John Vikström: "Urheilulla on oltava eettistä tulosvastuuta"

SLU:n ja kirkon yhteinen "Arvot suurennuslasissa" huippufoorumi nosti urheilun sisältöä myös kipeässä valossa keskusteluun. Emeritusarkkipiispa John Vikström nosti alustuksessaan useita tärkeitä eettisiä ja moraalisia kysymyksiä esiin. Keskeinen sanoma oli, että urheilussa on oltava myös eettistä tulosvastuuta.

Vikström puhui yksinkertaisten vertauskuvien kautta. Seuran lippu ja erotuomarin pilli toimivat keskeisinä symboleina. Erotuomarin pilli kertoo, kun sallitun ja oikean raja on ylitetty. Laajemmin kysymys on oikeasta ja väärästä, urheilun moraalista.

Lippu taas viittaa identiteettiin, lippu kertoo, mikä kansa tai yhdistys on kysymyksessä. Lippu symbolisoi arvoja, jotka ovat olennaisia kantajalleen. Vikström on huomannut, että vaarana on käyttää vain pilliä. Tällöin uhkana on jatkuva moralisointi ja vain epäkohtiin puuttuminen. On myös muistettava lipun olemassaolo ja pohdittava, mitkä ovat urheilun eettiset puolet.

"Tämän päivän urheilussa on näkyvissä piirteitä, joissa korostetaan hyvän ulottuvuutta oikean ja väärän kustannuksella. Nykyisin pyritään nopeaan menestykseen ja tyydytykseen jättämällä sen saavuttamisessa oikean ja väärän problematiikka taka-alalle", Vikström kiteytti. Näin on elämässä yleensäkin, ei vain urheilussa.

Vikström kuitenkin uskoo urheilun edelleen vastaavan ihmisten tarpeisiin. "Urheilun suosio ei olisi se mikä se on, ellei urheilu edelleen vastaisi ihmisen keskeisiä tarpeita. Näitä ovat vaikkapa leikin tarve, tarve toteuttaa itseään ja mahdollisuus kehittää itseään, koetella rajojaan, luovuuden ja vapauden tarve ja niin edelleen."

"Urheilu vastaa idealismin tarpeeseemme, tarpeeseen taistella ihanteiden ja päämäärien puolesta. Urheilu antaa meille mahdollisuuden kuulua johonkin, seisoa jonkin lipun alla."

Ihanne ja todellisuus vastaavat harvoin toisiaan

Valitettavasti ihanne ja todellisuus vastaavat vain harvoin toisiaan. Tästä on osoituksia aina nykyaikaisen olympialiikkeen alkutaipaleelta saakka. Silti ihanteita ei ole syytä heittää yli laidan. "Jos näin tehdään, menee paljon muutakin yli laidan", Vikström muistutti.

"Keskeinen kysymys ei ole tarvitseeko urheilu ihanteita ja arvoja vai ei. Tärkeintä on, miten onnistumme pitämään niistä kiinni niin, että urheilu säilyttää uskottavuutensa. Jos uskottavuus menetetään, voidaan heti luovuttaa. Tätä taustaa vasten lipulla ja pillillä on tietty järjestys: ensin tulee lippu, sitten pilli."

Urheilun tulisi edistää elämää, mutta emeritusarkkipiispa John Vikström luetteli lukuisia esimerkkejä siitä, milloin urheilu on ennemmin vääristämässä kuin edistämässä elämää. "Millaisia päämääriä urheilu saa palvella? Urheilu kehittämässä ihmisen fyysistä, psyykkistä ja henkistä hyvinvointia tai urheilu pitämässä nuoret pois kaduilta on ongelmatonta. Mutta saako urheilu edistää kansallisia päämääriä? Kiihkokansallinen kuohunta esimerkiksi maaotteluissa on jo vakavaa ja osoittaa, miten urheilun ja nationalismin ongelma vaatii jatkuvaa valvontaa. Ideologisissa ja poliittisissa yhteyksissä on helpompi vetää raja siihen, milloin pilliin tulisi viheltää. Viime aikoina taloudellisten intressien palveleminen urheilun avulla on noussut tärkeäksi keskustelun aiheeksi", Vikström luettelee.

Tulosvastuu on juuri taloustieteen termi ja jos sitä halutaan urheilun yhteydessä käyttää, olisi Vikströmin mukaan syytä puhua eettisestä tulosvastuusta.

"Lasten ja nuorten parissa toimivilla on suuri vastuu. Tämä on selvää, mutta vastuu ei koske vain fyysistä kuntoa ja kilpailusaavutuksia, vastuu on myös kasvattajan vastuuta. Usein laiminlyöty vastuualue koostuu niistä urheilijoista, joiden ikänsä tai loukkaantumisten vuoksi täytyy aloittaa vaikea laskeutuminen menestyksen kukkuloilta."

"Merkittävää on myös kysymys leikistä ja suorituksesta. Koska leikki saa muuttua suorituspyrkimykseksi", kysyy Vikström ja vastaa omilla näkemyksillään. "Liian usein leikki keskeytyy aivan liian varhain. Julma vakavahenkisyys ja lajivalinta tulevat esiin liian aikaisin. Ilolla ja kiitollisuudella ajattelen niitä valmentajia ja johtajia, jotka antavat kaikkien pelata joukkueessa vuorollaan, vaikka menestys olisi suurempi jos vain parhaat pelaisivat. Näin toimivat valmentajat, jotka tuntevat eettisen tulosvastuunsa."

Vastakkainasettelussa ovat myös liian usein bisnesurheilu ja aatteellinen urheilu kuin myös suoritushakuinen ja terveyshakuinen urheilu.

Keskeiseen seminaarin kysymykseen, milloin urheilu palvelee elämää, löytyy vastauksia. John Vikström kertoo kymmenen kohdan kiteytyksen avulla milloin peli kulkee. "Peli kulkee kun on innostusta, reiluutta, hauskaa, rentoutta, yhteydentuntoa, erilaisuutta, luottamusta, kannustusta, eettistä tulosvastuuta ja paimenia."

Paimenilla Vikström viittaa johtajiin, jotka välillä ovat lauman kärjessä suuntaa näyttämässä, välillä keskellä laumaa osoittamassa aitoa kiinnostusta kaikista mukanaolijoista ja välillä lauman hännillä huolehtimassa viimeisistä mukanaolijoista.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 11/00, Henry Järvinen, ttp://www.slu.fi

Kirjoittaja: Henry Järvinen