Urheilulehti 4.10.1956: Melbournen olympialaisiin vasta valmistauduttiin

Urheilulehti miltei päivälleen 50 vuotta sitten herättää pysähdyttäviä muistoja silloisessa nuoressa lukijassa. Enoni, joka oli vienyt minut ekaan futismatsiin Bollikselle, oli tilannut meille myös Urheilulehden vuosikerran 1954.

Kun isän kanssa oli koettu Stadionilla Suomen voitto Ruotsista yleisurheilumaaottelussa 1951 ja Helsingin olympialaisten oheistunnelmat kisakylän edustoilla, stadionin ulkopuolella ja coca-cola-kioskilla, oli ammatinvalinta valmis.

Urheilulehti 50 vuotta sitten oli kahdesti viikossa ilmestynyt SVUL:n pää-äänenkannattaja. Siksi siinä oli pieniä tölväisyjä TUL:n suuntaan. Olympiavalinnat olivat vielä kesken, ja varsinkin arvostelulajeissa painissa ja voimistelussa oli tiukkaa vääntöä paikoista. Ne olivat mitalilajeja, ja kisoistahan saaduista kolmesta kullasta kaksi (Rauno Mäkinen, Kyösti Lehtonen) tuli painista Pentti Linnosvuon ampumakullan ohessa - kuten me radion ääressä jännittäneet vieläkin elävästi muistamme.

Yleisurheilukausi kesti 50-luvulla ja vielä 70-luvullakin huomattavasti pidempään kuin nykyään. Koska Melbournen olympialaiset olivat vasta marras-joulukuun vaihteessa, oli viimeinen katsastus maaottelu Unkari-Suomi niinkin myöhään kuin 20.-21.10. Budapestin Nep-stadionilla.

Tässä Urheilulehdessä oli leikattava ennustelukuponki maaottelun pisteistä lajeittain. Ensipalkintona oli viidennen kerran Fenno Sointu -radio, jonka edellisen kilpailun voitonjaosta oli kuva samalla sivulla. Tämän päivän nykyaikaa vastasi kai kesäkuussa jalkapallon MM-kisojen yhteydessä TV:n virtuaalitietovisa, jossa kilpailtiin digiboxeista.

Toimittajat asiantuntijoita

Lehdessä oli kirjoittajina ja haastateltavina urheiluhahmoja, joihin sain jo vajaan 10 vuoden kuluttua tutustua itse nuorena urheilutoimittajana. Päätoimittaja Paul Sirmeikkö oli erityisesti voimistelun ja painin säästöekspertti ja yleisurheilun asiantuntija, asiantunteva nimimerkki Turnari.

Hänen pakinapalstallaan yleisurheilun päävalmentaja Armas Valste harmitteli, että 10 olympiapaikkaa yleisurheilussa täytettiin jo ennen Unkari-maaottelua. Melbournestahan Voitto Hellsten (jaettu), Veikko Karvonen ja Jorma Valkama toivat sitten pronssia.

Nuori toimittaja Lasse Laakso oli 1956 vielä ensisijaisesti yleisurheilumies ja jopa lajin nuorten valmennusoppaan kirjoittaja (yhdessä JuMe:n kanssa), vaikka hänet sain tavata myöhemmin intohimoisena moottiurheilutoimittajana. Laakso kertoo Petterin pakinassaan miltei 2000-luvun paljastustyyliin - mutta ilman lööppejä ja vasta jutun lopussa leipätekstinä - miten (keihään ME-miehenäkin hetken ollut) Soini Nikkinen oli syyskuun Saksa-ottelussa Hampurissa vastoin joukon päästöstä poistunut omille teilleen eikä seuraavan päivän kilpailussa ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa. "Väärinkäsitys" jatkui Bremenin jälkikilpailuissa, missä mies poistettiin kentältä ehdittyään heittää n. 40 metriä!

