Ylijohtaja Kaivosoja kuvasi kunta- ja palvelurakenneuudistusta Järjestöpäivillä

Ylijohtaja Riitta Kaivosoja kuvasi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen näkymiä ja arvioi liikunnan asemaa uudessa tilanteessa opetusministeriön ja liikuntajärjestöjen Järjestöpäivillä 6.-7.9.2006.

 Julkaisemme puheen kokonaisuudessaan.

Pitkään valmistellun kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen peruslinjat alkavat tässä vaiheessa jo olla selvillä, vaikka yksityiskohdissa on edelleen runsaasti kysymysmerkkejä. Ministeri Hannes Mannisen johdolla on valmisteltu uudistuksesta ns. puitelakisopimus. Sen mukainen esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä tässä kuussa. Lailla säädetään suuntaviivat, joiden perusteella käynnistetään laaja lainvalmistelutyö eri ministeriöissä sekä suuria hallinnon ja palveluiden uudelleenjärjestelyitä kunnissa ja kuntayhtymissä. Työ on tarkoitus toteuttaa vuoden 2009 loppuun mennessä.

Esittelen ensin lyhyesti uudistuksen keskeiset periaatteet ja sen jälkeen pohdin uudistuksen merkitystä kuntien liikuntatoiminnan näkökulmasta.

Uudistuksen keskeiset periaatteet 

Tavoitteet. Uudistuksen tavoitteena on uudistaa kunta- ja palvelurakennetta, kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmiä sekä tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa. Miksi uudistus sitten on välttämätön? Siksi, että kunnat ovat keskeisesti vastuussa peruspalveluiden tarjonnasta Suomessa. Väestön ikääntyminen ja nuorten ikäluokkien pieneminen asettavat tulevaisuudessa entistä suurempia tehokkuusvaatimuksia hyvinvointivaltion palvelutarjonnalle tilanteessa, jossa monen kunnan talous alkaa jo nykyisinkin olla heikko.

Kuntarakenne, palvelurakenne ja kuntien yhteistoiminta. Kuntarakennetta on tarkoitus vahvistaa yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin tavoitteena elinvoimainen ja eheä kuntarakenne. Kunnan tulisi muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavarat vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Yhdistymisille tarjotaan kuntajaon muutosten yhteydessä maksettavia taloudellisia tukia. Kuntajaosta ja yhdistysmisavustuksista säädettäisiin tarkemmin kuntajakolaissa.

Palvelurakenteita on tarkoitus vahvistaa kokoamalla kuntaa laajempaa väestöpohjaa edellyttäviä palveluja ja lisäämällä kuntien yhteistoimintaa. Kunnat voivat perustaa tätä varten yhteistoiminta-alueen, joka muodostuu toiminnallisesta kokonaisuudesta. Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta, tulisi olla 20 000 asukasta. Ammatillinen peruskoulutus edellyttäisi 50 000 asukkaan vähimmäisväestöpohjaa. Tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja kansalaisten saatavilla olevat palvelut.

Toiminnan tuottavuutta on tarkoitus parantaa edellyttämällä toisaalta pääkaupunkiseudun kunnilta, toisaalta ns. maakuntakeskuskaupungeilta ja niihin rajoittuvilta kunnilta yhteisiä suunnitelmia siitä, miten seudulla parannetaan maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista ja palvelujen käyttöä.

Toimeenpanosuunnitelmat. Lakiluonnoksen 10 §:n mukaan kuntien on esitettävä valtioneuvostolle 31.5.2007 mennessä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosuunnitelma, joka sisältää selvityksen niistä keinoista, joilla kunta aikoo uudistuksen toteuttaa. Toimeenpanosuunnitelmaan tulee sisältyä suunnitelma siitä, miten kunta käyttää lain tarkoittamia keinoja uudistuksen toteuttamiseksi. Toimeenpanosuunnitelmassa kunnan tulisi siten selvittää toimenpiteensä kuntarakenteen vahvistamiseksi, palveluiden kokoamiseksi, kuntien yhteistoiminnan lisäämiseksi ja toimintansa tuottavuuden parantamiseksi. Toimeenpanosuunnitelmaan tulisi myös sisältyä selvitys palveluverkon kattavuudesta, suunnitelma kunnan keskeisten toimintojen järjestämisestä sekä suunnitelma henkilöstövoimavarojen riittävyydestä ja kehittämisestä.

