Liikunta-alan tutkimuksia

Liikuntatutkimukset kannustavat mm. hartijajumppaan, painoharjoitteluun, riittäviin yöuniin sekä vastuunjakoon urheilijan ja valmentajan kesken.

Voimaharjoittelu ja ruoka aseiksi ikääntymistä vastaan

Voimaharjoittelulla voidaan tehokkaasti vähentää lihasten haurastumisen riskiä vanhuksilla selviää Janne Sallisen väitöstutkimuksessa. Keinoja ovat lihasten vahvistaminen sekä aineenvaihdunnan parantaminen. Sallinen selvitti tutkimuksessaan ravitsemusohjauksen merkitystä voimaharjoittelun aikaansaamiin muutoksiin mm. lihasmassassa ja voimassa 50-70 -vuotiailla.

”Voimaharjoittelun lisäksi naisilla myös ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio edistää lihasmassan kasvua”, Janne Sallinen kertoo.

”Ohjattu kuntosaliharjoittelu sopii hyvin ikääntyville. Kuntien tulisi helpottaa ikääntyvien kuntosaliharjoittelua mm. järjestämällä heille ohjattua kuntosaliharjoittelua”, Sallinen suosittaa. 

Lisätietoja: Janne Sallinen, (014) 260 2089, janne.sallinen@sport.jyu.fi

Säännöllinen niskalihasten harjoittelu tehoaa niskakipuihin

Niskakivut ovat selkäkipujen ohella yleisin lääkärikäyntejä aiheuttava tuki- ja liikuntaelinsairaus erityisesti naisilla. ASLAK-kuntoutuskurssien yhteydessä toteutetussa tutkimuksessa toimistotyöntekijöiden niskakivut vähenivät puoleen, kun he tekivät kolmesti viikossa vahvistavia niskaharjoitteita. Tutkimuksessa oli mukana 180 toimistotyötä tekevää naista.

Tehokas annos niskan alueen lihasharjoitteita oli kolme harjoituskertaa viikossa, 40—60 minuuttia kerrallaan. Kaikkien kolmesti viikossa harjoitelleiden kivut vähenivät. Kerran tai kahdesti viikossa harjoitelleista kivut vähenivät osalla. Säännöllinen harjoittelu vähensi myös toimintakyvyn rajoituksia noin puoleen alkuperäisestä.

Niskakivut ja toimintakyvyn rajoitukset vähenivät merkittävästi sekä niillä, jotka tekivät niskalihaksia vahvistavia liikkeitä että kevyempää käsipainoharjoittelua toteuttaneilla toimistotyöntekijöillä.

Lisätietoja: Riku Nikander, tutkija, UKK-instituutti, (03) 282 9246, rinikand@cc.jyu.fi

Oppilaiden univaje ja väsymys on kodin ja koulun yhteinen haaste

Vuoden 2007 kouluterveyskyselyn mukaan nuorten päivittäinen oireilu on selvästi lisääntynyt sekä yläasteella että lukiossa. Päivittäistä väsymystä on joka kuudennella, tytöistä jopa joka viidennellä. Oppilailla joilla on huonot terveystottumukset, päivittäistä väsymystä on joka neljännellä. Mikäli myös kouluolot koetaan puutteellisiksi, päivittäinen väsymys lähes kolminkertaistuu.

Päivittäinen väsymys on yhteydessä huonoon ateriarytmiin, vähäiseen liikkumiseen, valvomiseen, alkoholin käyttöön ja tupakointiin. Mitä useampia epäterveellisiä terveystottumuksia nuorella on, sitä yleisempää on myös väsymys. Yksittäisistä terveystottumuksista erityisesti valvominen arki-iltaisin on yleistynyt huolestuttavasti.

Nuorten riittävän yöunen varmistaminen, säännöllinen liikunta ja ateriarytmi ovat ensisijaisesti perheen vastuulla. Myös koulun terveystiedon opetuksessa ja kouluruokailun järjestämisessä näihin täytyy edelleen kiinnittää huomiota. Koulu ja vanhemmat yhdessä voivat vähentää nuorten oireilua kiinnittämällä huomiota koulun työilmapiiriin ja sosiaalisiin suhteisiin, ehkäisemällä koulukiusaamista sekä tarjoamalla apua opiskeluvaikeuksissa.

