ei enää harrastaisikaan lajia", Kujala painottaa.
Aktiiviuralta ohjaajiksi ja valmentajiksi siirtyvien kouluttamisessa Kujala pitää hyvänä käytäntönä tutorointia, jossa vanhempi valmentaja ohjaa nuorempaa uran alussa. Sen avulla eteenpäin sukupolvien ketjussa sitä kokemustietoa, jota on hankala pukea suoriksi ohjeiksi.
"Valmentaja tarvitsee perustiedot, käytännön taitoa ja tilannetajua. Työssä oppiminen on erinomaisen suositeltava tapa opiskella valmentajaksi kaikilla tasoilla", Kujala sanoo.
Tikapuita ja luotsitoimintaa
Palloliitto on esimerkki lajiliitosta, jolla on vankka valmentajakoulutusjärjestelmä. Viidestä tasosta rakentuvassa järjestelmässä pohjalla on kuusituntinen Kaikki Pelaa -lastenohjaajakurssi, josta edetään D-tason kautta ylöspäin aina valiotasolle saakka.
"Periaate on, että kaikki etenevät koulutustikapuita ylöspäin", sanoo Palloliiton koulutuspäällikkö Janne Lindström.
Palloliitossa piirit vastaavat valmentajakoulutuksesta B-tasolle asti, liitto siitä ylöspäin. Poikkeuksen tyvestä puuhun -periaatteeseen muodostavat entiset huippupelaajat, jotka voivat aloittaa suoraan B-tasolta laajennetulla kurssilla. Tämän menettelyn kautta Palloliitto pyrkii saamaan valmennukseen mukaan mahdollisimman paljon ex-pelaajia.
Koulutustoiminta Palloliitossa on laajaa. Liiton järjestämiin koulutukseen osallistui viime vuonna yli 2500 valmentajaa. "Tavoitteena on, että kaikilla valmentajilla on jotain koulutusta, ainakin D-tasolta", sanoo Lindström.
Suunnistusliitto etenee luotsien ohjauksessa
Suunnistusliitto on eriyttänyt ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen. Ohjaajakoulutus on tarkoitettu lasten ja nuorten parissa toimiville, valmentajakoulutus huippusuunnistuksesta kiinnostuneille. Lisäksi liitto järjestää omaa koulutusta ratamestareille, kartoittajille ja kilpailujärjestäjille.
Ohjaajakoulutusta järjestetään tasoilla 1 ja 2, ja keskeisessä roolissa koulutuksessa on kymmenen ihmisen luotsitiimi. He vastaavat koulutuksesta seuran, seurayhtymän, alueen tai ohjaajaryhmän tilauksesta. "Luotsitiimi on toiminut ohjaajakoulutuksessa erittäin hyvin, sanoo Suunnistusliiton valmennuspäällikkö Petteri Kähäri.
Myös ohjaajakoulutuksen räätälöinti seurojen toiveiden pohjalta on onnistunut, koulutus on kysyttyä ja vuorovaikutus toimii koulutuksissa.
Ykköstason valmentajakoulutuksessa, joka on tähdätty nuorten valmentajille ja myös nuorille urheilijoille, on sen sijaan ollut käynnistysvaikeuksia. Viikonloppukoulutuksiin ei ole riittänyt väkeä kilpailukaudella, kun kisat ovat kiinnostaneet enemmän. Tätä ongelmaa on korjattu viikolla järjestetyillä valmennusilloilla.
Kakkostason valmentajakoulutukseen väkeä on riittänyt. Sen sisällöstä vastaa Marko Vapan vetämä e-Coach. Koulutuksen sisältöä on uudistettu mm. siten, että valmennuksen ohjelmoinnin sijasta pohditaan valmentajan roolia. Mittaamisen rinnalle on tullut oman kehon kuuntelu ja voima, nopeus, liikkuvuus ja koordinaatio on yhdistetty kehon hallinnaksi. Lisäksi huippusuunnistajat pitävät reaaliaikaista nettipäiväkirjaa, jota muut voivat seurata suunnistusvalmentajien verkkosivuilla.
SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 9/03, Juha Virkki, http://www.slu.fi/ |
Mediakortti