Petteri esittää omana ajatuksenaan ankaraa rankaisua, vaikka hyvä mies menetettäisiinkin. "Se kirpaisee kerran, mutta se tervehdyttää arpeuduttuaan. Määrävin mitta on sittenkin - nykyaikanakin - hyveellisyys", Laakso päättää pakinansa.

Vuosisadan elänyt urheilutoimittajain Grand Old Man Harri Eljanko oli ainakin tuohon aikaan lehden levikkipäällikkö, mutta jatkoi sittemmin pitkään "Hampaan" arvostettuja pakinoita, jollaista ei tämä lehti sisältänyt.

Nimimerkki Coe, Christian Oesch, tuli vuosien mittaan tutuksi Urheilutoimittajain tilintarkastajana ja pyöräilyn ja painonnoston asiantuntijana, jonka arvostettu sekä kotimaan että ulkomaisen pyöräilyn uutiskatsauksen sisältänyt pakina on vakiovinjetin alla.

Vakiopalsta oli myös hauskoine vinjentteineen Aalen todella asiantunteva jalkapallopakina "Nahkakuulan kumahduksia". Tiedon määrä ei ole yllätys, kun takana oli äskettäin edesmennyt maajoukkueen pelaajana ja päävalmentajana kunnostautunut Aatos Lehtonen. Pesäpallosta kirjoitti arvostettu urheilun ja muidenkin elämänalueiden vaikuttaja ja järjestömies Erkki Merinen nimimerkillä Jorri Kiri.

Järjestöuutiset olivat joka numerossa yleisiä, tässä kerrottiin Lahden HS (Yrjö Kaloniemi) ja Puijon HS:n (Tor Sjöstedt) uusista puheenjohtajista. Jopa Urheilutoimittajat saivat omalla pikkupalstallaan tietoja, jotka nykyään hoidetaan sähköpostilla. Lajiliitot ilmoittivat omista kokouksistaan, koska niillä ei vielä ollut omia lehtiä - se oli tämä yhteinen Urheilulehti!

Otsikolla "Voiman ja taidon taipaleelta" kerrotaan 2-sivulla 50-vuotiaasta Suomen Painiliitosta. Kuvituksena on Kustaa Pihlajamäen ja Onni Pellisen - jonka pojan lapset olivat leikkikavereitani - lisäksi Suomen painin tämän päivän "vahva mies" Arvo Himberg, painijohtaja ja mesenaatti. Himberg oli kielitaitoinen urheilun yleisjohtaja Erik von Frenckellin, Akseli Kaskelan ja Jukka Uunilan aikakausien välissä ja rinnalla.

Nyt on siis vietetetty painiliiton 100-vuotisjuhlaa. Vaasan tuore 400-vuotisjuhla muistuu, kun Malmö ja Myntti olivat 350-vuotisjuhlien jalkapalloillullisena onnentoivotuksena Hietalahdessa (Vaasa hävisi 2-5).

Toimittajat olivat laji-ihmisiä

Kaikkein läheisin minulle oli Urheilulehden toimittaja Tauno "Werneri" Jorasmaa, 79. En malttanut olla soittamatta hänelle, kun tätä kirjoitin. Werneri siirtyi 1960 STT:hen ja osoitti pelisilmää valitsemalla minut valtavasta nuorten miesten hakijajoukosta alaisekseen 1965.

Hänen erikoislajinsa oli uinti, ja 5-lapsisen perheen isänä hän teki pitkään aamupäivisin puolipäivätyötä Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitossa. Werneri muisteli, että UL:n toinen futiskirjoittaja (Scorer) oli Uuden Suomen ja sittemmin tv:stä tuttu Jussi Suomalainen.

Tämän numeron suurin valokuva on heti kannessa vesipallosta "Paljon pärskettä" päähahmonaan vieläkin IL:n poliittisena pakinoitsijana eläkepäivillään kirjoittava Jalmari Torikka, kansanedustajanakin (Kok) toiminut ex-IS:n urheilutoimittaja ja Viikko-Sanomien päätoimittaja. Uintijuttu "Pulinat pois ja työhön" on hyvin taitettu muutenkin näyttävälle kansisivulle. Samaa en voi sanoa koko muun lehden ulkoasusta, vaikka en olekaan asiantuntija.

