Liikuntatilojen hinnoittelupäätös oli nuorisourheilun voitto

Edulliset liikunta- paikat ovat keskeinen edellytys, kun edistetään lasten ja nuoren liikuntaa Suomessa.

Suomessa velloo tällä hetkellä useita merkittäviä kilpailulainsäädäntöön liittyviä kiistatilanteita, joilla kaikilla on suorat vaikutukset esimerkiksi nuorisotyöhön.

Kaikissa tapauksissa varojen ohjautuminen yleishyödyllisiin tarkoituksiin on uhattuna tai ainakin muutoksen kourissa: 1) raha-automaattiyhdistyksen kiista yksityisen peliyrittäjän kanssa, 2) Veikkaus Oy:n pelimonopolin mahdollinen murtuminen ja 3) kuntien oikeus liikuntatilojen vuokrauksen hinnoitteluun muutoin kuin markkinahintaan.

Viimeisimmästä tapauksesta tuli liikuntatilojen käyttäjien kannalta merkittävä kilpailuviraston päätös. Päätöksen mukaan kunta ei liikuntatilojen vuokraajana ole elinkeinonharjoittaja, joten se voi hinnoitella salivuorot ja muun liikuntatilojen käytön omien periaatteidensa mukaan.

Päätös tehtiin, koska raumalainen yrittäjä Reijo Mäki oli pyytänyt Länsi-Suomen lääninhallitusta selvittämään Rauman kaupungin menettelyn sen vuokratessa koulujen saleja sulkapallon harrastajille kustannusvastaamattomaan hintaan.

Kilpailuviraston päätös siis oli harrastajien voitto. Jos kunta haluaa tukea kansalaisten urheiluharrastuksia vuokraamalla liikuntatiloja sopuhintaan, se saa toimia näin.

Päätös vaikuttaa oikeaan osuneelta

Jos Kilpailuviraston päätöstä peilaa liikuntalain henkeen ja kirjaimeen, se on täysin sopusoinnussa näiden kanssa. Liikuntalain mukaan kuntien ja valtion tehtävä on liikunnan edellytysten luominen, liikuntapaikkojen rakentaminen ja ylläpitäminen. Tätä tehtävää olisi mahdotonta hoitaa järkevästi, jos hinnoittelun tulisi olla kustannusvastaavaa.

SLU:n merkittävän "Operaatio Liikutus" -kampanjan yksi tavoite on päästä tilanteeseen, missä kunnat eivät perisi lainkaan maksua alle 17-vuotiailta harrastajilta. Tämä tavoite ei kuitenkaan ole suunnattu yksityisiä liikuntapalveluja myyviä yrityksiä vastaan. SLU:n näkemyksen mukaan yrityksillä on elinmahdollisuudet, mutta niiden tulee suunnitella toimintansa oikein.

Varsinkin nuorisoliikunnan edellytysten luonti kuuluu edelleen valtion ja kuntien hoidettavaksi. Aikuisväestön yksilölliseen harrastamiseen tai yritysten liikuntatoimintaan soveltuvat yksityisten liikuntayrittäjien palvelut huomattavasti paremmin.

Junioreiden vanhemmille merkittävä päätös

Jos mennään aivan ruohonjuuritasolle, päästään kurkistamaan päätöksen käytännön vaikutuksiin. Jyväskylässä 11-vuotias Jukka Hautala harrastaa monen muun ikätoverinsa tapaan kesällä jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa. JJK:n D86 Lions seuran kulubudjetti näytti vuonna 1998 seuraavalta:

  • joukkuemaksut 19 500 markkaa,
  • varustehankinnat 11 000 mk,
  • harjoitus- ja pelivuorot 1560 mk,
  • erotuomarikulut 312 mk,
  • pankkikulut 145 mk,
  • valmentajaosuudet 0 mk (!),
  • muut kulut 7140 mk ja
  • turnauskulut 57 000 mk
  • (osallistumismaksut 3640 mk, matkat 8800 mk, majoitus 31 508 mk, ruokailut 11 700 mk ja muut kulut 1300 mk).

    Luvuissa joukkuemaksut ovat vuoden perussalivuoroista emoseuralle tilitettävät könttämaksut. Kohta harjoitus- ja pelivuorot tarkoittaa näiden päälle tulevia satunnaisia ja ylimääräisiä harjoitusvuoroja. Kuten nähdään, yhteenlaskettu summa kipuaa yli 20 000 markan vuodessa hiukan alle 100 000 markan vuosikulujen joukossa.

    Mikään taho ei halunnut lähteä muuttamaan kaupungin antamaa subventiota konkreettisiksi markkamääriksi. Harjoitusvuorot kyseisellä joukkueella ovat kerran viikossa kallioon louhitussa luolahallissa ja toinen Jyväskylän Hipposhallin hiekkapohjakentällä. Jos näiden hallien rakennuskustannukset pitäisi jyvittää harjoitusvuoroihin, olisivat harjoitusmaksut moninkertaiset nykyisiin verrattuna ja silloin loppuisi harrastus monelta juniorilta ja aikuiselta.

    Jääkiekossa kausi on pitempi ja jäähallivuorot kalliita, joten Jukka Hautalan joukkueen kulujen määrästä hallivuorot ovat prosenttiosuudeltaan vielä huomattavasti jalkapalloa suuremmat.

    "Tottakai harrastus kävisi mahdottomaksi, jos hallit ja salit hinnoiteltaisiin markkinahintaan", huokaa kolmen pojan isä Pasi Hautala, jonka Jukka pojan jalanjälkiä on seuraamassa kaksi nuorempaa veljeä.

    "Jo nyt vanhempien ajankäyttö on tarkkaan harkittua erilaisten talkoiden ja tempausten kautta hankittavan rahan saamiseksi. Monesti tuntuu, että jo nyt liikutaan hintojen suhteen äärirajoilla."

    Esimerkiksi Jyväskylän jo pystyssä oleva jäähalli kaipaa tällä hetkellä jopa 15 miljoonan perusremonttia ilmastoinnin ja kuluneiden rakenteiden uusimiseksi. Jos ajatellaan, että seuraavat kymmenen vuotta halli toimisi tuon remontin turvin, toisi se jokaiselle vuodelle yli miljoonan markan lisärahoitustarpeen harjoitusvuoroihin mikäli remonttiraha pitäisi ottaa suoraan käyttäjiltä.

    Tämä tappaisi varmasti jo ahtaalla olevan jääkiekkojunioreiden harrastuksen kaupungissa.

    Teksti: Henry Järvinen

    SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma 9/99, http://www.slu.fi , Henry Järvinen


    • « Takaisin