Varainsiirtoverosta vapauttaminen. Varainsiirtoverolakiin otettaisiin säännös, jolla tietyt kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvät kuntien toimitilajärjestelyt vapautettaisiin määräajaksi varainsiirtoverosta. Verovapauden tarkoituksena on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi edistää peruspalvelutuotannossa käytettävien kiinteistöjen omistusjärjestelyjä. Kunnat voisivat esimerkiksi järjestää toimitilojansa suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jolloin toimitilahallinnon asiantuntemus ja tehokkuus voidaan paremmin turvata. Tämänhetkisen luonnoksen mukaan verovapaus koskisi ainakin kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan toimialalta kirjasto- ja nuorisotiloja. Asiaa on käsitelty eilisessä peruspalveluministeriryhmässä ja esitys tehty varainsiirtoverovapauden ulottamisesta myös kulttuuri- ja liikuntatoimeen.

Rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmien uudistaminen. Uudistuksessa on tavoitteeksi asetettu myös nykyisten hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistäminen yhdeksi asukaskohtaiseksi valtionosuudeksi. Tavoitteena on yksinkertainen ja läpinäkyvä järjestelmä. Uudistuksessa vahvistettaisiin myös kuntien verotulopohjaa siirtämällä verovähennyksiä valtion rasitteeksi. Samalla valtionosuuksia vähennettäisiin vastaavasti.

Esityksen perustelujen mukaan valtionosuuksien yhdistäminen koskisi kirjastojen käyttökustannuksiin ja kuntien yleiseen kulttuuritoimintaan myönnettäviä valtionosuuksia, mutta ei koskisi veikkausvoittovaroista maksettavia valtionosuuksia, kuten kunnille liikuntaa varten myönnettävää asukaskohtaista valtionosuutta.

Liikuntatoimi osana kunta- ja palvelurakenneuudistusta

Seuraavaksi pohdin hiukan sitä, mitä kunta- ja palvelurakenneuudistus voisi merkitä kuntien liikuntatoimen kannalta. Onko uudistus liikunnan kannalta uhka vai mahdollisuus?

Liikunta on peruspalvelu. Liikunta on - muiden valtionosuussektoreiden ohella - peruspalvelu, jolle kunnan tulee luoda edellytyksiä. Liikuntalaissa määritellään kunnan yleinen toimintavelvoite liikunnan edistämiseksi. Sen mukaan kunnan tulee luoda edellytyksiä liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät. Kunnat saavat liikuntatoiminnan käyttökustannuksiin vuosittain asukaskohtaista valtionosuutta. Lisäksi ne voivat saada harkinnanvaraisia avustuksia liikuntapaikkahankkeisiinsa sekä joissain tapauksissa avustuksia toimintansa kehittämiseksi.

Liikuntalailla annettu toimintavelvoite on varsin väljä eikä se säätele kuntalaisille tarjottavien liikuntapalvelujen tasoa ja sisältöä. Itsehallinnollisina yhteisöinä kunnat ovat voineet itse määritellä palvelujen sisällön ja tason sekä tavat, joilla ne huolehtivat edellytysten luomisesta liikunnalle. Tästä johtuu, että kuntien ratkaisut ovat monissa suhteissa huomattavastikin poikenneet toisistaan.

Liikuntapalvelut uudessa kunta- ja palvelurakenteessa. Mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Minkälaisia liikuntapalveluja kuntalaisille tarjotaan ja miten ne tuotetaan? Miten kunta- ja palvelurakenneuudistus voi siihen vaikuttaa? Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Seuraavassa pohdiskelen osaltani asiaa pitäen mielessäni toisaalta kuntien nykyisen tilanteen, toisaalta vision hyvästä liikuntakunnasta.

