Sata vuotta ja ylikin suomalaista urheilua, 12. osa

Liikunnan ja Urheilun maailma -verkkolehdessä 1/2000 käynnistyi kirjoitussarja maamme liikunta- ja urheilujärjestöjen toiminnan käynnistymisen alkuvaiheista. Kirjoitussarja päättyy toistaiseksi tähän osaan.

13.6.2000 tulee kuluneeksi 103 vuotta Paavo Nurmen syntymästä. Kirjoitussarjan edellinen 11. osa ja tämä 12. osa keskittyvät maamme kuuluisimman urheilijan elämänkaaren, saavutusten ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kuvaukseen. Tämä osa alkaa otsikolla "Paavon Nurmen juoksijan lahjat".

Mitkä ominaisuudet tekivät Paavo Nurmesta suurjuoksijan? Sitä moni kysyy. Oivallisen ruumiinrakenteen ohella Nurmi oli "kysynnän, kokeilun ja mietinnän" metodilla toimiva urheilija, joka ehkä muita herkemmin kuunteli itseään, elimistönsä reaktioita ja elämäntapaansa. Urheilija teki itse itsestään mestarin. Paavo Nurmi oli itse itsensä valmentaja. Alkuaikoina hän sai neuvoja seurakavereiltaan, myöhemmin silloiselta yleisurheilukonsulentilta Lauri Pihkalalta, mutta muutoin hän rakensi urheilukuntonsa itse. Hän otti asioista ja valmennusmetodeista selvää ja rakensi itse ohjelmansa niiden perusteella. Hannes Kolehmainen oli yksi Nurmen esikuva, ja häneltä Nurmi sai monia vinkkejä harjoitteluunsa.

Tuolloin vuosisadan alussa oli kaksi klassista kestävyyslajien valmennussuunnitelmaa, englantilainen ja amerikkalainen. Englantilainen perustui hidaskestoiseen pitkään systeemiin ja amerikkalainen siihen lisättyyn intervalliharjoitteluun, jota esimerkiksi Hannes Kolehmainen sovelsi harjoittelussaan. Nykypäivän harjoittelusta vuosisadan alun metodit poikkeavat pääosin sillä, että silloin harjoiteltiin vain kesäisin. Kevätharjoittelu ja kävely tulivat muotiin Kolehmaisten veljesten kokeiluina vuosisadan alussa.

Paavo Nurmi uudisti harjoitteluohjelmansa 19-vuotiaana. Vegetaristi uudistui ja liitti harjoitteluun kävelyn ja voimistelun sekä pyrähdykset. Harjoituksia oli neljä - viisi kertaa viikossa, mutta ei talviharjoittelua. Armeijassa Nurmi alkoi harjoitella kaksi kertaa päivässä. Ja sitten Pariisiin vuoden 1924 kisoihin valmistautuessaan kolmasti päivässä.

Harjoituksissa Nurmi haki äärettömän tarkan aikaherkkyyden, jolla hän kontrolloi vauhtiaan sekä harjoituksissa että kisoissa. Siitä juontuu hänen kuuluisa kellonsa. Hän juoksi kellon eikä kilpailijoiden mukaan. Toinen merkittävä ominaisuus oli fyysisen ja psyykkisen tilanteen arviointi, jolla hän säänteli harjoitus- ja kilpailutilanteita. Paavo Nurmi käytti kelloa ensimmäistä kertaa juostessaan Pariisin Olympiakisoissa1924.

Suurjuoksija Paavo Nurmi

Vuonna 1920 Paavo Nurmi osallistui ensimmäisiin olympiakisoihinsa Antwerpenissa, jossa Suomi saavutti loistavat 35 mitalia, joista 15 oli kultaista. Suomen yleisurheilulle vuosisadan alkupuolen olympiakisat olivat suurta juhlaa. Jo Tukholmassa 1912 Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailman kartalle. Kahdeksan vuotta ennen Paavo Nurmen astumista olympiaradoille. Suomi saavutti Tukholmassa 9 kultamitalia, yhtä paljon kuin USA. Suomen joukkue käsitti tuolloin 24 urheilijaa. Mm. maratonilla 10 parhaan joukossa oli neljä suomalaista, heistä ylivoimaisin oli Hannes Kolehmainen.

