Suomen Urheilulehdessä 7.9.1936: Norja lyötiin Oslossa 2-0! - Suomen jalkapalloilun riemuvoitto

”Suomalaiset hallitsivat täydelleen ensimmäisen puoliajan lukuun ottamatta alussa kymmentä minuuttia. Koskaan ennen ei joukkueemme ole pelannut niin kylmäverisen harkitusti kuin nyt”

Suomen jalkapallomaajoukkueen johtajan Yrjö Reijosen sanat vuonna syyskuun seitsemäntenä päivänä vuonna 1936 voitetun Puolaa – anteeksi – Norjaa vastaan pelatun viidennentoista maaottelun jälkeen kuvasivat oivallisesti Oslossa koettua riemun hetkeä. Englantilainen taktiikka ja kova puolustus puri.

Ja nopeasti oli reagoinut myös Fazer, jonka ilmoituksen teksti samaisessa lehdessä kertoi, että ”Jalkapallovoitto Oslossa oli kuin pumpulia sydämelle. Poikamme pelasivat loistavasti ja tekivät enemmän kuin uskallettiin toivoakaan. Tussin-pastilli on kuin pumpulia kurkulle Se suojelee varmasti terveyttämme syksyn koleillakin ilmoilla”.

Syyskuun seitsemännen päivän urheilulehti 70 vuotta sitten oli kuuden sivun tabloidi. Lehti ilmestyi kahdesti viikossa ”maanantaina ja torstaina aamulla sekä huomattavimpien urheilutapahtumien aikana useamminkin” Martti Jukolan ja Harri Eljangon tiukassa ohjauksessa, mutta myös muita mielenkiintoisia kirjoittajia lehdestä löytyi, kuten nimimerkit Hammas, Kiikari ja Moni.

Mainostus pantiin liikkeelle

…ja kolmessa vuodessa tuli jalkapalloseurasta tuottava liikeyritys.

Televisio teki tuloaan. Mainostaminen oli opittu ja urheilu kiinnosti. Urheilu ammattina alkoi olla vaihtoehto. Urheilulehdessä aihetta hiukan epävarmasti hypisteltiin ja mutusteltiin. Otsikkoa jouduttiin jopa selittelemään; ”Amerikassa näin voidaan toimia, mutta ehkä siitä voitaisiin jotain lainata meillekin!”

Artikkeli kertoo tarkkaan, miten ”vuonna 1924 päätti New Yorkin yliopisto 30 000 ylioppilaineen hankkia itselleen jalkapallojoukkueen, joka osasi tehdä maaleja ja tuottaa rahoja. Hanketta toteuttamaan palkattiin 10 000 dollarin vuosipalkalla muuan nuori mies nimeltään Chik Meetham, jonka kanssa tehtiin kolmen vuoden sopimus. Meetham suunnitteli edessä olevan työn, muodosti pelaajien kantajoukon, jota treenasi, valitsi uudet puvut, ja samaten valitsi tai sävelsi musiikin, jota soitettiin ottelujen aikana”.

Meetham onnistui suunnitelmassaan. Kenttäyhtiöt saivat tuottoja, yliopisto tienasi satoja tuhansia dollareita ja katsojat viihtyivät.

”Aivan samalla tavalla kuin rakennetaan talorivistöjä ja yhtiöitä organisaation avulla, samoin voidaan tehdä urheiluseurasta tuottava yritys. Mutta silloin ei pidä ajatella kuten suomalaiset seurata ajattelevat yleisöstä: ellei tule, olkoon tulematta”.

Meetham ymmärsi, että ihmiset ovat laumasieluja. Tulevat sinne minne muutkin menevät ja jos viihtyvät tulevat uudelleen. Tänäänkin?

Berliinin kisojen jälkeen

Berliinin kesäolympiakisat elokuussa saivat edelleenkin huomiota Urheilulehdessä. Mutta yllättävän vähän! Tohtori Heikki Lehmuston artikkeli teki ”huomioita Berliinin olympialaisten painiotteluista”. Mielenkiintoista oli lukea lause: ”Tavallaan johtavana painikansallisuutena esiintyivät suomalaiset, sillä monen maan painijoilla on suomalaiset valmentajat, jotka nyt olivat tuoneet taistelunhaluiset joukkonsa olympialaisareenalle”. Onni Sirenius, Onni Pellinen ja Robert Oksa ohjasivat Italian, Turkin ja Ruotsin painijoita.

