Tieteen uudet tuulet tuttuja suomalaisille uimavalmentajille
|
Uinnin biomekaniikan ja lääketieteen kansainvälinen symposium pidettiin Jyväskylässä kesä-heinäkuun vaihteessa. Joka neljäs vuosi järjestettävä alan tärkein tieteellinen tapaaminen kokosi yhteen noin 200 tutkijaa, valmentajaa ja kouluttajaa 30 eri maasta. Tutkija Kari Keskinen ja valmentaja Marko Malvela punnitsevat uinnin kansainvälisen symposiumin antia. ”Suomalaiset uimavalmentajat ovat erittäin valistuneita. He osaavat hakeutua tiedon lähteille, mutta suhtautuvat kriittisesti uuteen tietoon kuten pitääkin”, arvioi tohtori Kari Keskinen Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksesta. Keskinen toimi symposiumin toisena puheenjohtajana.”Haluamme välittää tieteen tuloksia käytännön urheilun ja kuntoilun tarpeisiin”, aiemmin käytännön valmennustyötä itsekin tehnyt Kari Keskinen korostaa. Yksilöllistä valmennustaSymposium antoikin kentälle paljon purtavaa. Esille nousi etenkin valmennuksen yksilöllisyyden vaatimus. Alan keskeiset auktoriteetit, yhdysvaltalainen David Costill ja ranskalainen Jean-Claude Chatard varoittelivat myös liiallisen harjoittelun haitoista. Costillin mukaan joillekin uimareille harjoittelu kerran päivässä tuottaa parempia tuloksia kuin treenaminen kaksi, kolme kertaa päivässä. Chatard puolestaan kertoi, että huippu-uimareiden harjoitusten teholla näyttää olevan enemmän merkitystä kuin harjoittelun määrällä. Edelleen eräät tutkijat kyseenalaistivat kuivan maan voimaharjoittelun hyödyt altaassa tapahtuville suorituksille. Kari Keskinen pitää uusia tuloksia kiinnostavina, mutta varoittaa valmentajia tekemästä äkkinäisiä muutoksia valmennusohjelmiinsa. ”Elimistö sopeutuu harjoitteisiin kuten lepotilaankin. Se pyrkii tasapainoon niin, että lihasten neste- ja ravitsemusasiat ovat kunnossa. Jos jokin osa hermojen ja lihasten säätelyjärjestelmästä puuttuu, seuraa hermostollisia ongelmia”, Keskinen muistuttaa. Urheiluvalmennuksessa elimistön tasapainoa silloin tällöin tietoisesti järkytetään rasitusta lisäämällä. Myös palautuminen on tärkeää suorituskyvyn kehitykselle. Keskisen mukaan tutkijat haluavatkin selvittää, miten ihminen pysyy terveenä valmennuksen väistämättömistä rasituksista huolimatta.
Ei vielä puntteja nurkkaanJyväskylän Saukkojen 15 huippu-uimarin ryhmää valmentava Marko Malvela arvioi symposiumin antia myönteisesti. Etenkin yhdysvaltalaisen Jane Cappaertin luennot uintitekniikasta kiinnostivat. Kovin suoria johtopäätöksiä liikuntatieteitä opiskeleva valmentaja ei innostu useimpien tutkijoiden ideoista tekemään. ”Siinä menisi metsään. Tutkijoiden puheistahan voisi päätellä, ettei kannata treenata ollenkaan, ja jos on erehtynyt treenaamaan, herkistely voi vielä pelastaa. Puntteja ei pitäisi tehdä ollenkaan ja oikeastaan uimarin pitäisi olla lihava pärjätäkseen”, hän kärjistää. Esimerkiksi Costillin Yhdysvalloisssa yliopistouimareilla tehtyjä tutkimuksia ei Malvelan mielestä voi suoraan soveltaa Suomen oloihin. Myös Chatardin tuloksiin hän suhtautuu varauksin. ”Minusta ei olisi kovin fiksua pudottaa harjoittelun määrää, jos uimari on kasvatettu runsaaseen matalatehoiseen harjoitteluun”, useita SM-mitalisteja valmentava Malvela kommentoi. Myös kuivan maan voimaharjoitukset ovat hänestä tärkeitä nuorille kasvaville urheilijoille. Niillä on merkitystä myöhemminkin uimareille, joilla on lihas- tai tasapainoheikkouksia. ”Mutta kun uimari on saavuttanut fyysisen kypsyyden, voimaharjoittelun merkitys vähenee”, Malvela myöntää. Palautumistakaan Marko Malvela ei pidä uinnissa ongelmana, mutta pitkät kolmenkin kuukauden mittaiset peruskuntojaksot voivat sitä jo olla. ”Uinnin huippumaissa harrastetaan lyhyitä harjoitusjaksoja”, Malvela mainitsee. Omaan valmennuskäytäntöönsä hän aikoo tuoda lisää tehoja tasaisilla määrillä. Teksti: Tiinu Wuolio SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää teksiä omassa uutisoinnissaan lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma 13/98, Tiinu Wuolio. |