Ensiksi: Strategiset johtotehtävät. Hyvässä liikuntakunnassa pitäisi ehdottomasti olla strategista liikuntapoliittista osaamista. Vain vahvalla näkemyksellä ja osaamisella saadaan liikunnan monipuoliset mahdollisuudet esille kunnan strategioissa ja myös käytännön toimintapolitiikassa. On strateginen valinta, miten kunta haluaa nähdä liikunnan: nähdäänkö liikunta perinteisenä vapaa-aikapolitiikkana vai nähdäänkö se laajemmin osana kunnan terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa. Onko tavoitteena lähinnä luoda edellytyksiä liikunnan harrastamiselle ja sitä kautta edistää väestön terveyttä, työ- ja toimintakykyä, vai halutaanko luoda pohjaa myös kansainväliselle urheilumenestykselle ja nähdäänköedellytyksiä jopa sille, että liikunta olisi osa kunnan elinkeinopolitiikkaa? Tämänkaltaisten linjausten valmistelu edellyttää vahvaa ja asiantuntevaa henkilöstöä. Myös osaava ja paneutunut lautakunta on arvokas voimavara.

Kuntarakenneuudistus johtaa kohti nykyistä suurempia kuntia. Tällöin on positiivisena asiana nähtävissä, että suuremmissa kuntakokonaisuuksissa liikuntaan erikoistuneen johtotason asiantuntijan palkkaaminen on todennäköisempää ja helpompaa kuin pienissä kuntayksiköissä.

Toiseksi: Liikuntapaikkapalvelut. Kunnassa tulisi olla tarjolla liikuntapaikkoja niin kuntalaisten kuin urheiluseurojenkin käyttöön. Suomalaisessa järjestelmässä kunnat yleensä omistavat liikuntapaikat; tosin eräät liikuntapaikkatyypit ovat pääosin yksityisessä omistuksessa. Liikuntapaikkatarjonnan tulisi olla kunnan liikuntastrategian linjausten mukaista: sen tulisi ottaa huomioon alueen harrastustoiminnan perinteet ja väestön liikuntatarpeet, palvella kysyntää tasapuolisesti ja tarvittaessa vaikkapa luoda puitteita liikuntamatkailulle tai kansainväliselle kilpailutoiminnalle. Lähiliikuntapaikkoja tulisi olla tarjolla kaikilla asuma-alueilla. Lähiliikuntapaikkoja ovat esimerkiksi kuntopolut ja pienkentät. Osa liikuntapaikoista on luonteeltaan laajaa väestöpohjaa edellyttäviä palveluja, jotka on järkevä toteuttaa suurissa kuntayksiköissä tai usean kunnan yhteistyönä. Tällaisia liikuntapaikkoja ovat esimerkiksi uimahallit, jäähallit ja muut suuret urheiluhallit.

Kolmanneksi: Ohjatun liikunnan palvelut. Hyvässä liikuntakunnassa on tarjolla monipuolisia ohjatun liikunnan palveluja niille, jotka lajin luonteesta johtuen tai harrastuksensa tueksi tarvitsevat ohjausta. Ohjatun liikunnan palvelut ovat yleensä luonteeltaan lähipalveluja ainakin tavallisimmin harrastetuissa liikuntalajeissa. Kunnalla on perus- ja koordinaatiovastuu palvelutarjonnasta, mutta kunnan ei tietenkään itse välttämättä tarvitse järjestää palveluja. Päinvastoin, palvelujen järjestämisessä on luovasti käytettävä kunnassa tarjolla olevia mahdollisuuksia. Yhteistyötä on tehtävä niin kunnan muiden hallintokuntien kanssa kuin urheiluseurojenkin kanssa. Usein kunnan oma ohjatun liikunnan tarjonta täydentääkin muita tarjolla olevia palveluja.