Sitten tultiin Antwerpenin kisoihin 1920. Nurmi sai armeijassa ollessaan harjoitella rauhassa ja oli alussa selvästi ylilatautunut. Hän hävisi ensimmäisen olympiajuoksunsa 5000 metriä ranskalaiselle Guillemotille, mutta oli seuraavassa 10 000 metrin juoksussa jo ylivoimainen. Guillemot oli Paavo Nurmen vastakohta, iloluonteinen ja tupakkaa polttava ranskalaissankari. Ranskalaisille tappio 10 000 metrillä oli kirvelevä, mutta juuri kansalaissodasta toipunut Suomi sai Paavo Nurmesta kansaa kokoavan ja itsekunnioitusta lisäävän sankarin, jonka 20-vuotinen urheilu-ura on vertaansa vailla.

Seuraavana vuonna 1921 Nurmi juoksi ensimmäisen maailmanennätyksensä. Vuonna 1922 hänet valittiin Euroopan parhaaksi urheilijaksi ja hän aloitti koneenrakennustekniikan opinnot Helsingissä. Hän asui Helsingissä ollessaan "äiti Miettisen" luona Kalliossa ja oli Kallion kirjaston vakioasiakas. Tuolta ajalta on oivallinen valokuva Paavo Nurmesta, "äiti Miettisestä" ja ruudullisesta villapaidasta, josta muodostui Nurmen eräänlainen tavaramerkki. Koko Paavo Nurmen urheilijauran aikana hän esiintyi vaatimattomasti, halusi vetäytyä julkisuudesta, itse asiassa pakoili tiedotusvälineitä. Hän eli hyvin vaatimattomasti Miettisen hellahuoneessa, opiskeli ja harjoitteli. Ainoat ilot taisivat olla saunominen ja hieronta, jota Nurmi käytti säännöllisesti. Kyllä hän kävi tanssimassakin, mutta suhtautuminen vastakkaiseen osapuoleen lienee ollut varsin vaikeaa ujolle Paavolle.

Nurmen suurjuoksut alkoivat Antwerpenin kisoista, kisoista jotka alunperin piti järjestää Pariisissa, mutta ranskalaisten luopuessa kisat siirrettiin nopeasti Antwerpeniin, joka nopealla aikataululla sai suorituspaikat kuntoon. Uutuuttaan hohtava rata oli kuitenkin niin pehmeä, että se verotti tuloksia suuresti. Suomen pieni joukkue matkusti kisoihin höyrylaiva Oihonnalla, matka kesti viisi päivää. Itämeri myrskysi ja erityisesti Nurmi kärsi merimatkasta.

5000 metrin katastrofin jälkeen Nurmi oli oma itsensä. 10 000 metrillä juostiin alkuerät, joista paras aika oli Suomen Liimataisella 32.08,2. Loppukilpailun voitti Nurmi 30 metrin erolla Guillemotiin. Silloin juhlittiin ensimmäistä kertaa Nurmen kotona Jarrumiehenkadulla. Siitä Paavo Nurmi ei oikein tykännyt. Sitten tuli 8000 m metrin maastojuoksu, jonka loppukirissä Nurmi voitti ruotsalaisen Backmanin.

Hauska episodi tähän väliin. Tuolloin voittoseremoniat olivat aivan toisenlaiset kuin nykyään. Paavo Nurmi ei noussut koskaan olympiakisojen palkintokorokkeelle kuuntelemaan Maamme-laulua, sillä tätä tapaa ei käytetty tuolloin. Voittoa juhlittiin vain salkoon vedetyllä valtakunnanlipulla. Palkinnot annettiin kunkin maan olympiakomitealle, joka sitten toimitti ne edelleen urheilijalle. Asiasta ilmoitettiin muun muassa Suomessa sanomalehden ilmoituksella seuraavasti "Antwerpenin Olympialaisten kisojen voittajat voivat joko henkilökohtaisesti tai valtuutetun edustajan kautta periä edellä mainituissa kisoissa Suomen edustajille jaetut voittopalkinnot Suomen Olympialaisen Komitean puheenjohtajalta, konsuli Ernst Krogiukselta." Ville Ritola haki Pariisin 1924 mitalinsa komitean toimistosta vuonna 1955.

Paavo Nurmen elinkaaren jatko

Politiikan kannalta urheilu oli mielenkiintoinen. 1920 kisoihin ei kutsuttu maailmansodassa hävinneitten keskusvaltioiden urheilijoita, mutta joukko suomalaisia, virolaisia ja espanjalaisia urheilijoita vieraili olympiakisojen jälkeen kilpailemassa Saksassa. Joukossa oli sekä Paavo Nurmi että Hannes ja Tatu Kolehmainen.

