Järjestötoiminnan rahoitus halutaan puoliksi julkiselta ja yksityiseltä sektorilta

Jyväskylän yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen kyselyyn vastanneet haluaisivat jakaa vastuun liikunnan ja urheilun järjestötoiminnan tukemisesta suunnilleen tasan julkishallinnon ja yksityisen sektorin kesken.

Kyselyyn vastanneista 46 prosenttia oli sitä mieltä, että urheilun järjestötoiminnan rahoituksen vastuutahoina tulisi olla yhtä paljon julkinen kuin yksityinenkin sektori. Reilu neljäsosa (28 prosenttia) vastaajista oli sitä mieltä, että vastuu kuuluu pääasiassa tai kokonaan julkishallinnolle ja noin viidesosa (22 prosenttia) vastasi vastuun kuuluvan pääasiassa tai kokonaan yksityiselle sektorille.

Yksityiseksi sektoriksi kysymyksenasettelussa mainittiin sponsorit, yritykset, media ja liikunnan harrastajat itse.

Tiedot käyvät ilmi Jyväskylän yliopistossa tekeillä olevasta urheilun julkisuuskuvaa käsittelevästä tutkimuksesta, jonka raportti on kirjoitusvaiheessa. Ennakkotuloksia tutkimuksesta julkaistiin Liikunta ja Tiede –lehden numerossa 3/03.

Lasten ja nuorten liikuntapaikat tärkeimpiä

Vastaajia pyydettiin kyselyssä myös asettamaan tärkeysjärjestykseen julkishallinnon rahoittamat liikuntapaikat. Lähes puolet (47 prosenttia) piti tärkeimpinä lasten ja nuorten liikuntapaikkoja. Vähiten tärkeinä niitä piti 0 prosenttia.

Vähiten tärkeinä pidettiin ammattimaisen huippu-urheilun tarpeisiin rakennettuja urheilupaikkoja. Vain kolme prosenttia vastaajista piti näitä tärkeimpinä ja peräti 59 prosenttia vähiten tärkeinä.

Lasten ja nuorten liikuntapaikkojen sekä ammattimaisen huippu-urheilun suorituspaikkojen väliin mahtuivat tärkeysjärjestyksessä ulkoilualueet (22 prosenttia piti tärkeimpänä, 4 prosenttia vähiten tärkeänä) sekä kuntoliikunnan (15% ja 1%), lähiliikunnan (7% ja 12%), kilpaurheilun (6% ja 7%), erityisliikunnan (5% ja 4%) ja ikääntyvän väestön (3% ja 5%) suorituspaikat.

Hyvä systeemi vahvuutena

Vastaajilta kysyttiin avoimella kysymyksellä, mitä he pitävät suomalaisen urheilun tulevaisuuden vahvuuksina ja uhkina. Tärkeimpänä vahvuutena pidettiin nuoriso- ja lapsiurheilua. Tätä mieltä oli 30 prosenttia vastaajista. Lähes samaan lukuun päätyi kunto- ja terveysliikunta, 27 prosenttia.

Hyvää systeemiä vahvuutena piti 19 prosenttia ja mahdollisuuksien runsautta sama määrä. Huippu-urheilua vahvuutena piti 16 prosenttia.

Doping ja yleinen liikunnan väheneminen pahimmat uhkatekijät

Suomalaisen urheilun tulevaisuuden suurimpana uhkana pidettiin kiellettyjen keinojen käyttöä. Tätä mieltä oli puolet vastanneista. Kysely tehtiin vuoden marraskuun 2002 ja helmikuun 2003 välissä, jolloin dopingskandaalit olivat näkyvästi esillä joukkoviestimissä.

Vajaa kolmasosa (30 prosenttia) piti suurimpana uhkana suomalaisten liikunnan yleistä vähenemistä.

Julkisen rahoituksen loppumista ja kilpaurheilukeskeisyyttä pahimpina uhkina piti yhtä moni, 16 prosenttia vastanneista. 14 prosenttia pelkäsi eniten kaupallisuutta.

Hyväosaisten ihmisten näkemyksiä

Tutkijaryhmä kysyi 15-74-vuotiailta suomalaisilta, minkälaisena he urheilun muutoksen näkevät ja mihin urheilun osa-alueisiin heidän mielestään liittyy erityisen paljon eettisiä ongelmia. Tutkimukseen tehtiin 2000 henkilön kiintiöity poiminta koko Suomesta, poimintaperusteina asuinpaikka, sukupuoli, ikä ja äidinkieli. Tavoitetusta joukosta (1980 henkilöä) vastasi reilu 49 prosenttia eli kaikkiaan 973 henkilöä.

Vastaajista urheiluseuraan kuului vajaa viidennes, neljäsosa ilmoitti parhaillaan osallistuvansa urheiluseuratoimintaan ja 42 prosenttia oli joskus aikaisemmin osallistunut.

Liikunta ja Tiede –lehteen artikkelin tutkimuksen ennakkotuloksista kirjoittaneen dosentti Kalervo Ilmasen mukaan vastanneiden joukko edusti taustoiltaan hyvin suomalaisväestön keskivertoa koulutusta lukuun ottamatta. Opisto- ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneet olivat vastaajien joukossa yliedustettuina.

"Mitään yksiselitteisen selvää syytä ei voi nimetä. Aikaisempien tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että korkeasti koulutetut henkilöt ovat yleensä muuta väestöä aktiivisempia vapaa-ajan harrastuksissaan", Ilmanen kirjoittaa. Hänen mukaansa vaarana onkin, että väestöön suunnatut laajat liikunta- ja urheilututkimukset kertovat vain hyväosaisen väestön mielipiteistä.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailman 10/03, http://www.slu.fi/