Heikki Halila: Onko SLU:n nykyrakenteilla vaihtoehtoa?

SLU:n syyskokous 2006 velvoitti SLU:n hallituksen uudistamaan luottamusjohtamisen mallin. SLU:n hallitus kuuli kevään kokouksessaan asiantuntijana urheiluoikeuden professori Heikki Halilaa.

Kirjoitus perustuu SLU:n hallituksen kokouksessa 27.3.2007 pidettyyn alustukseen. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston urheiluoikeuden professori, joka osallistui asiantuntijana SLU:n sääntöjen valmisteluun.    

SLU:n perustamisen ratkaisut

Suomen Liikunta ja Urheilu ry perustettiin vuonna 1993 niiden  elementtien varaan, joista tuolloin voitiin sopia pankinjohtaja Harri Holkerin vetämissä Suomen Pankin tiloissa vetämissä aamukahvitilaisuuksissa. Vaikutuksensa oli myös yhdistyslain tarjoamilla reunaehdoilla: kaikkea sitä, mitä kenties haviteltiin, ei voitu lain rajoissa toteuttaa. Osa tehdyistä ratkaisuista on sellaisia, että niitä ei voida enää muuttaa – ei ainakaan ilman niiden suostumusta, joita muutos koskisi. Säännöissä ja rakenteissa on myös kohtia, jotka voidaan niin haluttaessa muuttaa, kunhan saavutetaan tarvittava enemmistö.

Jäsenyyden pysyvyys

SLU perustettiin ns. perustavan kokouksen mallia käyttäen. Jäseneksi tulivat ne, joiden sallittiin tuohon  kokoukseen tulevan uutta järjestöä perustamaan. Kaikkia halukkaita ei mukaan otettu, mutta yleisesti ottaen jäsenpohja tuli laajaksi. Enää ei voida jäsenpohjaa rakentaa uudelleen järjestöä purkamatta ja uutta perustamatta. Tämän vuoksi ei ole esimerkiksi ajateltavissa, että SLU muuttuisi lajiliittojen liitoksi tai että aluejärjestöt eivät enää olisi jäsenenä. Eri asia on, että jäsenpohja voi rakentua uudelleen, jos jotkin jäsenyhdistykset ovat valmiit itse eroamaan. Niin kauan kuin SLU:n jäsenpalvelut saa veloituksetta, eroaminen tullee kysymykseen vain periaatteellisista syistä.

Jäsenmaksu ja maksulliset palvelut

SLU:ssa ei ole jäsenmaksuvelvollisuutta. Tämä asiain tila ei ole kuitenkaan mikään saavutettu etu, jota ei voida poistaa. Säännöissä voidaan määrätä jäsenmaksusta ja sen  porrastuksen perusteista. Myös se olisi mahdollista, että jäsenmaksu olisi euromääräisesti sama kaikille jäsenille.

On harvinaista, että SLU:n kokoisella yhdistyksellä ei ole jäsenmaksua. Toiselta puolen SLU:n valtionapu on varsin huomattava. Jäsenmaksu voisi vaikuttaa merkittävästikin SLU:n toimintaan ja toimintapolitiikkaan. SLU voisi myös sääntöjään muuttamatta ottaa käyttöön maksullisia palveluja nykyistä enemmän tai siirtää maksullisten palvelujen tarjoamista palveluyhtiöön.

Kevyt yhteisö vai keskusliitto

SLU:ta perustettaessa puhuttiin kevyestä yhteisöstä. Tällä lausumalla ei ollut eikä ole oikeudellista merkitystä. Siitä ei liioin puhuta mitään säännöissä. Asiassa liikuttiin sinänsä tärkeässä symboli- ja mielikuvitusmaailmassa. Suomen urheilu ei ole keskusjärjestövetoinen. Olisi kuitenkin outoa, jos Suomessa ei olisi tai tunnustettaisi olevan urheilun keskusjärjestöä. Siitä puhuminen ei edellytä sääntökirjausta.

Liitto ja ääni –periaate

SLU:ssa on käytössä samanlainen ääni ja liitto –periaate kuin esimerkiksi IAAF:ssä. Tällaista äänimääräratkaisua ei olisi tehty, ellei hallitukseen olisi tullut liittokiintiöitä. Kumpikin tehdyistä ratkaisuista on mahdollista muuttaa tavallisella sääntömuutoksella. Jos näin tehdään, tilannetta on syytä arvioida kokonaisuutena. Äänimääräporrastuksena voidaan käyttää mitä tahansa kriteeriä, joka sääntöihin kirjataan kuten järjestöjen henkilöjäsenmäärää. Mahdollista on sekin, että äänimäärä porrastetaan eri asioissa eri tavoin niin kuin SVoLi:ssa on tehty.

Hallituskiintiöt

SLU:n hallitus valitaan sääntöjen mukaan kiintiöitä käyttäen. Oikeudelliselta kannalta kysymys on tosin kelpoisuusvaatimuksista. Muu järjestely ei olekaan mahdollinen. Tämän mukaisesti hallitukseen on valittava jäsenet säännöissä määrätyistä jäsenjärjestöryhmistä. Niillä jäsenjärjestöillä, joilla on hallituspaikka, ei ole kuitenkaan ehdokasasettelumonopolia. Kuka tahansa äänioikeutettu liittokokousedustaja saa tehdä ehdotuksia mitä tahansa hallituspaikkaa täytettäessä. Ehdokkaalta on kuitenkin oltava suostumus, ja hänen on oltava sen järjestön piiristä, jonka paikkaa ollaan täyttämässä.

