Yhteistyöllä menestystä paralympialaisiin

Huolimatta saavutetuista pistesijoista ja nuorten ensikertalaisten hyvistä suorituksista Paralympiakomitea ei ole täysin tyytyväinen joukkueensa saavutukseen.

Torinon IX talviparalympialaisiin osallistui 477 näkö- ja liikuntavammaista huippu-urheilijaa 39 eri maasta. Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) asettamat tiukat maakohtaiset kiintiöt, luokittelu-uudistus sekä kärkimaiden ammattimainen panostus näkyivät lajien osanottajamäärien kasvuna ja kilpailun kiristymisenä.

Paralympiajoukkueen johtaja Leena Paavolainen korostaakin, että tulevan talvikisamenestyksen turvaamiseksi on käynnistettävä välittömät ja konkreettiset toimenpiteet ja yhteistyö eri tahojen välillä nuorten ja uusien kykyjen saamiseksi talvilajien pariin.

Huippu-urheilutuki tulee suunnata selkeästi kriteerit täyttäville ja määrä-tietoiseen ja pitkäjänteiseen valmentautumiseen sitoutuneille potentiaalisille paralympiamenestyjille.

Suomen joukkueen kokonaistulos Torinon Paralympialaisissa oli välttävä. Suomen joukkueen jääminen ensimmäistä kertaa paralympiakisojen historiassa ilman mitalia kuvastaa suomalaisen vammaistalviurheilun kapean ja heikon tason kansainvälisesti, vaikka kokonaismenestystä arvioitaessa on huomioitava myös muut tekijät kuin pelkästään saavutetut mitalit.

Suomalaisurheilijat saavuttivat kisoista 4 pistesijaa (sijat 4-6) ja sijoittuivat seitsemän kertaa sijoille 7-8. Joukkueen 7 urheilijasta 3 täytti etukäteen asetetut kriteerit saavuttamalla pistesijan. Paralympialaisten ensikertalaiset ylsivät pistesijoille, mitä voidaan pitää hyvänä suorituksena kiristyneessä kansainvälisessä kilpailussa. Toisaalta kokeneiden urheilijoiden suoritustaso ei enää riittänyt mitalisijoihin paralympiatasolla.

Valmistautuminen onnistui

Suomen joukkueen valmistelut onnistuivat hyvin. Yleisjohdon, terveydenhuollon, valmentajien ja huollon toiminta kilpailuissa oli ammattimaista. Myös joukkueen yhteishenki oli erinomainen koko kisojen ajan. Torino loi erinomaiset olosuhteet paralympialaisille.

Italialaiset kisajärjestäjät suoriutuivat hyvin vaativasta tehtävästään ennakko-odotuksista poiketen. Kisajärjestäjien rekrytoimat vapaaehtoiset toimivat osaavasti ja positiivisesti. Urheilijoiden ja lajien näkökulmasta järjestelyt toimivat ongelmitta.

Torinon onnistumiset

Nuorten ja paralympiakisojen ensikertalaisten sijoittuminen pistesijoille oli lupaavaa ajatellen Vancouverin 2010 Paralympialaisia, vaikka harjoitustausta ei vielä riittänyt mitalisijoihin vaativissa olosuhteissa. Osa urheilijoista teki kisoissa myös kauden parhaat kansainväliset kilpailusuorituksensa, joten huippukunnon ajoitus onnistui tältä osin. Toisaalta taso ei varsinkaan iäkkäämmillä urheilijoilla enää riittänyt mitalisijoihin.

Viimeisen vuoden taloudellinen panostus A-maajoukkueen urheilijoihin sekä alppi- että maastohiihdon osalta oli riittävä ja myös muut taustatekijät, kuten valmennus, terveydenhuolto ja välinehuolto olivat valmentautumisen kannalta kunnossa.

”Osa urheilijoista myös hyödynsi näitä olosuhteita ja taloudellisia resursseja suunnitelmien mukaisesti ja valmentautuminen oli näillä urheilijoilla ammattimaista kauden 2005 – 2006 aikana”, joukkueen johtaja Leena Paavolainen toteaa.

Maastohiihdon osalta yhteistyö Suomen Hiihtoliiton huoltotiimin kanssa oli erittäin onnistunut ja nosti välinehuollon ja voitelun ensimmäistä kertaa Paralympiajoukkueelle ammattimaiselle tasolle jo harjoitus- ja koko kilpailukauden aikana.  Myös leiritysyhteistyö mm. korkeanpaikan harjoittelun osalta Hiihtoliiton A-maajoukkueen kanssa toimi hyvin ja suunnitelmien mukaisesti.

