Uudet liikunnan vapaaehtoiset aloittivat työnsä Afrikassa

Heinäkuun alussa seitsemän suomalaista vapaaehtoista lähti urheilun kehitysyhteistyöhön kohti Etelä-Afrikkaa. Ennen vapaaehtoistyön aloittamista nuoret osallistuivat parin viikon mittaiseen koulutukseen Etelä-Afrikassa. Koulutuksessa vapaaehtoisia perehdytetään paikalliseen kulttuuriin, kieleen sekä koulumaailmaan ja heille opetetaan muun muassa uusia urheilulajeja, joita Etelä-Afrikan kouluissa opetetaan.

Suomen delegaatiossa matkasi ensimmäinen virolainen vapaaehtoinen, Sylvi Rammo. Hän kertoo kokemuksiaan vapaaehtoistyön koulutusjaksolta ja ensimmäisiltä viikoilta. Sylvi on Tallinnan yliopistosta valmistunut 30-vuotias liikunnanopettaja ja toiminut Suomessa 6 vuotta taitoluisteluvalmentajana.

"Lentomatka meni hyvin, ja jo koneessa Kapkaupunkiin tapasimme norjalaisia vapaaehtoisia. Vastanotto perillä oli hurmaava. Yhdentoista päivän orientaatiojakson aikana tutustuimme toisiin vapaaehtoisiin ja loppuviikosta olimme jo yhtä suurta perhettä. Meitä oli yhteensä 36 vapaaehtoista kymmenestä maasta: Norjasta (13), Hollannista (6), Namibiasta (2), Etelä-Afrikasta (2), Zimbabwesta (2), Ruotsista (1), Belgiasta (1), Kanadasta (1), Pohjois-Irlannista (1) ja seitsemän Suomesta."

"Päivät olivat täynnä koulutusta, oppimista ja ryhmätyötä. Aluksi englannin puhuminen oli hieman vaikeaa, mutta kieleen tottui nopeasti. SCORE-järjestön työntekijät olivat tosi avuliaita ja ystävällisiä."

"Orientaatiojaksolla tutustuimme muun muassa erään kylän paikalliseen elämään ja pelasimme jalkapallo-ottelun paikallisten kanssa. Se oli tosi hauskaa. Jännittävin päivä oli tietysti, kun saimme tietää omat provinssit, eli alueet, joille meidät sijoitettaisiin. Olimme saaneet esittää toiveita sijoittumisesta ja kaikki olivat tyytyväisiä asuinpaikkoihinsa."

"Eroaminen orientaatiojakson viimeisenä päivänä oli liikuttavaa ja surullista. Itku tuli melkein silmiin. "Spesific -orientation" -viikko oli rauhallisempi kuin edellinen, ja meillä oli enemmän vapaa-aikaa. Asuimme metsässä Rockery Hillissä ilman sähköä, mutta meillä oli onneksi lämmintä vettä ja suihku. Viikon aikana opimme paikallista kieltä SiSwatia, jota yhtenä päivänä saimme harjoitella Nelspruitissa. Meillä oli myös kielitesti, joka meni kaikilta hyvin."

"Eroaminen ryhmästä oli surullista. Minä olin ensimmäisten joukossa, jotka vietiin omaan kylään. Ensimmäiset kaksi päivää olivat vaikeimmat. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja uuteen paikkaan tottuminen veivät vähän aikaa varsinkin, kun oli kokenut paljon uutta edellisen kolmen viikon aikana. Perheeseeni kuuluu äiti, kolme lasta ja välillä yksi lapsenlapsi. Asun vanhemman pojan kanssa muun perheen talon vieressä olevassa pienessä talossa, jossa minulla on oma huone."

"Nyt on jo rennompi olo ja työkin alkaa sujua. Sain töihin kaveriksi paikallisen vapaaehtoisen, 17-vuotiaan pojan, joka työskenteli täällä jo edellisen suomalaisen vapaaehtoisen kanssa. Uusi kotini on Scoemansdalissa, jonka kouluissa voimistelu on yksi tärkeimmistä liikuntalajeista. Tästä syystä opetan kahdessa koulussani paljon voimistelua ja aerobicia."

"Kaikki on siis OKAY", Sylvi päättää terveisensä.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 14/00 http://www.slu.fi