Paavo Nurmi ylennettiin kersantiksi 1.10. 1920 ja nuori poika keskittyi opiskeluun. Urheilijana tähtäimessä olivat 1924 ja Pariisin olympiakisat, joihin Paavo Nurmi harjoitteli huolella. Hän oli tuloksissa ylhäisessä yksinäisyydessään. Hän hallitsi maailmantilastoja 1500 metristä ylöspäin. Nurmi päätti opintonsa Helsingin Teollisuuskoulussa ja sai työpaikan sähkölaitteita tekevästä Strömbergin tehtaasta.

1920-luvun kolmantena vuotena nousi Nurmen kilpailijaksi oikeastaan kaksi juoksijaa, Ville Ritola ja ruotsalainen Edvin Wide, joka oli alkujaan suomenruotsalainen, Ruotsiin muuttanut kansakoulunopettaja. Nämä kolme juoksijaa hallitsivat maailman tilastoja 1920-luvulla. Nurmi oli heistä ylivoimaisin, vaikka muun muassa Ritola voitti viisi olympiakultaa. Hannes Kolehmainen juoksi 20 kilometrin maailmanennätyksen vielä vuonna 1923, mutta oli jo tuolloin hiipumassa kansainvälisessä vertailussa.

Paavo Nurmen välit yleisurheiluliittoon ja SVUL:oon eivät olleet tuolloin kovin lämpimät. Selkkaukset kilpailujen rajoittamisesta johtivat jopa ajatukseen siirtyä TUL:oon vuonna 1923. Tästä Nurmi kuitenkin luopui, sai oikeuden kilpailla haluamallaan tavalla ja kirjoitti sittemmin asiasta "toveri Väinö Koivulalle": "Näin ollen, koska en katsonut vielä olevan syytä erota tästä liitosta, ei kirjoituksellani myöskään olisi tällä kertaa mitään merkitystä."

Mielenkiintoista tässä liittoepisodissa on, että se tapahtui vuotta ennen Pariisin olympiakisoja. Nurmella oli kova halu kilpailla Wideä vastaan Amerikassa vuonna, jolloin SVUL oli kieltänyt urheilijoilta matkustelun. Nurmi piti päänsä, mutta ei matkustanut USA:aan vaan Tanskaan ja Ranskaan. Episodi toi kuitenkin esille Nurmen oivallisen kynänkäytön. Hän kirjoitti useana vuonna artikkeleita Työväen Urheilulehteen, Suomen Sotilas-lehteen ja mm. Turun Urheiluliiton Kisatorveen.

Ylivoimaisuus jatkuu

Vuoden 1923 kilpailukauden päättyessä Paavo Nurmi oli ylivoimainen kaikilla juoksumatkoilla 1500-metristä ylöspäin. Pariisin kisat 1924 olivat edessä. Alkoi ankara taistelu kisaohjelmasta ja aikataulusta, joka huipentui siihen, että kisojen 1500 ja 5000 metriä juostaan tunnin sisällä. Nurmi halusi voittaa molemmat matkat - ja voitti. Ehkä ylivertaisin suoritus, ellei rinnalle nosteta amerikkalaisen luistelijan Eric Heydenin 7 olympiakultaa talvikisoista vuosikymmeniä myöhemmin.

Pariisi oli Nurmen juhlaa. Neljän vuorokauden aikana hän voitti viisi kultamitalia. Niistä upeimmat 1500 ja 5000 metrillä tunnin välein. Dramaattinen maastojuoksu 37 asteen helteessä oli Nurmen ja Ville Ritolan juhlaa. Joukkuekullan varmisti Heikki Liimatainen, joka tuli 12:toista maaliin täysin uupuneena. Seuraavana päivänä juostiin 3000 metrin joukkuekisa, jossa Suomi oli Nurmen ja Ritolan ansiosta ylivoimainen.

Vuonna 1925 Paavo Nurmi teki kuuluisan Amerikan kiertueen, jonka alkajaisiksi USA:n presidentti otti hänet vastaan Valkoisessa Talossa. "The Phantom Finns" juoksi 90 vuorokauden aikana 55 kilpailua ja hävisi niistä kaksi. Turnauksen rajuutta kuvaa se, että yöt kuljettiin rautateitse paikkakunnalta toiselle ja päivät kilpailtiin. New York Times teki Nurmesta 70 juttua. Nurmi on itse myöhemmin kommentoinut, että matka oli ehdottomasti liian rasittava ja vaikutti myöhemmin hänen uraansa.