Hallitus voitaisiin valita myös enemmistövaalia käyttäen, jolloin poistettaisiin kiintiöt. Tämähän on suomalaisissa järjestöissä tavallisin tapa valita hallitus. Sääntömuutos edellyttäisi määräenemmistöä. Jos sen sijaan siirryttäisiin suhteelliseen vaaliin kiintiöt samalla tietenkin poistaen, vaadittaisiin yhdistyslain mukaan vain tavallista enemmistöpäätöstä eli sääntömuutokselle yli puolet annetuista äänistä. Tällöin tulisi myös määrätä käytettävä suhteellisen vaalin tapa. Henkilökohtainen suhteellinen vaali ei olisi SLU:ssa sattumanvaraisuutensa vuoksi suositeltava. 

Kevyt ja raskas hallinto

SLU:ta perustettaessa torjuttiin vanhakantaisena ja hallinnollisesti raskaana mallina se, että järjestöön olisivat tulleet sekä liittokokous että valtuusto. Nyttemmin tätäkin voitaisiin miettiä uudelleen. Mahdollista näet olisi, että SLU:ssa olisi vain harvoin kuten neljän vuoden välein kokoontuva liittokokous, joka järjestettäisiin erikseen kehitettävän suuren SLU-tapahtuman yhteydessä. Liittokokouksen rinnalla olisi valtuusto, jonka edustajamäärä olisi tuntuvasti pienempi kuin nykyisen liittokokouksen. Tämä järjestely ei lisäisi hallinnollista raskautta. Liittokokouksen ja valtuuston voimasuhteiden ei välttämättä tarvitsisi olla samojen perusteiden mukaisia.

SLU:n hallituksen jäsenmäärä ei ole ylisuuri, mutta kuitenkin suurempi kuin hyvin toimivassa hallituksessa olisi suositeltavaa. Ongelmana voi olla myös se, että hallituksen jäsenten sitoutuneisuus vaihtelee. Tämä johtunee ainakin osaksi SLU:n ja samalla sen hallituksen tehtäväkentän hajanaisuudesta ja SLU:laisen identiteetin kehittymättömyydestä.

SLU:n hallituksen nykyinen jäsenmäärä perustui siihen, että kiintiöitä koskeva matematiikka johti neuvotteluissa tähän tulokseen. Alun alkaen haviteltiin suppeampaa hallitusta. Jos tavoitteena on toiminnan tehostaminen, hallituksen jäsenmäärää voitaisiin vähentää. Tämä merkitsisi samalla sitä, ettei kaikilla nykyisillä tahoilla olisi hallituspaikkaa. Jos painotetaan edustavuutta, joudutaan väkisinkin tinkimään tehokkuudesta.

Hallituskulttuuri

SLU:n hallitukseen voidaan sääntöjen mukaan valita keitä tahansa jäsenliittoja edustavia henkilöitä, siis sekä luottamushenkilöitä että järjestöjen palkattuja toimihenkilöitä. Onkin harvinaista, että järjestön säännöissä asetetaan tältä osin vaatimuksia. Järjestökulttuuri vaihtelee sen sijaan suuresti. Niinpä esimerkiksi palkansaajien keskusjärjestöjen hallituksissa on vain jäsenliittojen toimihenkilöitä (päätoimisia puheenjohtajia tai toiminnanjohtajia), kun taas työnantajajärjestö EK:n hallituksessa on yritysjohtajia, ei jäsenliittojen toimitusjohtajia.

SLU:ssa enin osa hallituksen jäsenistä on luottamushenkilötyyppisiä urheilujohtajia, mutta mukana on ollut myös palkollisia. Toiminta epäilemättä tehostuisi, jos hallitus olisi nykyistä suppeampi ja jos se koostuisi järjestöammattilaisista. Tällä olisi kuitenkin myös sivuvaikutuksia, jotka eivät olisi välttämättä vain myönteisiä.

Sitouttaminen hallitustyöskentelyyn voisi tehostua, jos omaksuttaisiin ministerivastuujärjestelmä. Tämän mukaisesti hallituksen jäsenet toimisivat valiokuntien puheenjohtajina ja vastaisivat niistä. Tämä malli toimii varsin hyvin monissa järjestöissä, mutta olisiko se tarkoituksenmukainen myös SLU:ssa. Se edellytäisi ainakin hallituksen jäsenmäärän supistamista. Voisi myös olla vaikeaa rakentaa tarkoitustaan vastaavia valiokuntia. Järjestelmä vaatisi myös sitoutuneita hallituksen jäseniä ja siten nykyistä enemmän ajankäyttöä. Sellaisia valiokuntia ei olisi ainakaan syytä perustaa, joille ei nyt ole aitoa tarvetta. Projektiorganisaatio on usein ketterämpi kuin valiokuntamalli.

Teksti: Heikki Halila