Salt Lake Cityn olympiajoukkueelle luodaan urheilijapassia

Suomen ensi vuoden talviolympialaisten joukkueelle ollaan luomassa urheilijoiden dopingpassia. Kokeilu toimii pilottina, kun WADA pyrkii luomaan kansainvälisen urheilijapassin.

Urheilijapassista kävisi ilmi kunkin urheilijan kaikki dopingtestit ja niiden tulokset.

Passin käytöstä on ollut pilottikokeiluja ennen ja jälkeen Sydneyn olympiakisoja Kanadassa, Australiassa sekä Norjassa. Tarkoituksena on, että koko Suomen Salt Lake Cityn talviolympialaisten 2002 joukkue toimisi ensimmäisenä urheilijapassin käyttöönottajana.

Passijärjestelmä on yksi käytännön toimenpiteistä, joilla suomalaista antidopingtyötä pyritään tehostamaan. Olympiakomitean valmennuspäällikön Heikki Kantolan mukaan suunnitteilla on urheilijarekisteri, jossa on dopingtestien ajankohtien ja tulosten lisäksi muutakin tietoa. Tiedot on tarkoitus tallentaa älykortille ja urheilijoita kannustetaan myös julkistamaan testituloksiaan.

Olympiakomitea koordinoi ryhmää, jossa passia kehitellään. Mukana ovat myös Antidopingtoimikunta ja SLU. Kantolan mukaan olympiajoukkueeseen palkataan myös vastaava lääkäri, jonka tehtävänä on mm. joukkueiden lääkärien valvonta ja yhteistyön koordinoiminen, sekä vastuu terveys- ja antidopingkasvatuksesta. "Aiemmin lääkärit ovat olleet vapaaehtoisia", Kantola sanoi urheilijapassista käydyssä keskustelutilaisuudessa SLU-talolla.

Urheilijat kannattavat passia

Tilaisuudessa puhunut nelinkertainen pikaluistelun olympiavoittaja, WADA:n johtokunnan ja Kansainvälisen Olympiakomitean urheilijakomission jäsen Johann Olav Koss sanoi, että urheilijapassin kehittämisellä on tutkimusten mukaan urheilijoiden vankka tuki takanaan. Hän näki passin merkittävänä imagotekijänä urheilijan kannalta.

"Tiedän kokemuksesta, että kun menestyy, löytyy aina joku, joka syyttää dopingin käytöstä. Jos urheilija vielä aktiivisesti puhuu dopingin käyttöä vastaan, epäilykset vain kasvavat. Siksi huippu-urheilijat, jotka ovat roolimalleja nuorille urheilun harrastajille, ovat hiljaa dopingasioista", Koss sanoi. "Dopingin vastustamiseen tarvitaan suuren joukon kampanja, kukaan ei lähde yksin sitä tekemään."

Koss mainosti urheilijapassia myös turhien syytösten torjujana. "Kun saksalainen uintivalmentaja syytti (australialaista uimaria) Ian Thorpea dopingin käytöstä, Australian antidopingtoimiston rekisteristä löytyi Thorpen testitulokset vuosien varrelta ja hän pystyi osoittamaan, että on erittäin epätodennäköistä, että hän olisi voinut käyttää kiellettyjä aineita", Koss sanoi.

Passi on puhtaiden urheilijoiden todistus

Passin olisi tarkoitus olla vapaaehtoinen, jolloin siitä tulisi "puhtaiden urheilijoiden todistus". Passi perustuisi urheilijan allekirjoittamaan sopimukseen, jossa tämä sitoutuu ilmoittamaan kulloisenkin olinpaikkansa ympärivuotisen yllätystestauksen mahdollistamiseksi. "Suurinta osaa kielletyistä aineista tietysti käytetään juuri kilpailujen ulkopuolella", Koss muistutti.

Samalla passi toimisi Kossin mukaan hyvänä viestintävälineenä. Sen avulla voitaisiin hänen mukaansa lisätä urheilijoiden tietoisuutta kielletyistä menetelmistä ja antidopingtoiminnan eettisistä perusteista.

WADA:n urheilijapassijärjestelmän on tarkoitus Salt Lake Cityn olympialaisissa olla jo siinä kunnossa, että sitä voidaan markkinoida urheilijoille.

Urheilijapassin kehittäminen liittyy WADA:n pyrkimykseen luoda tietokanta, josta löytyisivät kaikki eri tahojen tekemät dopingtestit ja niiden tulokset. Tämä ensinnäkin tekisi mahdottomaksi positiivisten testitulosten salailun ja toiseksi vähentäisi päällekkäistä työtä. "Jotkut urheilijat joutuivat ennen Sydneyn olympialaisia esimerkiksi viiden eri tahon testeihin", Koss kertoi.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 10/01, Pete Saarnivaara, http://www.slu.fi