Haasteet kohti Vancouveria 2010

Torinon kisatapahtumista ja –menestyksestä sekä etukäteisvalmisteluista saatujen kokemusten ja analyysin perusteella tehtiin yhdessä lajien kanssa pääjohtopäätökset tavoitteena nostaa Suomi takaisin mitalikantaan Vancouverin Paralympialaisissa 2010 ja pitemmällä tähtäimellä varteenotettavaksi talviurheilumaaksi myös vammaisurheilussa.

Torinon Paralympialaiset osoittivat selkeästi, että paralympialaisten taso on mennyt valtavasti eteenpäin myös talvilajeissa.

”Mitalien saavuttaminen edellyttää määrätietoista ja pitkäjänteistä valmentautumista ja harjoittelua useamman vuoden ajan, huippu-urheilijan asennetta sekä hyviä psyykkisiä, taidollisia ja fyysisiä ominaisuuksia. Harjoitusmäärät sekä alppi- että maastohiihtopuolella on nostettava riittävälle tasolle ja harjoittelun laatuun kiinnitettävä huomiota pitkäjänteisemmin."

"Käytännössä tämä tarkoittaa paralympiadin mittaista suunnitelmallisuutta ja sitoutumista niin urheilijalta kuin taustajoukoiltakin ja urheilijan kaikkien elämän osa-alueiden huomioimista. Jotta riittävät taloudelliset resurssit määrätietoiseen harjoitteluun voidaan taata, on huippu-urheilutuki suunnattava entistä selkeämmin kriteerit täyttäville potentiaalisille mitali- ja pistesijaurheilijoille”, Leena Paavolainen linjaa.

Ammattitaitoiset valmentajat ja lajiliittoyhteistyö

Torinoon valmistautuvien alppi- ja maastohiihdon päävalmentajat toimivat oto-periaatteella.

”Jatkossa ammattimainen valmentautuminen ja ammattitaitoisten valmentajien saaminen talvilajeille edellyttää lajien valmentajien palkkaukseen resursseja, sillä vaativaa leiritys- ja kilpailuohjelmaa ei ole mahdollista enää toteuttaa vapaaehtoisperiaatteella”, Paavolainen toteaa.

”Lajiliitto- ja valmennuskeskusyhteistyön edelleen tiivistäminen on jatkossa elinehto, jotta voidaan ammattitaitoisen valmennuksen ohella taata myös muut tukitoimenpiteet, kuten pitkäjänteinen välinehuolto ja –kehittely”, Paavolainen jatkaa.

Tulevaisuus turvattava

Jo neljä vuotta sitten Salt Lake Cityn Paralympialaisten jälkeen oli talvilajeissa nähtävissä selkeä sukupolvenvaihdos. Konkreettiset ja suunnitelmalliset toimenpiteet uusien lahjakkuuksien löytymiseen ja heidän huipulle viemiseen talvilajeissa ovat kuitenkin täysin puuttuneet.

Vastuu lasten ja nuorten urheilusta, harrastustoiminnasta, lajikohtaisesta valmennuksesta, lajin valmennusjärjestelmän ja olosuhteiden ylläpitämisestä ja kehittämisestä tulee olla lajiliitoissa tai vammaisurheilujärjestöissä.

Pitkällä tähtäimellä nuorten saaminen kilpaurheilutoimintaan edellyttää seuratason suunnitelmallista mukaantuloa. Paralympiakomitean tehtävänä on omalta osaltaan tulevaisuuden turvaaminen nuorten/ uusien urheilijoiden huippu-urheiluun tähtäävän valmennuksen kehittämisen ja tukitoimenpiteiden kautta.

Huippu-urheiluun satsattava

Paralympiakomitea joutui voimakkaasti priorisoimaan valmennuksen tehostamistukien jakoa tukiessaan Ateenan Paralympialaisiin valmistautuvia kesälajeja. Osittain tämä vaikeutti talvilajien pitkäjänteistä valmentautumista Torinoon, vaikka yksilötasolla tukea pystyttiin suuntaamaan mm. urheilija-apurahojen kautta.

Jatkossa vammaishuippu-urheilun valmennus- ja kehittämismäärärahoja tulee edelleen lisätä, jotta valmennuksen tehostamistukia pystytään nostamaan ja laajentamaan kattamaan useampi potentiaalinen paralympialaji ja myös ei-paralympiadilajeja.

Nykyisillä vammaisurheilun resursseilla ei ole mahdollista tavoitella paralympiamenestystä tulevaisuudessa kovinkaan laajalla rintamalla. Myös vammaishuippu-urheilun kehittämis-, integraatio- ja yhteistyöhankkeet vaativat lisäpanostusta.

Edellisen kerran aiheesta Liikunnan ja Urheilun Maailmassa tästä.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 9/06, www.slu.fi.