Lapsiperheen kukkarolla on kävijöitä
Siinä missä valtion liikuntabudjetissa puhutaan noin 471 miljoonasta vuosittain, kansalaiset itse käyttävät liikuntaan palveluiden ja tavaroiden ostoineen noin 6,5 miljardia markkaa vuodessa. Lapsiperheen kukkaron äärellä mietitään tarkkaan, mitkä tekijät lisäävät tai säästävät kuluja. Tuhatlappusilla on merkitystä perheille ja liikuntaseuroille. Rimpiläinen nelihenkinen perhe asuu Helsingissä Käpylän kaupunginosassa, jonka idyllin rakentavat omakotitalot isoine viherpihoineen. Ala-asteella kouluaan käyvät Kaisa ja Olli sijoittavat viikkoonsa useita liikuntalajeja. Äiti pyöräilee työmatkansa edestakaisin Pasilan Rautatieasemalle, josta juna vie keskustaan. Koko ikänsä urheillut isä harrastaa kaveriporukalla niin sählyä kuin suunnistustakin. Liikkuva Rimpiläisen perhe Markku Rimpiläinen pysähtyy miettimään, miten heidän perheensä taloudessa kuluu markkoja liikuntaan ja mistä säästetään. Liikunta on huvia ja hyötyä, mutta myös tarkan markan paikka sekä elämäntapakysymys. Rimpiläisen perheen kulut vuodessa Yhteensä Rimpiläisen perheen kukkarolta kaivetaan rahaa liikuntaan ainakin 11 300 markkaa vuodessa. Läheltä liikkeelle "Se, että lastemme seuramaksut ovat alhaiset verrattuna moneen muuhun lajiin, vähentävät perheemme kustannuksia. Samoin se, että sopivat palvelut löytyvät läheltä. Kun valitsimme Ollille liikuntaseuraa, yksi tärkeä kriteeri oli, että Olli voi itse kävellä tai pyöräillä harjoitusmatkat." Vanhemmat haluavat varjella perheen kallisarvoista yhteistä aikaa. Urheilukenttä on kadun toisella puolella. "Kimmon kentällä lapset pelaavat pesäpalloa. Kentältä löytyy myös koripalloteline ja aluetta hyödynnettään lastenjuhlien pitopaikkana", Markku kuvaa. "Kesäisin koko perheemme suosii Kumpulan maauimalaa. Mäkelänrinteen uintikeskuskin on mukavan lähellä." Markku itse maksaa kaveriporukkansa sählyvuorosta 30 markkaa kerralta. "Meitä on kerrallaan 10 - 15 ukkoa pelaamassa ja maksamme kukin tuon 30 markkaa peittääksemme salikustannukset." Hinta kapuaa lähes samaan kuin ohjatuilla liikeyritysten jumppatunneilla. Anni saa työpaikaltaan tukea jumppatunteihinsa yksityisellä kuntosalilla. Suurin äidin liikuttaja on pyörä ja työmatkat. "Varusteet etsimme mahdollisimman usein erilaisista kamapörsseistä. Pistämme itsekin tavarat kiertoon." Kesäisin Markku valmentaa lapsia yksi - kaksi kertaa viikossa pesäpallossa ja on siten aikuisena "isona" Kaisan ja Ollin lisäksi muillekin lapsille. Elämäntapa tarttui lapsuudenkodista. Markun molemmat vanhemmat olivat vuosikymmeniä seuratoiminnan voimahahmoja Siilinjärvellä. Markku Rimpiläinen on yksi niistä puolesta miljoonasta suomalaisesta, jotka ottavat vastuuta toisesta vapaaehtoisesti. Perheen tuhatlappusia säästävät
Suomen Liikunta ja Urheilu on tuonut neuvotteluissaan julkisen vallan kanssa esiin, mihin valtion lisämarkkoja tarvitaan. Liikuntakulttuurin painopiste on kansalaisten liikuntatoiminnan tehostaminen. Erityisesti on tarve kehittää ja monipuolistaa paikallista liikunta- ja urheiluseuratoimintaa vastaamaan lasten ja nuorten toiveita ja tarpeita ja ehkäisemään ennalta syrjäytymisuhkaa, lisätä liikunnallista iltapäivätoimintaa, kehittää aikuisten terveysliikuntaa sekä näitä palvelevia lähiliikuntapaikkoja kunnissa. Lisätietoja: Mitä harrastaminen saa maksaa? Kari Puronahon kalvosarja SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 14/00, Eila Ruuskanen, http://www.slu.fi Kirjoittaja: Eila Ruuskanen |