Ilmavirran viisihenkinen perhe on panostanut liikuntaan jopa 3000 mk kuukaudessa

Ilmavirran perhe Jyväskylän Keljonkankaalta on aktiivinen liikuntaperhe ja panostaa mielellään liikuntaharrastukseen. Kilpailumielessä perheen historiasta löytyy peräti seitsemän lajia: jääpallo, jalkapallo, jääkiekko, paini, pikaluistelu, rullaluistelu ja pyöräily. Lajikirjo on vuosien saatossa vaihtunut, mutta harrastus on säilynyt joko kilpa- tai harrastetasolla jokaisella perheenjäsenellä.

Perheen isä Keijo ja äiti Pirjo harrastavat kuntourheilua. Lenkkeily, pyöräily, hiihto, tennis ja squash kuuluvat lajivalikoimaan. "Keskiarvoisia kustannuksia laskiessamme päädyimme vanhempien harrastuksen hinnassa noin 3000 markkaan vuodessa, eli 250 markkaan kuukaudessa. Tässä ei ole mukana harvemmin kuin kerran vuodessa hankittavat varusteet, kuten laskettelusukset, polkupyörät ja murtomaasukset", kertoo Keijo Ilmavirta, jonka työnantaja kustantaa Keijolle kerran vuodessa lenkkitossut, mikäli Keijon kuntoindeksi ergometritestissä on vähintään kolme. Lisäksi Keijo saa työpaikaltaan hankittua liikuntaseteleitä, jotka kelpaavat maksuvälineiksi tiettyihin liikuntapaikkoihin, kuten esimerkiksi squash- ja tennisharrastukseen.

Vaimo Pirjon työpaikalla on vuosittain liikuntapäivä, jolloin työntekijöille tarjotaan liikuntamahdollisuuksia korvauksetta, mutta muuta subventiota ei liikuntaharrastukseen työnantajalta tule.

Lasten harrastus maksaa paljon

Vanhin lapsista, Heidi, on jo ensimmäistä vuotta pois kotoa opiskelemassa. Kotona asuessaan Heidi harrasti jalkapalloa. "Vuositasolla Heidin jalkapalloharrastuksen kulut olivat erittäin kohtuulliset, noin 3000 markkaa. Turnausmatkoilla tytöt nukkuivat koulumajoituksessa, kun pojilla aina majoitus oli hotelleissa. Myös varuste- ja vaatehankinnoissa tytöille ostettiin kohtuullisempihintaisia tuotteita kuin pojille, vaikka urheilullisesti toiminta oli aivan samalla tasolla", heittää Keijo Ilmavirta pientä piikkiä poikien harrastukseen.

Keijo ja Pirjo tietävät mistä puhuvat, sillä perheen nuoremmat lapset ovat poikia. Kimmo, nyt 19-vuotta, pelasi B-nuoriin saakka jääkiekkoa, kunnes vakava selkävamma esti jatkon. Loukkaantumisesta tuli perheen kannettavaksi kuluja, mutta myös varsinainen harrastus oli kallis.

"Rankimpina harjoitusjaksoina päivittäisiä harjoituksia oli 1 - 4. Kesätyöt olivat epävirallisesti kiellettyjä, joten siinäkin suhteessa välillisesti koitui rahanmenoa. Varsinainen kausimaksu B-nuorissa seuralle oli 13 500 markkaa vuodessa. Lisäksi luistimia ja muita varusteita ostettiin kauden aikana 7000 markalla. Turhan usein lahjakas pelaaja joutui luopumaan harrastuksesta juuri sen kalleuden vuoksi", Keijo Ilmavirta muistelee.

Nyt Kimmo on toipunut selkäleikkauksesta ja uusia lajeja ovat pikaluistelu, rullaluistelu ja pyöräily. "Vaikka osin olemme ostaneet käytettyä tavaraa, on ensimmäisen harrastusvuoden aikana rahaa kulunut varusteisiin 10 000 markkaa." Nuorin lapsista, Joonas 12 vuotta, on myös jalkapalloilija kuten isosiskonsa Heidi. Harjoituksia on läpi vuoden kolme kertaa viikossa.

"Tässä iässä Jyväskylässä jalkapalloharrastus ei ole vielä kallista. Joukkuemaksut ja turnauskulut yhteen laskien päädyimme viimeisen vuoden aikana melko tarkasti 5000 markkaan. Osa tästä maksusta katetaan talkoilla ja arpajaisilla ja muulla sellaisella", laskee Keijo-isä diplomi-insinöörin tarkkuudella.

Välilliset kulut yllättivät isän

Kun Keijo Ilmavirta laski välilliset kulut, kuten bensakulut, Joonaksen harrastuksen kustannukset nousivat paljon. "Yli sata lähtöä vuodessa täältä esikaupunkialueelta tietää jokainen noin 25 kilometrin matkaa. Pelipaikat ovat 10 - 125 kilometrin päässä, joihin mennään osin kimppakyydein. Kun vanhemmat haluavat tietenkin osallistua turnauksiin, joita on 3 - 4 kertaa vuodessa, kertyy myös majoituskuluja. Pelkät bensakulut reaalisten hintojen mukaan ovat noin 3000 markkaa vuodessa", Keijo Ilmavirta laskee ja huomaa näennäisesti edullisen harrastuksen kulujen kasvaneen melkoisesti.

Vanhempien lasten harrastukset vaativat myös kuljetuksia, mutta ei säännöllisesti, koska vanhemmat lapsista hoitivat kyytejä osittain itse. Nopealla laskutoimituksella Ilmavirran perhe kulutti parhaimmillaan liikuntaan ja urheiluun noin 35 000 markkaa ilman kaikkia matkakuluja, eli noin 3000 markkaa kuukaudessa.

"Jokainen markka on mennyt hyvään tarkoitukseen ja toisaalta esimerkiksi kukaan perheessämme ei polta tupakkaa, joten siinäkin säästyy paljon", sanoo Keijo Ilmavirta.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 14/00, Henry Järvinen, http://www.slu.fi

Kirjoittaja: Henry Järvinen