Yleisurheilumenestys jatkossa - SilmänLUMetta?

Kymmenen vuotta ilmestyneen Liikunnan ja Urheilun Maailman SilmänLUMetta palstalla tarkastellaan syksyn ajan liikunnan ja urheilun ilmiöitä vakavasti mutta pilkesilmäkulmassa. Tällä kertaa inspiraation lähteenä on Tero Pitkämäen Osakan keihäsvoitto.

“Se oli kaamea heitto!” Niin varmasti olisi vanhan koulukunnan TV-selostaja kuvaillut Tero Pitkämäen Osakan voittokiskaisua MM-kisojen päätöspäivänä. Kaamea oli Nevalankin kaari nousevan auringon maassa 33 vuotta aiemmin. Ja kaameaksi kai olisi voinut nimittää myös Kimmo Kinnusen kiskaisua vuonna 1991. Kaikki kolme kaarta on heitetty Japanissa. Lisää kisoja Japaniin!

Monen mielestä komean kiskaisun taakse katoaa kuitenkin moni asia. Huolta tulisi kantaa vaikka meille suomalaisille rakkaan yleisurheilun kärjen kapeudesta, valmennuksesta, rahapulasta, maamme liian matalasta sijainnista, koulukuljetuksista, hampurilaisista ja hiilihappojuomista. Niin, ihan mistä vaan voi lähteä etsimään syitä siihen että on vain yksi Pitkämäki, pari muuta keihäänheittäjää ja sitten tyhjää.

Mutta!

Ei se nyt niin kauhean yksinkertainen juttu olekaan. Tellus on muuttunut aika huomaamatta ja aika tavalla ja sen myötä sekä lapset että perheet, koko yhteiskunta - entä yleisurheilu ja muu urheilu?

Huolet ovat kovin erilaisia. Joukkuelajiperheissä valistuneimmat ovat huolissaan yksilön asemasta. Liian varhainen joukkuepelaaminen ei anna yksilölle aikaa omaan kasvuun. Oiotaan taidon ja urheilullisuuden kustannuksella. Junnujoukkueen menestys menee kaiken edelle. Ja sitten niitä huippuyksilöitä ei olekaan kun pitäisi olla - aikuisena.

Yksilölajeissa - tai puhutaan Tero Pitkämäen kunniaksi yleisurheilusta - huolta kannetaan harrastajien vähyydestä. Joukkuelajit jääkiekko etunenässä vievät kaikki harrastajat, pitävät lapsitähdet ja kippaavat sitten ylimääräiset kaukalosta laidan yli vaikka yleisurheilukentälle.

Pahasti sanottu? No hyvä on, vähän - mutta tarkoituksella.

Siis yksilö vai joukkue? Minä vai me? Joko, tai, vai.

Ei niin!

Kyllä yleisurheilukin voisi tarjota kaiken saman mitä jalka-, käsi-, kori-, lento-, jää tai salipallo, -kiekko tai -bandy.

Viestit, seuraottelut, koulukisat ja ennen kaikkea siis viestit olisivat kova juttu. Ne ovat yksilösuorituksia joukkueen eteen. Me yhdessä!

Keihäsviesti, pituusviesti, kuulaviesti, korkeusviesti. Tai yhdistelmäviesti. Voisiko tästä ottaa jotain mukaan kaukaloon ja kentille, yksilöille ja joukkueille.

Ei ole yhtä keinoa, yhtä virhettä, yhtä totuutta. Tai oikeastaan on!

Meidän aikuisten tulisi nähdä millaisessa yhteiskunnassa tulevat Pitkämäet liikkuvat vuonna 2030 ja siitä eteenpäin. Ymmärtää se jo nyt, muuttua, olla edelläkävijöitä tai oikeastaan vallankumouksellisia! Tajuta että ilman muutosta ei mikään muutu.

Kaivetaan siis esiin joukkueellinen näkijöitä - seuroissa on kyllä tekijöitä!

Mitä sanotte Esko Aho, Marko Ahtisaari ja Pekka Himanen?

Ehkä Suomen yleisurheilijoiden mitalisade Japanin MM-kisoissa vuonna 2031 ei olekaan

SilmänLUMetta.