Vallankahvassa kulttuuriasiainneuvos Raija Mattila
|
Opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Raija Mattila on tavalla jos toisellakin osallistunut liikuntapoliittiseen keskusteluun miltei 40 vuoden ajan. Keskustelu on kiintoisaa, mutta vielä enemmän häntä tänään innostaa itse liike ja sen tuottama mielihyvä. Kaksipäiväisten järjestöpäivien jälkeen Raija Mattilaa odotti ylellinen aika. Hän lähti lomalle; liikkumaan ja ulkoilemaan pohjoiseen Italiaan, lataamaan akkuja golfkenttää kiertäen. Eikä hän tehnyt sitä vain koska se on terveellistä, vaan ennen kaikkea, koska se on hauskaa!
Tähän kiteytyikin keskustelutuokion sanoma: liikuntaa ei tule tehdä ainoastaan terveyden vuoksi. Liikunnan tuoman ilon ja tyydytyksen lisäksi tulevat sen terveysvaikutukset ja se on yhteiskunnalle arvokasta.
Liikuntapoliittinen keskustelu on vuosien saatossa lisääntynyt; terveysliikunta, diabetes, ylipaino ja luukato ovat sanoja, joita uutislähetykset viljelevät. Yhtä aikaa TV-ohjelmat kuten Elixir ja Elämä Pelissä kahmivat katsojia.
Raija Mattilan mukaan syynä on tiedon kasvu. Terveysvaikutukset lisäarvo
”Tänä päivänä liikunnan terveysvaikutuksista tiedetään enemmän kuin koskaan ja tietoa käytetään hyväksi keskustelussa, joka tosin turhankin paljon painottuu terveyden puolelle. Tavallaan näin tuleekin olla, mutta hiukan minua häiritsee se, että liian helposti unohdetaan liikunnan ilo. Samat terveysvaikutukset varmasti saavutettaisiin, vaikka keskustelua painotettaisiin aavistus myös toiseen suuntaan.”
Hän naurahtaa olevansa harmissaan kaikkien niiden puolesta, jotka eivät vielä ole löytäneet liikunnan hauskuutta.
Sama pätee tavallaan myös huippu-urheilusta puhuttaessa. Ikävät asiat ja erikoisuudet nousevat pintaan – ei niinkään ilo, onnistuminen, kilpailu tai menestys.
Raija Mattilan mukaan iloa elämään voi toki saada monelta muultakin kulttuurin lohkolta kuin liikunnasta, mutta liikunnan tekee erityiseksi sen kaiken hauskan lisäksi tarjoamat terveysvaikutukset. Erityisesti tämä kohdistuu lapsiin ja nuoriin, joille kunnon ja terveyden lisäksi kaveruus, kasvava itsetunto ja iloinen yhteisöllisyys ovat tärkeitä rakennuspalikoita tuleviin haasteisiin.
Paremman mielen liike
Fyysisten terveysvaikutusten lisäksi liikunnan ilon vaikutus mieleen on ehkä tähän mennessä oivallettuakin suurempi. Mielenterveys ongelmat ei ainakaan vähene työkiireen lisääntyessä.
”Ihmisten jaksaminen on iso yhteiskunnallinen kysymys nopeasti muuttuvassa maailmassa. Liikunta voi tuoda tähänkin mukavan myönteisen panoksen ainakin sellaisille ihmisille, jotka eivät hae yksinäisyyttä. Liikuntakaverit ovat usein oiva tukiverkko”, arvioi Raija Mattila.
Hän tutustui liikuntapolitiikan kiemuroihin tietoisesti ensi kerran joskus 1960-luvun loppupuolella.
”Se tapahtui opiskeluajan loppupuolella, kun muutenkin yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa. Liikunta- ja urheilupolitiikka kiinnosti, koska se oli osa yhteiskuntapolitiikkaa. Liikunnallisen taustan omaavalle valtiotieteilijälle se oli ilmiönä sangen innostava.”
Tänä päivänä keskustelua liikunnan ympärillä käydään monien tahojen toimesta. SLU, Liikuntatieteellinen seura, Suomen Latu, Kunto, Tahko Pihkala -seura, UKK Instituutti ja KIHU on tässä yhteydessä ainakin mainittava.
Tärkeä vuosi 1967
”Julkinen liikuntapoliittinen keskustelu virisi vuonna 1967, kun järjestettiin ensimmäiset liikuntapoliittiset neuvottelupäivät, joille tosin itse en osallistunut, mutta joihin edelleen toistuvasti viitataan. Ne varmaankin ovat olleet eräänlainen myöhempien aikojen herätyspäivä”, arvioi Raija Mattila.
Hän tosin jatkaa, että onhan keskustelua aina käyty. Mieleen tulevat vaikkapa Urheilulehdessä käydyt Martti Jukolan, Tahko Pihkalan ja Sulo Kolkan debatit.
