Tarvitaanko koko huippu-urheilun eriyttämistä?

Dopingselvitysryhmä on Lauri Tarastin kokeneella ja taitavalla johdolla selvittänyt suomalaishiihtäjien dopingkäytön asiantuntevasti ja huolellisesti. Vaikka ryhmällä ei ollut poliisivaltuuksia, selvisivät monet avoinna olevat kysymykset vakuuttavasti. Selvitysryhmän kannanotot ja ehdotukset antidopingtyön tulevaisuudesta ovat myös suurimmaksi osaksi hyvin perusteltuja ja kannatettavia. Ehdotus huippu-urheilun tuen kanavoitumisesta yksinomaan Suomen Olympiakomitean kautta kaipaa kuitenkin perusteellista analyysia. Tämän ehdotuksen lähtökohtaan, eli toteamukseen, että huippu-urheilu ja urheilun kansalaisjärjestötoiminta ovat monessa suhteessa eriytymässä, on helppo yhtyä. Ja urheiluun pesiytyneet lieveilmiöt liittyvät valtaosaltaan juuri huippu-urheiluun.

Juuri tästä syystä on kuitenkin entistäkin tärkeämpää, että yhteiskunta ja urheilujärjestöt yhteisvoimin taistelevat urheilun perusarvojen puolesta ja saavat myös huippu-urheilua edustavat tahot mukaan yhteisrintamaan urheilun uskottavuutta uhkaavien lieveilmiöiden poistamiseksi.

Tässä suhteessa on SLU:n kolme vuotta sitten käynnistämä laaja eettinen työ, jossa ovat aktiivisesti mukana Opetusministeriö, Olympiakomitea lajiliitot ja muut jäsenjärjestöt jo antanut konkreettisia tuloksia.

Jos valtionvallan taholta rahajaolla ja muilla toimenpiteillä eriytetään koko huippu-urheilu omaksi alueekseen, saattaa yhteisen arvoperustan löytäminen käydä entistä vaikeammaksi. Erityisesti on pidettävä mielessä, että tämän päivän huippu-urheilua voidaan karkeasti jakaa "business-urheluun" ja "amatöörihuippu-urheiluun".

Useimmat lieveilmiöt (väkivalta, verosotkut, sovitut ottelut ja doping) liittyvät ennen kaikkea edelliseen ryhmään. "Business-urheilua" harrastetaan usein osakeyhtiömuodossa. Aatteellisen seurajäsenyyden tilalle on tullut osakeomistus, jossa taloudellinen voitontavoittelu on päälimmäisenä. "Business-urheilun" tukeminen opetusministeriön taholta on ylipäänsä kyseenalaista, kuten myös ministeriön selvitysmies Risto Nieminen on todennut.

Useimmissa urheilulajeissa - kuten perinteikkäät suomalaiset menestyslajit ammunta, luistelu, melonta, paini, purjehdus, soutu, uinti, voimistelu ym. - myös huiput ovat kuitenkin edelleen kiinteä osa kansalaisjärjestötoimintaa seuroissa ja liitoissa. näissä lajeissa sponsorirahat eivät missään tapauksessa riitä huipulle pääsyyn ja huippujen eriyttäminen liiton ja seurojen muusta toiminnasta tuntuu muutenkin epätoivottavalta.

Kansainvälinen kehitys on myös viimeisen vuosikymmenen aikana kulkenut kohti kansallisten olympiakomiteoiden ja valtakunnallisten keskusjärjestöjen fuusiota, mm. Norjassa, Tanskassa ja 15 muussa Euroopan maassa. Siksi meilläkin tuntuisi luonnolliselta kulkea kohti entistä läheisempää yhteistyötä Olympiakomitean lajiliittojen ja SLU:n välillä.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 11/01, Carl-Olaf Homen, http://www.slu.fi

Kirjoittaja: Carl-Olaf Homen Puheenjohtaja, SLU

Sähköposti: homi@slu.fi