Kunta ja urheiluseurat. Urheiluseurat kantavat koulujen ohella päävastuun erityisesti lasten ja nuorten liikuntatarjonnasta, enenevästi myös aikuisten liikunnasta. Kuntien kannattaisi nähdä paikalliset urheiluseurat kumppaneina ja voimavaroina, joiden avulla voidaan toteuttaa tärkeät liikuntapalvelut. Kunnan kumppanina toimivilta seuroilta puolestaan odotetaan puhtaan lajinäkökulman ohella laajaa näkemystä liikuntakulttuurista ja väestön liikuntatarpeista.

Kumppanin jaksamisesta on pidettävä huolta. Yleishyödyllisinä toimijoina urheiluseurat nojaavat pääosin vapaaehtoistoimijoiden työpanokseen. Kansalaistoimijat antavat aikaansa ja osaamistaan ilomielin yhteiseksi hyväksi, jos työ koetaan mielekkääksi. Voidaan kuitenkin kysyä, onko esimerkiksi liikuntapaikkojen kunnossapito- ja ylläpitotehtävien sälyttäminen urheiluseuroille järkevää ja pitkällä aikavälillä mahdollista.

On selvää, että urheiluseurat eivät tule toimeen ilman julkista tukea. Näyttää siltä, että kunnat ovat siirtyneet seurojen rahoittamisessa toisaalta yleisavustuksista projektiavustusten suuntaan, toisaalta avustamisesta kilpailutettujen ostopalvelujen suuntaan. Näen tässä kehityksessä myös huolestuttavia piirteitä. Ajan virrassa on tietysti oltava, mutta myös kokonaisnäkemystä kansalaistoiminnasta tarvitaan. Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä pohtinut oikeusministeriön työryhmä muistutti kesäkuussa 2006 valmistuneessa muistiossaan järjestöjen paikallisyhdistysten tärkeästä tehtävästä yhteisöllisyyden synnyttäjinä ja ongelmien ehkäisijöinä ja suositteli rahoitusta ensisijaisesti yleisavustusten muodossa.

Hyvä esimerkki kunnan ja seuran kumppanuudesta, josta kumpikin osapuoli hyötyy, on Svoli:n hanke Voimisteluseurat terveysliikunnan asialla.

Yhteenvetona totean, että kunta- ja palvelurakenneuudistus voi olla mahdollisuus paikallistason liikuntatoiminnan kannalta, jos se osataan hyvin hoitaa. Kuntarakenneuudistus johtaa nykyistä suurempaan kuntakokoon. Pidän todennäköisenä, että suuremmissa kuntakokonaisuuksissa liikuntaan erikoistuneen strategisen ja johtotason henkilöstön palkkaaminen on helpompaa kuin pienissä kuntayksiköissä. Myös rahoituksen ja palveluiden järjestämiseen syntyy todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia.

Lopuksi haluan kiinnittää huomiota tärkeään asiaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmistelussa, nimittäin puitelakiluonnoksen edellyttämän toimeenpanosuunnitelman laatimiseen kunnissa. Toimeenpanosuunnitelman laatiminen on tärkeä hetki pohtia ja tuoda esiin kunnan liikunnan yhteiskunnallinen merkitys. Liikunta on paljon enemmän kuin vapaa-aikapalvelua: se on osa terveys- ja hyvinvointipalveluja; monessa kunnasa se voi olla jopa osa kunnan elinkeinopolitiikkaa. Käsitykseni mukaan kutien liikuntatoimi ei aina ole ollut mukana niissä keskustelupöydissä, missä sen olisi pitänyt olla. Nyt on pidettävä huolta siitä, että keskusteluissa ollaan mukana.

Päivillä pitivät erinomaiset alustukset aiheesta myös  Keravan kaupungin kaupunginjohtaja Rolf Paqvalin, Keravan Urheilijoiden puheenjohtaja Pertti Syrjälä sekä SLU:n puheenjohtaja Timo Laitinen sekä monia osuvia kommentteja Järjestöpäivien osanottajilta.

Kuva: opetusministeriö

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 11/06, www.slu.fi.