Jallu oli monipuolinen urheilumies. Häneen tutustuin Neekeri-keilailussa, jossa Werneri oli pitkään kokoava voima. Eljanko oli ex-edustusjuoksija, ja mainitaan lehdessä edesmenneistä kollegoista myös Veho Holopainen, joka oli maahockeyn olympiaedustaja -52, ja lehden pesäpallojutussa hänen kerrotaan siirtyneen jatkamaan pesisuraansa PuMu:sta Satakuntaan porilaistuneena (paikallisen SK:n pitkäaikaiseksi urheilupomoksi). Samalla kummaksutaan, että pesäpallon piirottelusta "Yksi mies Melbourneen" -teemalla joudutaan Harjavallassa maksamaan tätä Melbourne-veroa 75 % brutosta. 

Urheilutoimittajat olivat siihen aikaan tulleet alalle nykyistä enemmän oman urheilijataustan kautta ja myös seuraihmisinä.

Zatopek ei ole suomalainen!

Kun on seurannut suhteellisen tarkasti Urheilulehden elämää, kustantajan vaihdoksia ja laaksokausia, nykyiseen nousuvaiheeseen, voisi ennustaa, ettei tämä 50 vuoden takainen lehti myisi irtonumeroina kovin hyvin nykyajan ihmisille.

Kannessa kerrotaan kuvin pienlajeista, kun Rolf Wiikin kalpa oli voittoisa vieraallakin maalla (Ranskassa) olympianäyttönä. Suunnistuksessa ei ollut arvokisoja, mutta Suomi-Ruotsi-maaottelun lähtöjärjestys on päässyt kanteen kuvituksena 10. maaottelunsa juokseva "Metsänpoika" Leo Backman, jota muistan haastatelleeni 1971 Vehkalahdessa Urheilulehden avustajana Örnenin Jukolan Viestin voittajamiehistön isähahmona.

Ulkomaalaisista urheilijoista "Springemar" eli Ingo Johansson on 3-sivun kuvassa esitelty jo tyrmääjänä loppujen lopuksi, vaikka Helsingin kisoissa juoksulahjat olivatkin näkyvämmät, lehti muistaa naljailla. Managerinsa Edvin Ahlqvistin kanssa hänellä oli syytä iloon. Tulihan kassaan rahaa ja Amerikkakin kiinnostui Ingemarista.

Avustaja Heikki Jorri kirjoittaa urheilukokemuksista parin kuukauden opintomatkalta Belgiasta. Suomen urheilusta ei juuri muuta tunneta kuin Paavo Nurmi ja (Ranskan Toulousessa pelaava) Aulis Rytkönen, joka oli sopinut jonkin täkäläisen lehden tekemään kansainväliseen paperijoukkueeseen.

Avustaja kertoo, ettei häntä pidetä urheilua harrastavana, "koska minulla ei ole aavistustakaan toinen toistaan kuuluisampien biljardi- ja pyöräilytähtien syntymäpäivistä ja lempioluista."

"Sitäpaitsi olen useallekin suurena auktoriteettina pidetylle asiantuntijalle väittänyt kivenkovaan, että Zatopek ei ole suomalainen!", Heikki Jorri päättää juttunsa.

Näin suuri ja rakastettu sankari vuonna 2000 edesmennyt Satu-Pekka oli Suomessa ulkomaisin silmin, että oli muuttunut suomalaiseksi.

Naisiakaan ei lehti kokonaan unohda. Huopalahden Hurjat on ensimmäisenä ilmoittautunut naisten korkeushypyn 10 parhaan keskiarvokilpailuun, ja suunnistaja Eila Hanelius on saanut kuvan suunnistusmaaottelun puffijutun jatkosivulle.

Kirjoittaja: Timo Huotinen, ensi vuoden lopulla eläköityvä STT:n urheilutoimittaja 

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 13/06, Timo Huotinen, www.slu.fi.