”On muuten merkille pantavaa, että ulkomaalaiset painijat täydellisesti luottavat suomalaiseen valmentajaan ja menettelevät hänen isällisten neuvojensa mukaan. Mutta toisin on suomalaisen painijan laita. Meikäläinen ei alistu tekemään käskyjen mukaan, vaan tekee tavallisesti päinvastoin; joka tapauksessa suomalainen painija kamppailee oman päänsä mukaan”.
1936 oivallettiin, että valmennustietoa kannattaa hankkia parhailta osaajilta. Entä tänään?

Hammas tarkasteli maratoonarien suorituksia ”Aidan raosta”. Meillä juostaan liian vähän…

Lauri Kalima hyppäsi 201

Jalkapallon lisäksi oli yleisurheilu syyskuussa 70 vuotta sitten Urheilulehden erityisessä suojeluksessa. Lauri Kaliman loistohyppy pääsi etusivulle. Kolmantena suomalaisena hän liittyi kaksi metriä korkeutta hypänneiden kerhoon ja nousi Suomen! ja Euroopan tilastossa toiselle sijalle.

Selostuksia eri yleisurheilukilpailuista oli runsaasti; Askola, Höckert, Kotkas, Nikkanen, Salminen ja Strandvall olivat aikansa suuria tähtiä.

- Kyllä urheilu sentään on terveellistä. Se lisää ihmisen voimia ja pidentää ikää tavattomasti.
- Mutta eiväthän esivanhempamme urheilleet, ja kuitenkin….
- Eivät urheilleetkaan, mutta kuinka heille on käynyt? Eivätkö he kaikki ole kuolleet

Urheilulehdessä oltiin siis myös hauskoja, vai oltiinko? 

Venäjä mukaan Tokion olympialaisiin v. 1940

Vuoden 1940 olympiakisat oli alun perin myönnetty Tokiolle, joka ei kuitenkaan Kiinan kanssa käymänsä sodan vuoksi voinut kisoja järjestää ja ne myönnettiin viime vaiheessa Helsingille. Vuonna 1936 Japani kuitenkin vielä oli kovasti valmistelemassa kisoja ja lupasi muun muassa avustaa Euroopan maita matkakuluissa. Matkasta Moskovan kautta luvattiin Venäjän taholta myös alennuksia, kun ilmeni että maa oli tarkoitus kutsua kisoihin mukaan.

Myös soihtuviestin reitti oli selvinnyt. ”Se tulee kulkemaan Ateenasta Istanbuliin, sieltä Intian halki malajilaisvaltioihin ja Kiinaan, josta soihtu viedään laivalla Tokioon.”

Ne kansallisuuskysymykset!

”Csik oli valkoisen rodun uintikunnian pelastaja Berliinin olympiakisoissa”. Kuvateksti kertoo paljon ajasta. Japanilaiset olivat harjoitelleet tyhmästi, eivät voimistelleet riittävästi, eivät liioin amerikkalaiset.

Maailma paloi jo Espanjassa, Aasiassa palo oli syttymässä ja suurpalo oli edessä. Ei tullut koskaan soihtuviesti Japaniin eikä Suomeenkaan vuonna 1940.

Teksti: Jouko Vuolle

Suomen Urheilulehti perustettiin 1898. Ensimmäinen suomalainen urheiluseura perustettiin vuonna 1856. Tänä vuonna Urheilu juhlii 150 vuotta Hyvässä Seurassa www.slu.fi/150vuotta ja Urheilutoimittajain Liitto viettää marraskuun alussa 75-vuotisjuhliaan. Lehtikatsaus on oiva tapa kurkistaa sen ajan liikuntaan ja urheiluun – ja peilata näkymää nykyhetkeen.

Sarjassa jo ilmestyneet jutut; Suomen Urheilulehdestä 1906 tästä, Suomen Urheilulehdestä 1916 tästä, Suomen Urheilulehdestä 1926 tästä.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 11/06, Jouko Vuolle, www.slu.fi.