”Itse luulen heränneeni aiheeseen, kun vahingossa tulin valituksi kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan edustajana opiskelijain liikuntaliiton – tai sen edeltäjän SAUL:n - johtokuntaan. Tämä tapahtui luultavasti vuonna 1971 tai 1972”, muistelee Raija Mattila – nykyinen opetusministeriön liikuntayksikön johtaja, jonka liikuntapolulle on mahtunut aika paljon.
”Kun on elänyt urheilumaailmassa sekä virkauran että harrastuksen vuoksi, on aika vaikeaa laittaa kokemuksia järjestykseen, varsinkin kun kyseessä on itselle niin rakas elämänalue. Itse asiassa kuvittelin vielä abiturienttivuonna pyrkiväni voimistelunopettajan koulutukseen, mutta niin kuitenkaan käynyt.”
Raija Mattilan liikuntamatka on sisältänyt seura- ja piirijärjestötoimintaa, liittotason vaikuttamista järjestöpuolella ja tietenkin virkauraa vuodesta 1979 alkaen.
”Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut tehdä työtä sektorilla, joka on ollut hyvin mielenkiintoinen, innostava ja tärkeä. Se on palvellut omaa kiinnostustani asiaan.”
Hetken pohdittuaan Raija Mattila arvioi eniten nauttineensa ajasta, jonka hän on saanut tehdä kansainvälistä työtä, vaikka myöntää ajanjakson olleen rankan sekä hänelle itselleen että lähipiirille.
Lajiliitot opetusministeriön silmin
Suomalainen urheilujärjestömaailma on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen sinä aikana, jona Raija Mattila on sitä tarkkaillut ja siinä vaikuttanut. Kauteen mahtuu SVUL:n toiminnan loppuminen ja lukuisat järjestörakenteen uudistukset. Lajiliittojen tilassa tapahtuneet muutokset saavat mietteliääksi.
”Lajiliitot ovat tänään todella haasteellisessa tilanteessa. Ihmisten koulutuksen ja osaamisen kasvu ovat lisänneet liittoihin kohdistuvia harrastuksia koskevia odotuksia. Kovin usein vapaaehtoisvoimin tapahtuvalta toiminnalta odotetaan hyvin paljon. Kun tähän lisätään yhteiskunnan hallintoon ja byrokratiaan kohdistamat lisävaatimukset, ovat kansalaistoimijat aika kovilla ihan jo aikaresurssienkin osalta. Onkin ihan pakko löytää sellaisia ratkaisuja, joilla liittojen elämää tässä mielessä voidaan helpottaa, jotta ne todella voisivat tukea seura- ja paikallistason toimintaa - sitä mihin kaikki pohjautuu ja missä jaksamisesta erityisesti on kysymys”, sanoo Raija Mattila.
EU:n vaikutus
Eurooppalaisen ”liittovaltion” syntyminen on ollut urheilulle haaste. EU:lla ei ole urheiluun toimivaltaa eikä suomalaisen urheilun erityispiirrettä – kansalaistoimintaa – erityisen hyvin tunneta Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Raija Mattilan mukaan EU:lla on vaikutusta erityisesti ammattilaisurheilusektorille, sinne missä on taloudellisia intressejä ja jota voi hyvin pitää elinkeinotoimintana. Tässä ympäristössä esimerkiksi työvoiman vapaan liikkumisen vaatimus nousee esiin.
”Eniten mielestäni kuitenkin vaikuttaa se, että maailma on vaan pienentynyt. Ajatukset, tavat ja kulttuurien sekamelska ovat aivan toisenlaisia kuin 30 vuotta sitten, jolloin minun urani alkoi. Kaikki liikkuu niin nopeasti – ajatukset ja trendit. Tällä lienee keskivertoihmisen elämään paljon isompi merkitys kuin EU:n lainsäädännöllä.” Tarvitaanko Suomessa kansallista liikuntaohjelmaa?
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin painotti vuoden 2007 järjestöpäivillä erityisesti muutamia kokonaisuuksia. Ne olivat kansallisen liikuntaohjelma, hallituksen politiikkaohjelmat sekä EU-politiikka.
Kansallisen liikuntaohjelman valmistelu alkoi jo viime hallituskaudella ministeri Saarelan toimesta ja sitä halusivat silloin hänen lisäkseen erityisesti urheilujärjestöt. Ministeri Wallin tukee ohjelman valmistelutyötä.
”Kunnilta ja valtiolta odotetaan jatkuvasti aktiivisempaa roolia kansalaisten liikuttamisessa. Kuitenkin molemmat ovat ensisijaisesti tukijoita sille, että ihmiset liikkuvat järjestäytyneesti tai vapaamuotoisesti. Nyt haetaan sellaisia toimintatapoja, joilla saataisiin useammat tahot, sekä valtion että kuntien tasolla, tajuamaan liikunnan merkitys. Pienilläkin panoksilla voidaan saada aikaan isoja asioita ja löytää yhteistoimintamalleja - vaikka vain suosituksina ja ajatuksina. Samalla voitaisiin etsiä sellaisia todellisia sitouttamiskeinoja, jotka veisivät tähän suuntaan. Tavoitteena on hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen ja kehittäminen, ja liikunta on osa sitä”, pohtii Raija Mattila ja arvioi, että kansallista liikuntaohjelmaa tarvitaan.