Lisätietoa kouluterveyskyselystä 2007

Urheilulla voi olla suuri rooli vammaisen elämässä

Norjalainen Marit Sørensen vertaili tutkimuksessaan terveiden ja vammaisten urheilijoiden voimaantumiskokemuksia. Muussa kuin urheiluympäristössä vammaisurheilijat kokivat voimaantumista vähemmän kuin terveet, mutta urheiluympäristössä vammaisen voimaantumiskokemus vahvistui, mitä korkeammalla tasolla urheilija kilpaili.

Urheilu tarjoaa hyväksymisen kokemuksia sekä mahdollisuuden tulla näkyväksi ja keskittyä kykyihin rajoitusten sijasta. Se opettaa tavoitteellisuutta ja kehittää itsetuntoa sekä antaa mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Toisaalta urheiluympäristöllä voi olla myös negatiivisia vaikutuksia voimaantumiselle. Se saattaa esimerkiksi viedä huomion nimenomaan urheilijan vammaisuuteen. Vammaisurheilijaa ei myöskään välttämättä oteta urheilijana vakavasti.

 

Pelaajat tulisi ottaa mukaan joukkueen päätöksentekoon

Urheilijan taitojen monipuolinen kehittäminen ja oppimisen ymmärtäminen on valmennuksessa tärkeämpää kuin keskittyminen pelkkään suoritukseen. Näin selviää Antti Nikanderin väitöstutkimuksessa, jossa hän suunnitteli ja toteutti motivaatiota edistävän valmennusohjelman miesten kansallisen tason jalkapallojoukkueelle.

”Pelaajilla tulisi olla mahdollisuus osallistua valmennuksen kehittämiseen yhdessä valmentajien kanssa. Nykyisin valmennuksessa vuorovaikutus on usein yksisuuntaista, Yhteistyö ei vähentänyt valmentajien arvostusta tai auktoriteettia, mitä valmentajat saattavat pelätä”, Nikander kertoo.

Joukkueen valmentamisessa tulisi kiinnittää huomiota sekä yksittäisen pelaajan että ryhmän valmentamiseen. Pelaajan on hyvä olla mukana myös oman valmennuksensa suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa”, Nikander arvioi.

Lisätietoja: Antti Nikander, (014) 260 2037, antti.nikander@sport.jyu.fi

Tunne ja vuorovaikutustaitojen avulla päätösvaltaa voidaan siirtää urheilijalle

Urheilijan ja liikunnanharrastajan tulisi voida asettaa tavoitteensa ja tehdä päätöksiä itse, sen sijaan, että häntä ohjaillaan ulkopuolelta. Tämä käy ilmi Jyväskylän yliopiston liikuntapsykologian professori Taru Lintusen tutkijaryhmän tutkimuksesta.

Lintunen tutki urheilijoiden voimaannuttamista eli niitä keinoja, joilla valmentajat ja opettajat voivat aktivoida ohjattavia ja vahvistaa heidän itseohjautuvuuttaan. Keinoiksi Lintunen ehdottaa sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja.

”Sellaiselle tutkimukselle ja käytännön neuvoille, jotka auttaisivat opettajia ja valmentajia voimaannuttamaan oppilaitaan, on tarvetta. Opettajien hyvistä aikeista huolimatta näin ei aina tapahdu. Esteenä voi olla esimerkiksi se, että urheilija on tottunut jonkun muun tekevän päätökset hänen puolestaan. Urheilija saattaa myös kokea, ettei ympäristö ole riittävän turvallinen omien ajatusten ja tunteiden ilmaisemiseen ja että hänen aloitteillaan ei ole merkitystä”, professori Lintunen selvittää.

Lisätietoja: Taru Lintunen, (014) 260 2113, taru.lintunen@sport.jyu.fi

Tekstit: Soile Koskela

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 10/07, www.slu.fi.