"Hiljaisuus tarkoittaa epätasa-arvon hyväksymistä"
Kansainvälisen naisliikuntaverkoston IWG:n konferenssissa Montrealissa korostettiin perinteisten sukupuoliroolien kyseenalaistamista ja uudistamista. Lähes 600 liikunnan ja urheilun tasa-arvotyöhön sitoutunutta osallistujaa 97 maasta kokoontui Montrealiin kolmanteen International Working Group on Women and Sport –konferenssiin toukokuussa. Joka neljäs vuosi järjestettävä IWG-konferenssi oli jatkoa Namibian Windhoekissa vuonna 1998 järjestetylle konferenssille, jossa syntyi Windhoek Call for Action -julistus. Suomea konferenssissa edustivat ENGSO:n varapuheenjohtaja Birgitta Kervinen, SLU:n varapuheenjohtaja Tarja Mäki-Punto ja kansainvälisten asioiden vs. päällikkö Nelli Heinonen sekä Olympiakomitean yhteyspäällikkö Pirjo Puskala. Seuraavan neljävuotiskauden IWG:n puheenjohtajaparina toimivat aasialaisen naisliikuntaverkoston puheenjohtaja Etsuko Ogasawara ja Kanadan Sue Neill. Maailmanlaajuisen naisliikuntaverkoston neljäs konferenssi järjestetään Kumamotossa 11.-14. toukokuuta 2006. "Älä jää hiljaiseksi epätasa-arvon edessä" IWG-ryhmän kanadalainen jäsen Judy Kent tiivisti konferenssin sisällöt ohjeistukseksi tasa-arvoisempaan liikuntakulttuuriin pääsemiseksi. Kentin mukaan olennaista on solidaarisuus sisarten kesken, viestintään ja yhteistyöhön panostaminen, nuorten aktivointi ja mentorointi uuden vaikuttaja- ja johtajasukupolven kasvattamiseksi liikunnan tasa-arvotyöhön, sukupuolten perinteisten roolien kyseenalaistaminen ja uudistaminen, edistyksen mittaaminen ja tuloksista viestiminen sekä menestyksen ja onnistumisten juhlistaminen. Kent muistutti, että naisten erilaisten elämäntilanteiden ymmärtäminen johtaa erilaisiin ratkaisuihin eri kulttuureissa, mutta edellyttää yhteistä tukea. Hänen mukaansa on tunnistettava yhden ihmisen voima ja potentiaali. "Henkilökohtainen valinta johtaa muutosta", Kent sanoi ja siteerasi entistä tennistähteä Billie Jean Kingiä: ”Älä koskaan jää hiljaiseksi epätasa-arvon edessä; hiljaisuus tarkoittaa hyväksymistä. Meidän tehtävänämme on ehkäistä epäoikeudenmukaisuutta.” "Roolimallien vähyys syynä naisten aliedustukselle" Vastikään eurooppalaisen naisliikuntaverkoston puheenjohtajuuden ranskalaiselle Chantal Amade-Escotille luovuttanut Saksan Christa Thiel pohti konferenssissa syitä naisten yhä silmiinpistävälle aliedustukselle liikunnan ja urheilun päätöksentekoelimissä. Hänen mukaansa olennaisia tekijöitä ovat roolimallien vähyys esimerkiksi taloudessa, politiikassa, tieteissä ja hallinnossa, perinteiset asenteet suhteessa valtaan ja uraan, yksipuolisesti naisten harteille jäävät perhevelvoitteet, jotka rajoittavat naisten vaikutusmahdollisuuksia sekä miehen elämänkaarta suosivat urheilukulttuurin rakenteet. "Ne on jopa räätälöity miehisille perinteille", Thiel sanoi. Sukupuolikiintiöitä vai ei? Konferenssissa käytiin myös kiivasta keskustelua sukupuolikiintiöistä. Kannattajien mukaan kiintiöt ovat positiivinen tasa-arvoista kehitystä nopeuttavana tukikeino. Pelkät suositukset eivät heidän mukaansa riitä, koska muutos päätöksentekoelimissä on liian hidasta ilman kiintiöperiaatetta. Vastustajien mielestä taas kiintiöt ovat loukkaavia naisia kohtaan. Ne aliarvioivat naisten valmiuksia, kun huomio keskittyy vain sukupuoleen. Joissakin puheenvuoroissa kyseltiin myös sitä, löytyykö tarpeeksi päteviä kiintiönaisia. Kiintiöiden kannattajien mielestä on täysin riippuu täysin yhteisöstä ja sen menettelytavoista, onko kiintiökäytäntö naisia alentavaa. Pätevyydestäkään ei heidän mukaansa ollut kukaan huolissaan silloin, kun johtopaikoilla oli vain miehiä. Urheilijatyttöjen isät puuttuivat epätasa-arvoon Yhdysvalloissa Yhdysvaltalaisen Women’s Sports Foundationin pääsihteeri Donna Lopiano kertoi vuonna 1972 voimaantulleesta laista urheilijatyttöjen ja –poikien sekä naisten ja miesten yhtäläisistä mahdollisuuksista taloudellisen tuen saamiseen kouluissa ja yliopistoissa. Lain mukaan koulut ja yliopistot, jotka väistävät lain tuoman vastuun tasa-arvoisesta taloudellisen tuen jakamisesta urheilijoille, menettävät valtiollisen määrärahansa. Lopianon mukaan laki on lisännyt huomattavasti tyttöjen liikuntaharrastuneisuutta sekä koulu- että yliopistotasolla. Laista tuli käytännössä Lopianon mukaan ”isäjohtoinen liike”. Urheilijatyttöjen isät puuttuivat voimakkaasti jälkikasvunsa epätasa-arvoisiin taloudellisiin mahdollisuuksiin koulu- tai yliopistourheilun piirissä ja veivät asiansa oikeuden ratkaistavaksi. "Naisten ja miesten urheilua verrattaessa törmäämme usein siihen, että erilainen rinnastetaan paremmuuteen tai huonommuuteen. Mutta erilainen ei ole yhtä kuin parempi tai huonompi. Erilainen on vain toisenlainen, ja meidän tehtävämme on tuoda sukupuoliero positiivisesti esiin", Lopiano sanoi. "Vieläkin törmäämme myytteihin, joiden mukaan tasa-arvo vahingoittaa miesurheilua tai naisurheilu ei ole taloudellisesti kannattavaa. Siksi meidän täytyy hallita selvät faktat ja ylläpitää yleisön kannustavaa suhtautumista naisliikuntaan." Suomen työ hyvin esillä Suomalaisen liikunnan tasa-arvotyön työkalut ja tulokset olivat hyvin esillä Montrealin konferenssia varten kootussa raportissa, joka kulkee nimellä ”From Windhoek to Montreal 1998-2002”. Raportissa kuvataan viimeisen neljän vuoden aikana saavutettuja maakohtaisia liikunnan tasa-arvon edistysaskelia Windhoekin konferenssijulistuksen seurauksena ympäri maailmaa. Tennissankari Billie Jean Kingin ohjeet tasa-arvon tielle
Lisätietoja: Nelli Heinonen, SLU, nelli.heinonen@slu.fi, puh. (09) 3481 2605 tai SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 12/02, http://www.slu.fi/ |