Yleisurheilu kotouttaa Kristiinankaupungissa

Seitsemänvuotias tyttö Tabasom Azizi on asunut Kristiinankaupungissa kolme vuotta. Hän muutti sinne perheensä kanssa Afganistanista, kun kaupunki päätti ottaa vastaan ryhmän pakolaisia.

Suomi on kylmä maa, mutta jotain täällä voi tehdä lämmetäkseen itse, usein jopa hikeen asti. Nimittäin urheilla! Suomessa siihen harrastukseen voi saada myös tasokasta valmennusta ja kannustusta sekä korkeatasoiset tilat, joissa lajien opettelu on helppoa.

Niinpä myös Tabasom käy viikoittain IF Länkenin harjoituksissa hölkkäämässä, juoksemassa, jumppaamassa, hyppäämässä pituutta sekä harjoittelemassa pallonheittoa. Into ei ole laantunut, sillä urheilu on hauskaa.

"Liikunnan avulla voi saada vieraasta kulttuurista tulevan helpolla tavalla mukaan suomalaiseen touhuun", sanoo yleisurheiluseuran IF Länkenin puheenjohtaja Kimmo Eränen. "Sopeutuminen nopeutuu, kun lapset ja nuoret saavat ystäviä ja oivaltavat suomalaisen yhteiskunnan toimintatapaa samalla kun urheilu parantaa heidän kuntoaan ja antaa onnistumisen kokemuksia."

Kotoutumassa eksaktiin maahan

Suomalainen yhteiskunta on jämptien ihmisten areena. Kun treenit alkavat vartin yli, ne todellakin alkavat vartin yli. "Ymmärrän hyvin, että monissa maissa meidän kaltaisemme kurinalaisuus on outoa ja maahanmuuttajilta vie aikaa tottua siihen. Urheilussa sekin tapa tulee tutuksi luontevalla tavalla", Kimmo Eränen sanoo.

Toukokuun alussa vuonna 1999 voimaan tulleen kotouttamislain tavoitteena on, että kaikki maahanmuuttajat kotoutuisivat joustavasti ja tehokkaasti suomalaiseen kulttuuriin, työelämään ja yhteiskuntaan. Viime vuonna valmistuneessa työministeriön selvityksessä kävi ilmi, että laki toimii osittain hyvin, mutta puutteita esiintyy muun muassa koulutuksessa ja maahanmuuttajalasten asemassa sekä  rasismin ja syrjinnän ehkäisyssä.

Urheilun parissa maahanmuuttajat tulevat tutuiksi myös suomalaislapsille ja -nuorille samanlaisina harrastuskavereina kuin muutkin toiminnassa mukana olevat.

Tiedottaminen on tärkeää

IF Länkenin maahanmuuttajatoiminnassa on panostettu paljon tiedottamiseen. "Kävimme kuuden afgaaniperheen ja kolmen marokkolaisperheen muutettua tänne jututtamassa kotona kaikkia perheitä, joissa oli kouluikäisiä lapsia. Kerroimme urheilutoiminnastamme ja pyysimme heitä mukaan", Kimmo Eränen kertoo.

Vilkkaimmalla, kielitaitoisimmalla ja osaavimmalla 13-vuotiaalla Alilla oli kännykkä, joten seura otti hänet yhdyshenkilöksi. Hänelle tiedotettiin aina, kun kentällä oli sopivaa toimintaa ja hän välitti viestiä eteenpäin. Vanhemmille järjestettiin yhteinen tiedotustilaisuus urheiluseuran toiminnasta helmikuussa Lapväärtin kunnantalolla.

Lapset käyttävät myös kirjaston internetyhteyttä seuran kotisivulle tulleiden tiedotteiden lukemiseen.

Huippu-urheilijoita kasvamassa

Seuran toiminnassa on ollut jo kymmenisen vuotta mukana myös Puolasta kaupunkiin muuttanut pikajuoksija Andreas Osowski, jolle hankittiin maajoukkueoikeudet vuonna 2000.

Marokosta avioliiton vuoksi Suomeen muuttaneet pikajuoksijat Abdul El Badri ja Mohamed Naghmosh ovat Kimmo Eräsen henkilökohtaisia valmennettavia ja hän uskoo vankasti myös heidän mahdollisuuksiinsa.

"Tavoitteena on meidän puoleltamme se, että seura saa jäseniä ja sen piirissä kasvaa uusia huippu-urheilijoita. Aivan kuin suomalaistenkin seuralaisten kohdalla on", Kimmo Eränen sanoo.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 9/03, Arja Liinamaa, http://www.slu.fi