Erinomainen pesäpalloilun lajikulttuurin esittely

Hannu Itkonen ja Jarmo Kortelainen ovat punoneet mainion teoksen: Rantakentältä maailmalle - Kiteen pesäpallo, lajikulttuuri ja yhteiskunta. Kansallispelimme syntyhistoriasta valotetaan oleelliset osat mielenkiintoisin esimerkein ja Lauri "Tahko" Pihkalan ajatukset kansallispelimme luonteesta ja pesäpalloilun tarkoituksista selviävät vajaan sadan sivun esityksessä oivallisesti.

Pääpaino esityksessä on tietenkin kiteeläisen pesäpalloilun kehityslinjojen esittelyssä. Valinta on erinomainen, sillä oikeastaan ainoana nykyisistä pesäpalloilun huippuseuroista, juuri Kitee ei vielä ole kokenut menestyksen jälkeistä taantumavaihetta. Kitee on pelannut vuodesta 1978 alkaen yhtäjaksoisesti pääsarjassa, mutta vasta aivan viimeisten vuosien aikana joukkue on kohonnut maamme ehdottomaan eliittiin.

Kiteen pesäpalloilun kehitykseen nivoutuu oleellisesti myös suomalaisen maaseutuelämän murros. Vain kunnan sisällä tapahtunut pelailu vaihtui naapurikuntiin vierailuksi ja nyt on edetty pisteeseen, jossa koko maakunnan lippulaivaksi kohonnut joukkue tarvitsee niin taloudellista kuin urheilullista apua koko maakunnan alueelta.

Pesäpalloilun kriisiin ei puututa lainkaan

Itkosen ja Kortelaisen pesäpalloteos on mukavaa luettavaa paitsi sen takia, mitä kirjassa on, mutta myös siksi mitä kirjassa ei ole. Tutkijoiden tiedossa on kirjaa kirjoittaessaan ollut nykyiset sopupelikahnaukset, jotka eivät kuitenkaan kosketa Kiteetä. Viimeiset kohu-uutiset on jätetty kirjasta pois, mikä on hyvä ratkaisu. Viimeisten kuukausien loiskiehunta sopisi kovin huonosti teokseen, jossa kiteeläistä lajikulttuuria peilataan ansiokkaasti aina lajin syntyvuodesta 1922 alkaen.

Tosin tiukasti tulkiten pieniä viittauksia tapahtuneeseen löytyy. Sääntöjen kehityksestä kirjoittaessaan tekijät toteavat: "Aiemmin sääntöuudistuksilla pyrittiin parantamaan lajin toimivuutta osana koko kilpailujärjestelmää. Nykyinen lajien sääntömuokkaus keskittyy huomattavalta osin yleisön, median ja markkinoiden muuttuneiden tarpeiden tyydyttämiseen."

Toinen maininta nykypesäpallon sotkuihin voidaan tulkita löydettäväksi tekijöiden analyysissä paikallisen urheiluseuran menestystekijöihin. Näitä ovat 1) väestöpohja, 2) taloudelliset resurssit, 3) lajikulttuurin vahvuus ja 4) pesäpalloaktivistien panos. Kun toisaalla kirjassa lyhyesti viitataan Kaisaniemen Tiikereihin, löytyy luettelon ominaisuuksista kaksi oleellista Tiikereiltä puuttunutta menestystekijää. Lajikulttuurin vahvuus Helsingissä osoittautui ohueksi ja aidosti lajirakkaat aktivistit oli laskettavissa yhden käden sormin.

Kiteen kaaressa kuusi vaihetta

Kiteen pesäpalloilu on kohdannut paikallisesti kokien koko lajin kehityskulun kaaren. Ensimmäinen vaihe piti sisällään kansanomaisten pallopelien pelailun Kiteen kylissä. Toinessa vaiheessa pesäpallo juurtui paikkakunnalle, missä suojeluskunnalla oli vankka vaikutuksensa. Kolmannessa vaiheessa laji kilpailullistui ja urheilullistui. Neljäs vaihe johti Kiteen nousun varteenotettavaksi pesäpallopaikkakunnaksi, jossa suurin ansio lankeaa Raimo Toropaiselle, Kiteen pesäpalloilun vahvalle miehelle.

Mestaruussarjapaikan saavuttaminen ja vakiinnuttaminen oli kiteeläisen pesäpalloilun viides vaihe. Kuudes, nyt elettävä jakso, alkoi vuonna 1996. Tuolloin Kiteen pesäpallosta kehitettiin huippu-urheilutuote. Ammattimaisuus niin pelissä kuin taustoissa sävyttää nykyistä toimintaa. Rantakentältä maailmalle on pesäpalloihmisille, miksei muillekin, nautittava tuokio lajin historiaan ja kehityslinjoihin.

Lähde: Hannu Itkonen & Jarmo Kortelainen: Rantakentältä maailmalle - Kiteen pesäpallo, lajikulttuuri ja yhteiskunta. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja 146, Helsinki 1999, 100 sivua.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: liikunnan ja Urheilun Maailma 11/99, http://www.slu.fi, Henry Järvinen.

Kirjoittaja: Henry Järvinen