Kansainvälinen kuntoliikuntaliike odottaa nyt valtioilta aktiivisuutta
Toukokuussa Kanadan Quebecissä kokoontunut kuntoliikunnan maailmankongressi vaatii julistuksessaan valtioita ottamaan kuntoliikunnan yhdeksi hyvinvointia edistäväksi tekijäksi. "Kuntoliikunnan puolestapuhujat eri puolilta maailmaa odottavat julkiselta vallalta selkeitä strategioita ja toimenpiteitä kuntoliikunnan edistämiseksi", kertoo maailmankongressiin osallistunut tutkimusjohtaja, professori Pekka Oja UKK-instituutista. "Kansainvälinen kuntoliikuntaliike on aiemmin korostanut asemaansa itsenäisenä osana urheilun maailmaa, sporttia. Nyt on tapahtunut merkittävä käänne, jossa valtiolta odotetaan ja jopa vaaditaan toimia kuntoliikunnan hyväksi", Oja huomauttaa. Käsitteen epämääräisyys on ollut ongelma Suomessa ja yleensä Pohjoismaissa kuntoliikunnalla on jo pitkään ollut tunnustettu asemansa urheilun kentässä. Monissa muissa maissa sen asema on kuitenkin selkiintymätön, eikä asiaa ole auttanut, että alalla on touhunnut useita keskenään kiisteleviä järjestöjä. Myös käsitteen epämääräisyys on ollut ongelma. "Kuntoliikunta eli `Sport for All` käsitetään eri tahoilla kovin eri tavalla. Esimerkiksi Euroopan Neuvosto on määritellyt sen niin laajasti, että käsitteen piiriin mahtuu kaikkea huippu-urheilusta kansantansseihin aina tilanteen mukaan. Kävely tai puutarhanhoito eivät kuitenkaan ole kuntoliikuntaa tämän määrityksen mukaan", Oja mainitsee. Ottopojalla ei vaikutusvaltaa huippu-urheilun varjossa Kansainvälinen Olympiakomitea KOK on ollut merkittävänä aloitteentekijänä ja rahoittajana vuodesta 1986 joka toinen vuosi järjestetyissä kuntoliikunnan maailmankongresseissa, jotka ovat tuoneet yhteen alan lukuisia toimijoita. Myös KOK:n määritelmä kuntoliikunnalle on Ojan mukaan jokseenkin kaikenkattava. Huippu-urheilun keskeinen rooli KOK:n toiminnassa ja ajatustavassa jättää kuitenkin kuntoliikunnan varjoonsa niin asenteissa kuin resursseissa. "Kuntoliikunta on ottopoika kansainvälisessä olympialiikkeessä. Vaikka KOK on merkittävästi luonut uutta järjestystä ja tukenut näitä kuntoliikunnan maailmankongresseja ja joitakin massaliikuntatapahtumia, nämä ovat taskurahoja niiden summien rinnalla, jotka liikkuvat huippu-urheilussa", Oja suhteuttaa. Hän ei usko kuntoliikunnasta olympialiikkeen osana kehittyvän parhaalla tavalla maailmanlaajuista ja vaikutusvaltaista liikettä. Rajanveto tarpeen myös arkiliikunnan suuntaan Ojan mielestä seuraava askel kansainväliselle kuntoliikuntaliikkeelle olisikin profiloitua itsenäisesti edistämään sellaista ´liikunnallista´ liikuntaa, joka todellakin soveltuu kaikille, mutta joka ei silti sekoitu myöskään arkiliikuntaan. "Tällainen määritys sulkee pois monia olympialajeja, joihin kaikki eivät pysty. Siinä on kuitenkin mukana sporttiin perinteisesti kuuluvia piirteitä, kuten leikkiä ja kisailua, joten esimerkiksi pelkkä käveleminen pisteestä a pisteeseen b sinne siirtymisen merkityksessä ei ole kuntoliikuntaa", erittelee Oja. Kuntoliikunta on laajassa mielessä terveyttä edistävää toimintaa, mutta sekään ei sovellu kaikille, esimerkiksi sairaille. Terveysliikunta taas on käsitteenä muille kuin asiantuntijoille vielä kuntoliikuntaakin hämärämpi. "Terveysliikuntaa on se osa kuntoliikuntaa, jonka tärkeimpänä motiivina on terveyden edistäminen. Kun katsotaan kansanterveydellisiä tavoitteita väestötasolla, kuntoliikunnallakin on rajoituksensa. Valtaosalle ihmisistä keskeisin liikuntamuoto onkin arkiliikunta", Pekka Oja pohtii. Ympäristöä muokkaamalla eroon liiasta istumisesta Mieluummin kuin arkiliikunnasta Oja puhuu fyysisesti aktiivisesta elämäntavasta, jossa ihminen tekee päivittäin valintoja fyysisesti aktiivisella tavalla: ei käytä hissiä, jättää auton kotiin lyhyillä matkoilla ja kävelee tai pyöräilee lähikauppaan, menee marjaan tai sieneen löhöilyn sijasta. "On valaisevaa havaita, kuinka ison osan päivästä tai viikosta itsekin istuu. Megatasolla fyysisen aktiivisuuden väheneminen on todella iso asia, koska monet asiat vaikuttavat siiheen suntaan: auto, televisio, videot, internet. Kehityksen suunnan kääntäminen ei kuitenkaan ratkea vain järjestämällä jumpparyhmiä, vaan se edellyttää myös ratkaisevia muutoksia ympäristössä." Esimerkiksi lasten tai vanhusten liikunta jää olemattomaksi, jos lähiympäristö ei tarjoa turvallisia ja miellyttäviä mahdollisuuksia liikkumiseen.
Lisätietoja: Tutkimusjohtaja Pekka Oja, UKK instituutti, (03) 2829 207, ukpeoj@uta.fi SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 14/00, Tiinu Wuolio, http://www.slu.fi Kirjoittaja: Tiinu Wuolio |