Vuoden 1928 olympialaiset Amsterdamissa oli mielenkiintoinen. Suomi oli aluksi päättänyt olla osallistumatta kisoihin perusteluinaan massaurheilun kehittäminen ja se, että suomalaisten leipälajeja ei oltu otettu ohjelmistoon. Päätös kuitenkin peruttiin - ja Nurmi toi tuomisinaan kolme kultaa. Suomi saavutti näissä "iloisen 1920-luvun kisoissa" 25 mitalia ja oli neljänneksi paras maa. Paavo Nurmi oli tuolloin 31-vuotias ja kovimmat kilpakumppanit olivat edelleen Ville Ritola ja Edvin Wide.

Amsterdamissa Ritola sitten yllättäen päihitti Nurmen 5000 metrin loppukirissä. Peräseinäjoen Susi käynnisti rajun loppukirin, johon Nurmi ei pystynyt vastaamaan. Nurmi oli toinen ja Wide kolmas pari metriä Nurmelle hävinneenä. Seuraavaksi juostu 3000 esteet nosti esiin uuden suomalaissankarin, kun Topi Loukola voitti kisan rampoina juosseiden Nurmen ja Ritolan edellä. Nurmi oli kisan kakkonen ja suomalainen Ove Andersson kolmas.

Amsterdamista Suomi toi jälleen huikean saaliin, 25 mitalia. 8 kultamitalia, 8 hopeaa ja 9 pronssia. Uskomaton suoritus. Nurmi matkusti jälleen Amerikkaan kilpailumatkalle vuonna 1929. Alkoi valmistautuminen Los Angelesin vuoden 1932 kisoihin. Nurmi oli ilmoitettu 10 000 metrille ja maratonjuoksuun, jonka Nurmi oli suunnitellut päätösjuoksukseen. Tuolloin Nurmi olisi 35-vuotias. Toisin kuitenkin kävi.

Kahta viikkoa ennen kisojen alkua Kansainvälinen Olympiakomitea julisti Paavo Nurmen ammattilaiseksi ja sulki häneltä tien kisoihin. Se oli kova isku suomalaisille ja aiheutti muun muassa mielenosoituksen ASEA-konepajan edessä Helsingissä ASEA:n johtajana oli tuolloin ruotsalainen Edström, joka toimi KOK:n puheenjohtajana ja ajoi tiukasti Nurmen kilpailukieltoa.

Ammattilaisuuteen päättyi Paavo Nurmen olympiaura urheilijana. Hän matkusti vielä kilpailumatkalle Amerikkaan ja juoksi lukuisia kisoja ammattilaisena - huhujen mukaan taksa oli kolme markkaa metri. Omaisuutensa hän kertoi hankkineensa kuitenkin osakekaupoilla. Hänestä tuli urheilu-uran jälkeen menestyvä vaatetusliikkeen harjoittaja ja myöhemmin talonrakennusalan ammattilainen. Hän rakennutti Helsingin alueelle 40 kerrostaloa.

Nurmen ura ei kuitenkaan päättynyt Losin ammattilaisuushylkäämiseen. Tämän jälkeen hän toimi kestävyyslajien valmentajana Suomen joukkueessa, joka valmentautui Berliinin vuoden 1936 olympiakisoihin. Tuloskin oli mahtava. 10 000 metrillä Suomi sai kolmoisvoiton, Salmisen, Askolan ja Isohollon tuomina. Suomi toi Berliinistä 7 mitalia, joista kolme oli kultaista.

Elämä jatkuu juoksijan uran jälkeenkin

Paavo Nurmi oli mennyt naimisiin vuonna 1932. Avioliitto kesti kuitenkin vain kaksi vuotta. Sylville ja Paavolle syntyi poika, Matti, joka edelleen asuu Turussa menestyvänä liikkeenharjoittajana.

