Eettinen koodisto Australian urheilukomissiolle

Australian valtiollinen urheilukomissio on laatinut eettisen koodiston, joka kulkee otsikolla The Essence of Australian Sport. Eettinen koodisto vastaa yhteiskunnan huoleen siitä, luoko tai sietääkö urheilu väkivaltaista ja epätarkoituksenmukaista kulttuuria.

Australian urheilukomission osastonjohtaja Lois Fordham nosti esiin Australian kasvavan huolen urheilun eettisistä kysymyksistä toukokuussa Japanin Kumamotossa pidetyssä World Conference -konfrenssissa.

Eettisten kysmysten työpajan avauspuheenvuorossaan hän lainasi amerikkalaisen antidoping-toimiston julkaisua: ”Urheilu voi opettaa kunnioitusta, fyysisiä taitoja, itsekuria, itsetuntoa, nöyryyttä, ryhmähenkeä ja terveellisiä elämäntapoja. Urheilu voi myös opettaa petkuttamista, luoda pullistuneita egoja, vahvistaa tunnetta vain omista oikeuksista, vääristää kehonkuvaa ja vaarantaa terveyttä. Urheilun etiikka voi selittää kuilua urheiluun kytkeytyvien valttien ja vahinkojen välillä.”

”Vuonna 2004 Australiassa kielteinen julkisuus ympäröi syytöksiä, jotka koskivat valmentajien ja urheilijoiden seksuaalisesti asiatonta käytöstä, katsomoväkivaltaa ja epäkunnioittavaa käytöstä. Tämä nosti esiin huolen siitä, luoko tai sietääkö urheilu väkivaltaista ja epätarkoituksenmukaista kulttuuria ja onko mies- ja naisurheilijoiden käyttäytyminen, erityisesti ammattilaisten, taantunut tai rappioitumassa.”

Etiikan yleisen tarkastelunsa Fordham pohjusti St James Ethics -keskuksen määritelmille.

”Etiikassa me tarkastelemme yhteistä ja yksilöllistä päätöksentekoa ja yritämme määrittää toivottavaa toimintaa ja sen perusteita. Etiikan keskeinen kysymys on, mitä tulisi tehdä. Etsiessämme vastausta tähän kysymykseen kohtaamme joitakin pysyviä totuuksia: Etiikka on ihmissuhteita. Etiikka on ponnistelua tiedostavan omantunnon kehittämiseksi. Se on olemista uskollinen sille, keitä olemme ja mitä edustamme. Se on rohkeutta tutkia vaikeita kysymyksiä. Se on tämän hinnan hyväksymistä.”

Naiset ja tytöt eettisen toiminnan keskiössä

”Miksi toimia eettisesti? Se, miten kohtelemme ihmisiä, vaikuttaa siihen, kuinka he kohtelevat meitä. Organisaatiot toimivat vain, jos mukana olevat ihmiset noudattavat sääntöjä ja kohtelevat toisiaan eettisesti. Eettinen toiminta on yhteiskuntavastuuta", sanoo Fordham.

Keskeiseksi eettiseksi kysymykseksi naisten liikunnassa ja urheilussa Fordham nosti ensisijaisesti esiin naisten ja tyttöjen mahdollisuuden osallistua liikuntaan ihmisoikeuskysymyksenä.

"Tämähän ei ole globaalista näkökulmasta lainkaan itsestäänselvä asia, vaikka suomalaisessa kontekstissa se nousee harvemmin esiin. Tosin maahanmuuttajatyttöjen ja –naisten kohdalla perusmahdollisuus liikuntaan vaatii edelleen huomiota ja erityistoimenpiteitä", toteaa konfrenssiin osallistunut SLU:n yhteiskuntavastuupäällikkö Nelli Koivisto.

"Naisten liikuntaa ja urheilua koskeviin eettisiin kysymyksiin kuuluu Fordhamin mukaan myös homofobia ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä erityisesti naispuolisten urheilijoiden lesbo- tai biseksuaalisiin valmentajiin kohdistuen."

Muita eettisiä kysymyksiä ovat mm. sukupuolenkorjauksen läpikäyneet urheilijat (miehestä naiseksi) ja niihin liittyvät antidoping-kysymykset; väkivalta, jota käyttävät myös naispuoliset urheilijat; seksismi; naisten vaikutusvallan mureneminen mies- ja naisurheilujärjestöjen yhdistymisissä sekä paternalismi esimerkiksi suhteessa siihen, kuka saa valita millaisia kuvia naisista tavoitellaan eli valtaan ja autonomiaan liittyvät kysymykset.

Australian naisten beach volley otti jokin aika sitten käyttöönsä asut, jotka tarkoituksella suuntaavat huomion urheilijoiden vartaloihin. Teknologisia, käytännöllisiä tai suoritusta parantavia ominaisuuksia asuissa ei ole. Naisten täytyy kilpailla rintaliivimäisissä topeissa ja bikinipöksyissä, jotka eivät saa olla kuutta senttimetriä leveämpiä lantion kohdalla. Miehet kilpailevat shortseissa.
Vuonna 2004 jalkapallotuomari kielsi naispuoliselta pelaajalta osallistumisen, koska hän käytti perinteistä islamilaista päähuivia.

"Ennen viime Olympialaisia yksi naisten maajoukkueistamme teki alastonkalenterin osana varainhankintaansa ja PR-työtään. Lisäksi meillä on ollut useita tapauksia, joissa naispuoliset urheilijat ovat syyttäneet miespuolisia valmentajiaan asiattomasta käytöksestä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Nämä ovat esimerkkejä tilanteista, jotka ovat vaatineet eettistä pohdintaa", sanoo Fordham.

Lasikaton läpi, tikkaat mukana?

Fordham nosti esiin myös itsekkäiden vanhempien naisten syndrooman.

”He läpäisevät itse lasikaton, mutta vetävät tikkaat ylös perässään."

Vuonna 2003 australialaisen Centre for Leadership for Womenin tekemän surveyn vastaajista 64 prosenttia oli sitä mieltä, että naiset, jotka olivat saavuttaneet johtoasemia, eivät auttaneet toisia samaan.

Kilpailu, mustasukkaisuus, selkään puukottaminen, reviirinsuojelu, pelko syrjäytetyksi joutumisesta ja asenne, että ’minä kävin kovan koulun, joten sinunkin täytyy’ olivat joitakin esille nousseita syitä siihen, miksi naiset eivät auttaneet toisiaan.

”Omassa organisaatiossani, Australian urheilukomissiossa, joka on urheilun valtionhallinnosta vastaava elin ja laajan urheilujärjestelmän kulmakivi maassamme, viidestä johtohenkilöstä vain yksi on nainen, ja hallituksemme kymmenestä valtuutetusta vain kaksi on naista”, Fordham summasi naisten asemaa.

Fordham esiintyi neljännessä International Working Group on Women and Sport –konferenssissa 11.-14. toukokuuta 2006 Kumamotossa, Japanissa. Konferenssissa kohtasi 700 liikunnan ja urheilun tasa-arvotyöstä kiinnostunutta osallistujaa noin 100 maasta. Joka neljäs vuosi järjestettävä maailmanlaajuinen konferenssi oli jatkoa Montrealissa (2002), Windhoekissa (1998) ja Brightonissa (1994) järjestetyille konferensseille. Muutos on ollut kaikkien konferenssien teemoina, Kumamotossa otsikolla ”Participating in change”.

Lisätietoja: Nelli Koivisto, nelli.koivisto@slu.fi tai www.iwg-gti.org. 

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 11/06, www.slu.fi.