”Eri ministeriöiden välinen yhteistyö ohjelman kehittämiseksi sujuu hyvin, mutta kuntasektori on vaikea, koska siellä on niukasti varoja ja muuttuva ikärakenne vain lisää tarpeita. Olisi ihana juttu, jos viimeinkin nähtäisiin myös liikunnan mahdollisuudet sellaisten ongelmien ratkaisussa, joita väestörakenteen muutos ja muut vastaavat haasteet aiheuttavat.”
Kansallinen liikuntaohjelma – Suomen valkoinen kirja?
Kansallisen liikuntaohjelman tavoitteiden kuuleminen saa kokemaan sen EU:n urheilun valkoisen kirjan pikkuserkuksi. Raija Mattila näkee EU:n valkoisen kirjan sisällöltään kuitenkin paljon laajemmaksi.
”EU:n valkoisessa kirjassa on analysoitu ihan kaikki, mitä EU:n tasolla voitaisiin ottaa huomioon, kun liikuntaa viedään eteenpäin. Kansallisen liikuntaohjelman ote ei ole niin kokonaisvaltainen. Me haemme sellaista linjausta, jossa elinkaaren kaikissa vaiheissa olisi vastuutahoja, jotka auttaisivat ihmisiä löytämään liikunnan. Ihmisten tulisi liikkua riittävästi sen takia, että se on kivaa ja terveellistä. Ne molemmat ovat sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvoinnille tärkeitä.”
Raija Mattila kiteyttää, että etsinnässä ovat siis keinot, joilla näitä reittejä seuraten löytyisi ”täsmälääke” liikunnan edistämiseksi elinkaaren kaikkiin vaiheisiin.
Politiikkaohjelmat tärkeä työvälineViime hallituskaudella puhuttiin paljon kansalaisvaikuttamisesta ja sillä oli oma politiikkaohjelmansa, jossa liikunnalla oli tärkeä rooli. Nyt liikunta on esillä sekä terveyden edistämisen että lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmissa.
Raija Mattila arvioi, että politiikkaohjelmat ovat tärkeä työväline, koska ne ovat hallituksen yhteisiä ohjelmia.
”Koko hallitus sitoutuu vievään jotain tärkeää asiaa neljän vuoden ajan eteenpäin. Politiikkaohjelmia on vain kolme ja niistä kahteen liikunta sopii hyvin mukaan. Erityisesti terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa on ymmärretty liikunnan merkitys. Nyt odotamme jännittyneenä, mitä oikeasti saadaan aikaan - konkretiaa.”
Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma on opetusministeriön johtama ja siitä on vastuussa kulttuuri- ja urheiluministeri.
”On tärkeää, ettei lapsia ja nuoria katsota sirpaleisesti urheilun, vaan koko elämäntilanteen kannalta, johon liikunta sisältyy. Näin saadaan tuettua nuorten kasvua aikuiseksi ja ehkäistyä monia syrjäytymisen kaltaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Nähdään siis kokonaisuus ja se on hyvä juttu!”
Ruljanssi takana
Suomen EU:n puheenjohtajakausi oli koko valtionhallinnolle – siis myös opetusministeriön liikuntayksikölle – kova ponnistus, jonka päätyttyä sille voi naureskella: paljon antoisia kokemuksia pirullisen kiireen keskellä.
”Kyseessä oli kokemuksena loistava ajanjakso, koska muun muassa edellä mainittu valkoinen kirja oli valmistelussa ja pääsimme kuin oven raosta vaikuttamaan sen sisältöön, vaikka jäsenvaltiot eivät sinänsä olleet prosessissa mukana. Koen että saimme valkoiseen kirjaan myös suomalaisia painopisteitä. Niitä ovat erityisesti terveysaspekti ja järjestöelämän tukeminen, jotta tulevaisuudessakin tunnistetaan kansalaistoiminnan merkitys,” kuvaa Raija Mattila onnistunutta lobbausta.
Hän myöntää toisen puolivuotisen puheenjohtajakauden olleen tosi rankan.
”Niin kivaa kuin se olikin, niin kyllä työtuntien määrä oli niin suuri, ettei niitä kannattanut tai uskaltanut laskea. Kauden päätyttyä tammikuussa kroppa reagoikin aika voimakkaasti. Tunne oli kuin kovassa krapulassa. Kun vauhti rauhoittui ja antoi periksi, iskivät kaikki taudit ja flunssat – kuin huippu-urheilijalla psyykkisen ja fyysisen paineen hellittäessä”, naurahtaa Raija Mattila, jolle kokemus oli mieleinen, koska puheenjohtajakauden tulokset olivat hyviä.
Mutta olisiko Raija Mattilakaan jaksanut, jos ei olisi aikanaan oppinut nauttimaan päivittäisestä liikunnasta?
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle.
SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 13/07, www.slu.fi |