1930-luku lähestyi loppuaan ja kansainvälinen tunnelma kiristyi. Suomi ajautui talvisotaan, mutta sodan alkuvaiheessa Nurmen ikäluokkaa ei kutsuttu armeijaan. Sotaa käyvä Suomi kuitenkin muisti hänen mainosarvonsa ja Nurmi lähetettiin Amerikkaan good will -varainkeräysmatkalle yhdessä Taisto Mäen kanssa, miehen, joka ensimmäisenä amatöörinä maailmassa oli alittanut puolen tunnin ajan 10 000 metrillä. Nurmelle matkaan lähtö oli vaikea. Miten Suomen käy? Pääseekö hän edes perille suorittamaan annettua tehtävää. Kesken Amerikan matkan Nurmi kuuli, että rauha oli tehty ja hän kauhistui rauhanehdoista. Nurmi palasi Suomeen, mutta Mäki jäi Amerikkaan vielä joksikin aikaa.

Jatkosodan alussa Paavo Nurmi komennettiin yleisen liikekannallepanon yhteydessä Helsingin suojeluskuntapiirin toimituskomppaniaan ja siitä edelleen esikuntaan kouluttamaan piirin sotilaspoikia. Hänet ylennettiin ensin ylikersantiksi, sitten vääpeliksi ja hänet kotiutettiin 2.1. 1942.

Sodan päättymisen jälkeen Nurmea odotti vielä yksi suuri urheilutehtävä. 15. olympiakisat Helsingissä ja olympiasoihdun tuominen stadionille. Soihdun tuomisessa oli kaksi mielenkiintoista episodia. Ensinnäkin Nurmea kuljettanutta autoa ei Pohjanmaalta kotoisin oleva poliisi olisi millään halunnut päästää stadionalueelle. Kuljettaja vei hänet väkisin ohi revolverilla varustetun poliisin - ja onnistui juuri minuutilleen aikataulun puitteissa tehtävässään. Toiseksi, itse olympiatulen syttymisestä on onnistunut vain yksi valokuva, joka onkin yksi tunnetuimmista suomalaisista valokuvista.

Poikkeuksellinen Paavo Nurmi

Paavo Nurmi oli poikkeuksellinen legenda jo eläessään. Hänestä on tehty peräti neljä patsasta, Turkuun, Helsinkiin ja Lausanneen Sveitsiin (KOK:n toimitalon edustalla). Neljäs patsas lienee tällä hetkellä Ateneumin kellarissa varastoituna. Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnalle aikanaan luvattu patsas oli jo toimitettu jalustalleen yliopiston edustalle, mutta kenellekään ilmoittamatta se yllättäen viranomaisten toimesta haettiin pois. Vielä toistaiseksi sitä ei ole jalustalleen palautettu. Jalusta odottaa edelleen patsastaan Jyväskylässä.

Ensimmäinen juhlamitali Paavo Nurmesta valmistui jo vuonna 1925. Toinen julkistettiin Paavo Nurmen 100-vuotisjuhlavuonna 1997. Hänestä on poikkeuksellisesti tehty peräti kaksi postimerkkiä.

Paavo Nurmi oli suuri urheilija, menestyvä liikemies, mutta myös herkkä taiteen tuntija. Hän soitti muun muassa viulua. Hän on ensimmäinen suomalainen henkilö, josta on tehty oma televisio-ohjelma. Hän vetäytyi julkisuudesta vuonna 1952. Sen jälkeen hänestä tehtiin ainoastaan yksi radio-ohjelma vuonna 1967. Tekijänä ei ollut aivan vähäpätöinen toimittaja. Haastattelijana oli nimittäin Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen.

1950-luvun lopussa Paavo Nurmi sai sepelvaltimotukoksen, josta ilmeisesti käynnistyi hänen kiinnostuksensa terveyden edistämiseen. Hän perustikin vuonna 1968 Paavo Nurmi -säätiön ajamaan terveyden edistämisen asiaa ja tutkimusta.

Paavo Nurmi kuoli Meilahden sairaalassa tiistaiaamuna 2. lokakuuta vuonna 1973 kello 5.30 sepelvaltimotukokseen. Tuolloinen Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen päätti muistosanansa Paavo Nurmen ihmisenä olemisen synteesiin:

"Minulla on se kuva, että Nurmi, jolla oli niin loistava menestys sekä urheilukentillä että siviilielämässä, ei ollut mikään onnellinen ihminen. Hän oli sulkeutunut, epäluuloinen ja yksinäinen. Mutta hän oli itse valinnut osansa. Vai valitsiko hänen luonteensa hänelle yksinäisen ihmisen osan."

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 12/00, Raimo Railo, http://www.slu.fi

Kirjoittaja: Raimo Railo, SLU:n kehityspäällikkö