Lajiliittojen suuri mielenkiinnon kohde, nuorten harrastajien lajiin saanti ja lajin parissa pysyminen, saa uutta tutkittua tietoa syksyn kuluessa. Harrastuksen lopettamisesta, drop out –ilmiöstä, valmistuu KIHU:n tutkimus, jossa ilmiön taustoja selvitetään 24 lajiliiton tietojen perusteella.
Tutkija Jari Lämsä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta on aloittanut tutkimukset nuorten urheilijoiden harrastuksen lopettamisen syistä jääkiekkoilun parissa, mutta nyt tutkitaan jo 24 eri lajiliittoa.
”Tutkimalla kahden peräkkäisen kauden lisenssitietoja olemme voineet rakentaa harrastajapyramidit. Tiedämme, milloin harrastus alkaa ja milloin se loppuu. Kiinnostuksen kohteita ovat muiden muassa se, milloin nuori lopettaa urheiluharrastuksen ja lajin sisällä nuorten lopettamisprosentti”, kertoo Lämsä.
Aloittamisikä valuu nuoremmaksi
Tutkimustietoa käsitellään koko ajan, mutta jo nyt on selkeitä suuntaviivoja nähtävissä. Yksi merkittävä havainto on se, että organisoidun urheiluharrastuksen aloittamisikä valuu aina vain nuoremmaksi. Tähän on syynä se, että monet lajiliitot ulottavat lisenssijärjestelmänsä jo aivan nuorimpiin harrastajiin.
Esimerkiksi Hiihtoliiton Ski-passi on tarkoitettu alle kahdeksanvuotiaille ja vastaavia järjestelmiä on monella muullakin lajiliitolla.
Tämä johtaa luonnollisesti drop out –ilmiön kannalta uudenlaisiin tilanteisiin. Tilastoista löytyvät lisenssiurheilijat, joiden ikähaitari on iso. Drop out –ilmiötä ei siis voi tulkita vain yhdellä tavalla.
”Jos esimerkiksi alle 10-vuotias lapsi on ollut viime vuonna yleisurheilussa mukana ja tänä vuonna sama nimi löytyy jalkapallon puolelta, ei tällaisesta kai voi kovin huolissaan olla”, Jari Lämsä sanoo. ”Tuohon ikään kuuluu urheiluharrastuksen kokeilu ja pikku hiljaa oma laji sitten löytyy. Suurempi huolen aihe urheilujärjestöjen kannalta varmasti olisi se, jos urheiluharrastus olisi tuon ikäiseltä jäänyt kokonaan.”
Drop out –käsite on monitahoinen
Drop out –käsite onkin sisällöltään monitahoinen. Jari Lämsän kuvailema tilanne on niin sanottua luonnollista drop outia, joka kuuluu tietyn ikäkauden kehitykseen. Huomattavasti huolestuneempi lajiliiton tulee olla silloin, kun kokeiluiän ohittaneet harrastajat päättävät lopettaa lajin. Syyt siihen, miksi kiinnostus hiipuu, voivat toki olla varsin luonnollisia. Koulun ja harrastuksen ajallinen yhteensovittaminen voi käydä liian vaikeaksi, mutta jos urheilun vetovoima ei riitä pitämään nuoria otteessaan, ollaan vakavan itsetutkiskelun paikassa.
Jari Lämsän tutkimustulokset kertovatkin, että tietyissä lisenssiaktiivisissa lajeissa lopettamisprosentit alle 19-vuotiaiden harrastajien keskuudessa ovat merkittäviä. Esimerkiksi tutkimuskauden 1998-99 jälkeen alle 19-vuotiaiden harrastajien lopettamisprosentti oli yleisurheilussa 37,1. Seuraavaksi suurimpia lopettamisprosentteja löytyy pesäpallosta (32,2), jalkapallosta (27,5) ja jääkiekosta (24,6). Yksi pienimmistä lopettamisprosenteista löytyy suunnistuksesta, vain 16,6 prosenttia alle 19-vuotiaista oli lopettanut lajin tutkimusvuoden jälkeen.
”Syitä lopettamiseen on paljon. Tietysti arvailuja voi esittää suurimpien lopettamislukujen pohjalta. Ehkä joissakin lajeissa lasten ja nuorten rekrytointi lajin pariin on hoidettu tehokkaasti, mutta sitten varsinaisessa toiminnassa ei olekaan ihan onnistuttu tyydyttämään mukaan saatujen nuorten toiveita.”
Maailmanlaajuinen ilmiö
Lämsä muistuttaa kuitenkin lajikohtaisista eroista. Esimerkiksi jääkiekossa tulee kahdenlaisia kynnyksiä. Ensimmäinen tulee tuossa noin 12 ikävuoden kohdalla. Silloin lajissa alkaa taklauspeli, joka voisi osaltaan selittää lajin lopettamista, kun juniorikiekkoon tulevat aikuisten pelitavat. Kun samaan saumaan osuu peruskoulun yläasteelle siirtyminen, lopettamiskynnys mataloituu useammasta syystä. Toinen iso kynnys on muutama vuosi myöhemmin, jolloin alkaa edustusjoukkueiden kokoaminen. Ikäluokan edustusjoukkueen ulkopuolelle jääneille ei ehkä lajin harrastaminen enää tunnu mielekkäältä”, pohtii Lämsä.
”Suunnistuksen pieniä lopettamismääriä saattaa hyvinkin selittää jo pelkästään lajin luonne. Lajin harrastajat tuntevat suunnistuksen jo mukaan mennessään, eikä harrastuksen mukana tule suuria yllätyksiä. Suunnistus on myös usein koko perheen harrastus, mikä on omalta osaltaan sitouttamassa nuoriakin kiinteämmin lajiin”, tulkitsee Jari Lämsä lajien luonteita.
Kokonaisuutena drop out –ilmiö on kaikkien urheilujärjestöjen yhteinen huoli, vaikka jokaisen lajiliiton tuleekin pohtia ilmiötä oman lajinsa lähtökohdista. Drop out ei ole suomalainen ilmiö, se kuuluu maailmanlaajuisesti urheiluun. Osa ilmiöstä on hyväksyttävä urheiluun kuuluvana, mutta paremmalla työllä lajista syrjäytyneiden harrastajien määrää pystytään varmasti vähentämään.
SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 13/02, Henry Järvinen, http://www.slu.fi/
Kirjoittaja: Henry Järvinen |
Mediakortti